Vieläkin vituttaa vapun tapaus, kun keskellä yötä bongasin yhden tytön tuolta jostain ulkoa ja tultiin sitten tänne mun luokse. Joku hemmetin narkkari se varmaankin oli, mitenhän mä en sitä tuolla ulkona kännipäissäni tajunnut. Melko sekaisin se tuntui olevan, jalatkin tärisi aivan ihmeellisesti ja tupakankin se imas ihan hetkessä, mä jo ajattelin että kohta se imasee kiveksetkin ulos. Täällä mun luona sitten halusin että se lähtis pois, ja sanoinkin sen sille valehtelematta ainakin viis kertaa. Mutta mitäs, kauhea kitinä vaan alkoi. No pistin mä sille sitten patjan lattialle. Aamulla sitten heräsin joskus yhdentoista aikoihin, kellon kun olin pistänyt itselleni soimaan ton ämmän takia. Farkut jalassa nukuin lompakko syvällä housuissa. Joskus päivällä noin puoli neljän aikoihin herätin sitten sen ämmän. Melkein kurkku suorana sain huutaa sen korvan juurella ja ravistelinkin sen lähes mustelmille ennen kuin se heräsi. Ehdin jo luulla että siihenkö se on kuollut. Kehtas vielä jotain ruokaakin multa pyytää saamari sentään. No sitten kun sain sen lähtemään, niin tolulla pesin itseni suihkussa, ja sen mukinkin mistä se joi vettä, niin heitin suoraan roskiin kun iljetti se ämmä sen verran. Vieläkin etoo jo pelkkä ajatuskin siitä. Mitähän mä noille lakanoillekin tekisin, polttaa ne vissiin pitäis.
Muutenkin viime aikoina on naisten kanssa sattunut ihmeellisiä tapauksia. Yks ilta tossa viime viikon alkupuolella olin kallion kapakoissa aivan tuhannen tuiskeessa. Hämärästi muistan, että loppuillasta olin jonkun suht nuoren ja kivan tytön luona. Tai en mä siitä tytöstä muista mitään muuta kuin sen sanoneen että "nuku vaan". Tapetit kyllä muistan seiniltä, mutta sen tytön ulkonäöstä en mitään. Aamulla kuitenkin heräsin ihan omasta sängystä. Hämärästi muistan kävelleeni kulosaaressa ja herttoniemen kohdallakin, joten olenkohan mä kävellyt koko 7-8 kilsan matkan kalliosta tänne itikseen. Tuntuu kyllä uskomattomalta. Tai sitten taksissa en ole osannut sanoa missä jään pois, tai jostakin muusta syystä jäänyt matkan varrelle. Noh, mutta siis kuitenkin. Herätessä löysin taskustani paperinpalasen, jossa oli naisen nimi ja puhelinnumero. Noh, sitten kun olin selvinnyt pahimmasta krapulasta ja kerännyt tarpeeksi rohkeutta, soitin siihen numeroon. Olin valmistautunut tunnustamaan että olin kauheessa kännissä ja tietenkin pyytämään kovasti anteeksi. Mutta mitäs, joku vanha mummo vastasikin möreällä äänellä, ja vasta kesken sen puhelun muistinkin että vaihdoin jonkun vanhan kapakkaruusun kanssa numeroita siellä yhdessä kallion kapakassa. En kehtaa edes kertoa, tai no kerron kuitenkin. Sanoin sitten siinä puhelimessa sille möreälle mummolle että voitais me joku päivä nähdä ja keksiä jotain kivaa, mutta se ei sopinutkaan sille. Hohhoijaa. Taisin siis saada pakit. Olis kyllä siitä nimestäkin pitänyt jo arvata, ettei sillä nimellä ole sotien jälkeen ketään ristitty. Kappas kun sen nimi ei ollut eerikinpoika, se tästä olis vielä puuttunutkin, voi elämän kevät.