Jokerit päästää pelaajiaan kaiken maailman pilipaliturnauksiin kun vastaavasti naapurissa jätkät jäävät treenailemaan. Vittu mitä perseilyä taas.
No hevonpaska. Toimitin uuden verokortin palkanlaskijalle ajat sitten, mutta silti pidätys oli tehty joulukuun kortin mukaan, joka oli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi. Saahan ne takaisin joskus, mutta olisi ollut käyttöä niillekin satasille kieltämättä. Syödään nyt sitten kaurapuuroa vaimon tiliin saakka. Joo, kiitos.
Ei jumankauta, oma moka. Tietenkin se oli noin, mutta ei vain tullut pieneen mieleen. Tyhmyys ihmisen tyhmentää. Perseensuti.Onko kyseessä tammi- vai helmikuun palkka? Uusi verokorttihan otetaan käyttöön aina helmikuun alusta. Vai oliko kyseessä jokin muutoskortti?
"Millaisiin merkitysjaksoihin teksti pääpiirteissään jakautuu?"
"Referoi kukin merkityskokonaisuus."
Miten helvetissä nuokin lauseet pitäisi ymmärtää?? Vitun yliopistojargon. Tehtävänannotkin pitää tuolla hömpänpömpällä koristella siten, ettei niitä tällainen maanläheinen epäakateemikko ymmärrä.
Pienet on vitutuksen aiheet, mutta menköön nyt tämän kerran.
Etenkin kirjallisuus on tieteenalana pitkälti ylianalysoivaa tekotiedettä. Kirjailija on kännissä tai vähintään luovassa krapulassa kirjoittanut kaikenlaista törkyä. Sen jälkeen opiskelijat analysoivat kännissä tai luovassa krapulassa.
Senpä takia luova kirjoittaminen kukoistaakin tälläkin palstalla nimenomaan kalsarikänniketjussa. Tai oli.
Vihreät joutsenet. Sanansaattaja. Kyltymätön inhoni, kuin kahleet nilkoissani.
Mistään en mitään tajua, mutta eikös tuo nyt lähinnä meinaa, millaisiin teemoihin teksti jakaantuu. Ja sitten pitäisi referoida kukin kokonaisuus. Vaan voin olla väärässäkin."Millaisiin merkitysjaksoihin teksti pääpiirteissään jakautuu?"
"Referoi kukin merkityskokonaisuus."
Puhumattakaan kriitikosta, joka lukee kirjasta palasen sieltä, ja jos jurriltaan kykenee, toisen tuolta. Kriitikko tekee tässä nimittäin työtä josta hänelle maksetaan. Ammattimaisin ottein hän moittii kirjaa ja mielellään kirjailijaakin latteuksista ja keskeisten henkilöhahmojen teennäisyydestä. Näin hän helpottaa kirjallisuuden ystävän taakkaa kirjakaupassa tai kirjaston uutuuskirjahyllyllä, koska tällä kujein on tiedossa että kirja on lukemattakin paskaa. Tai jota ei ainakaan selvin päin ole syytä erehtyä lukemaan.Etenkin kirjallisuus on tieteenalana pitkälti ylianalysoivaa tekotiedettä. Kirjailija on kännissä tai vähintään luovassa krapulassa kirjoittanut kaikenlaista törkyä. Sen jälkeen opiskelijat analysoivat kännissä tai luovassa krapulassa.
Ihan pätevää tulkintaa, ja tuolta pohjalta lähdin itsekin tehtävää purkamaan. Lopputuloksesta viis, mutta pistääpähän tuollainen väkisin väännetty hienokielisyys vituttamaan kuitenkin.Mistään en mitään tajua, mutta eikös tuo nyt lähinnä meinaa, millaisiin teemoihin teksti jakaantuu. Ja sitten pitäisi referoida kukin kokonaisuus. Vaan voin olla väärässäkin.
Puhumattakaan kriitikosta, joka lukee kirjasta palasen sieltä, ja jos jurriltaan kykenee, toisen tuolta. Kriitikko tekee tässä nimittäin työtä josta hänelle maksetaan. Ammattimaisin ottein hän moittii kirjaa ja mielellään kirjailijaakin latteuksista ja keskeisten henkilöhahmojen teennäisyydestä. Näin hän helpottaa kirjallisuuden ystävän taakkaa kirjakaupassa tai kirjaston uutuuskirjahyllyllä, koska tällä kujein on tiedossa että kirja on lukemattakin paskaa. Tai jota ei ainakaan selvin päin ole syytä erehtyä lukemaan.
Et ole yksin vitutuksesi kanssa. Tuollainen täysin turhanpäiväinen pömpöösi teksti osoittaa minusta, ettei kirjoittaja ole ymmärtänyt asiaa, tai ettei hän halua lukijan ymmärtävän sitä. Kaikki asiat ovat pohjimmiltaan aika yksinkertaisia, mikä tuntuu pelottavan joitakin suuria akateemikkoja. Ammattitaidon korvikkeena toimii se, että osaa ilmaista asiat monimutkaisesti. Oikeasti ammattitaitoinen ihminen osaa yksinkertaistaa ja hioa sen timantin lukijalle tai kuuntelijalle käteen."Millaisiin merkitysjaksoihin teksti pääpiirteissään jakautuu?"
"Referoi kukin merkityskokonaisuus."
Vitun yliopistojargon.
Näin hän helpottaa kirjallisuuden ystävän taakkaa kirjakaupassa tai kirjaston uutuuskirjahyllyllä, koska tällä kujein on tiedossa että kirja on lukemattakin paskaa. Tai jota ei ainakaan selvin päin ole syytä erehtyä lukemaan.
Kaksi ja puoli viikkoa jatkunut vatsatauti alkaa pikkuhiljaa ohuesti otuttamaan.