On se vaan helppoa opettaa lapsille tasapuolista kohtelua jos jääkiekkojoukkueessa kohtelu on kaikkea muuta kuin tasapuolista. Toiset pelaa kolme ottelua viikonlopussa ja saavat rajattomasti peliaikaa (tai eivät vaan viitsi tulla vaihtoon ja valmentajia ei kiinnosta), toiset pelaa silloin kun sattuu ja saavat ketjukavereiksi sellaisen joka ei syöttele kun "on niin hyvä ettei tartte syötellä" ja sellaisen joka ei vittu osu maaliin vaikka syöttäisi tyhjän maalin eteen.
Ja kyse ei vaan ole siitä etteikö taidot riittäisi vaikka pikkuhiljaa varmasti hiipuvat kun ei saa pelata.
Omasta kokemuksestani sanon, että teillä on olemassa ainakin yksi vaihtoehto. Vaihtakaa seuraa. Joukkueet järjestävät rekrytilaisuuksia ja voi päävalmentajaankin olla suoraan yhteydessä. Minua harmittaa vieläkin, etten ihan rohkeasti lähtenyt uusille vesille, kun oma valmentaja jostakin käsittämättömästä syystä savusti minua ulos joukkueesta. En tänä päivänäkään tiedä, että mikä se syy oli, mutta viimeisenä kesänä (8.-9. luokan kesällä) hän alkoi unohdella ilmoittaa minulle listoja, että mitä leireille tarvitaan mukaan ja unohti ilmoittaa, jos treenit oli peruttu yms. Olin sitten siellä yksin treenaamassa. Lopetin jääkiekon ja aloin tuomaroimaan ja minulla oli ensimmäinen miesten peli tuomaroitavana, jonka valmentajana hän silloin toimi. Hän oli muistanut kertoa kaikille muille, että harjoitusottelu on peruttu, mutta minä en taaskaan ollut saanut tietoa. Jännitin sitä peliä viikon niin, etten meinannut saada nukuttua ollenkaan ja sitten kun menee hallille niin siellä ei ole ketään paikalla, se tunne hallin pihassa oli ihan kauhea.
Olin hidas pelaaja, käsistäni kohtalaisen taitava ja omasin ihan hyvän pelinlukutaidon. Ilmeisesti se hitaus oli sitten osasyynä siihen, että hän halusi päästä minusta eroon. Olisi ollut vaan kenties hyvä ottaa huomioon se, että olin silloin n. 190cm pitkä ja kun kasvu alkoi pysähtyä niin voimaa ja nopeutta olisi ollut paljon helpompaa kehittää.
Kuten huomata saattaa, niin olen aika katkera ex-valmentajalleni. Hän ei lopettamiseni jälkeen ole kertaakan kysynyt, että miksi olen lopettanut, mitä minulle kuuluu tai mitään muutakaan. Ollaan moikattu kun ollaan tavattu.
Tästä tuli oma vitutusviesti, mutta kannattaa miettiä tuota joukkueen vaihtamista ja vaikkapa lukion/ammattikoulun käymistä toisella paikkakunnalla. Sieltä voi saada parempaa valmennusta ylipäätään ja puskea tiellään eteenpäin, koska yksi valmentaja maailmassa ei saa olla esteenä juniorin unelmille.
E: heh, luin viimeisen kappaleesi nyt kunnolla jälkimmäisestä viestistä, mutta kannattaa silti punnita tuota vaihtoehtoa.