Juuri nyt vituttaa aivan uskomattomasti eräs samalla työpaikalla oleva käytöstavaton mulkku. Tuli tänään työpäiväni jo päätyttyä huutamaan minulle ja kaverilleni, että häiritsemme hänen työntekoaan puhumalla erään toisen kollegamme kanssa ennen kotiinlähtöä. Siis voi vittujen kevät sentään!! Ymmärrän toki sanomisen, jos muka häiritsimme (todellisuudessa emme puhuneet edes niin kovaan ääneen kuin ämmä väitti), mutta sen verran pitäisi löytyä käytöstapoja, että pystyy asian ilmaisemaan sivistyneesti. Vittuako se meidän vikamme on, jos ämmä on turhautunut ja pettynyt elämäänsä, oli huono myyntipäivä ja tuotteensa ovat perseestä. Jos ei elämä miellytä, ampukoon itsensä.
Tuli vielä samaan syssyyn ämmän ukko huutamaan. Itse olin täysin ällikällä lyöty, hyvä kun sain sanaa suustani sen itkuraivarin jatkuessa. Ehdittyäni tokeentua alkoivat kierrokset nousta samassa sellaisiin lukemiin, että päätin olla sanomatta juuri mitään. Olisi tullut varsin painokelvotonta tekstiä, jota olisi saattanut seurata rosiskeikka ja porttikielto työpaikalle. Kai sen verran järjen valoa vielä oli, etten voinut tuota tehdä työnantajalleni.
Nyt siis vielä jälkivitutuksena tukahdutettu raivo, joka pitäisi johonkin purkaa. Voipi olla, että vielä huomenna riittää muutama kaunis sana sanottavaksi, kyseinen ämmä on nimittäin joka päivä tullut minulle puhelemaan kesken päivän. Eikö vitun idiootti ole tajunnut, ettei minua todellakaan kiinnosta kuunnella hänen tyhjänpäiväisiä jorinoitaan.
Voi kun tulisi huomenna ämmä taas juttelemaan, voisin sen turvin avata sanallista arkkuani... Äijälle voisi lähettää terveiset samalla, vitunmoinen kusipää kun hänkin on.
Saatana, että vituttaa!!