Kunpa Kalpa olisi pelannut viimeisenki ottelun omalla tasollaan. Sillä tasolla, millä Lauantaina pelasi. Tässä olisi viikonloppuna tupla pelit montussa. Olisin paikalla. Adrenaliini virtaisi, ilo ja pettymys vuorottelisi tunnetilana. Järjellä toteaisi, pitkä sarja, kaikki on omissa käsissä...
Sitten palaan todellisuuteen, pelikaani pesi kalakukon. Montussa ei ole yhtään mitään, ja ne tunnetilat mitä vain poffeissa voi kokea, on jossain kaukaisessa tulevaisuudessa...
Ei ole siis kumma, että taas vituttaa.