Ei edes Santasen kaudella ollut näin apaattinen olo. Aiemmin on jotenkin ollut edes toivoa paremmasta, mutta nyt ei ole enää sitäkään. Minä en vaan enää usko, että SaiPa tästä suosta nousee. Ainakaan mikään ei viittaa siihen suuntaan. Tunnetasolla on mennyt jo vitutuksen ohi aikoja sitten ja jäljellä on sellainen yhdentekevä välinpitämättömyys johon sekoittuu vihaa ja katkeruutta. Toki surua myös. Mutta huomaan, että koko SaiPa alkaa omissa ajatuksissa kuolemaan ikäänkuin syöpäsairas sukulainen jolla ei ole enää toivoa. Paska fiilis. Enkä minä jaksa ketään syyttää, ei kukaan johdossa tällaista ole halunnut tai toivonut. Ja voin vain kuvitella miten paska fiilis siellä johdossa porukalla on.