Tänään (tai siis eilen) sain kuulla töissä, että hommat eivät enää jatku kuin korkeintaan ensi kuun puoleen väliin. Olihan ne merkit ilmassa, kun YT:tä pukkaa. Minun määräaikaista sopimusta ei siis jatketa. Ilmeisesti lähtee vakituisiakin ovista ja ikkunoista. Heti hirveä stressi päälle, kun muistissa on pitemmät työttömyysjaksot ja en halua sellaiseen enää joutua. Yhtä hakemusta olen nyt kirjoitellut, mutta ajatukset poukkoilevat ja on vaikea saada valmista. Tuli vaan hirveä paniikki, että kyllä se hakemus pitää saada matkaan heti, kun ilmoitus on ollut jo pari päivää esillä, niin ne varmaan palkkaa kohta jonkun toisen. Stressaaminen ei auta.
Ottaa vaan päähän kun viime aikoina elämä on tuntunut kivalta, erityisesti viime viikko oli hyvä. Tämä viikko mennytkin sitten kipeenä enkä ole voinut tehdä suunniteltuja asioita ja nyt vielä tämä. Ei voi ikinä mennä liian hyvin.