Vituttaa suuresti sellaiset kaverit, jotka ryypätessä alkavatkin yllättäen ja lähes huomiota herättämättä juomaankin tosi hiljaa, jopa maksanpolttovauhtia lisähumaltumisen estämiseksi. Ihan kuin eivät jostain syystä haluaisi olla kovassa kännissä. Siis kyllä mä sen ymmärrän jos esimerkiksi seuraavana päivänä pitäisi olla jossain johonkin tiettyyn aikaan tai monia muitakin syitä joiden takia ei voi kauheasti ottaa, tai eihän aina ole pakko paljoa juoda jne, mutta siis kun jonakin iltana on tarkoitus ryypätä kunnolla, ja sitten yhtäkkiä itse onkin ainoa kovassa kännissä olija. Aamuyöstä sitten muut innostuvat kun itse katselet yhdellä silmällä vaakatasosta ympäröivää maailmaa ja tilanteen kehittymistä.
Siis tilanne on se. Monesti kun on juonut normivauhtia esimerkiksi kymmenen pulloa kaljaa tai melkein pullollisen viinaa, ja siten on siis kova viinanhimo ja humaltumisentarve päällä. Kädessä tai edessä on kalja (tai viinapaukku), mutta ei viitsi juoda sitä kun kaverit alkoivat juuri hidastelemaan. Pari kertaa käsi jopa vetäisee pullon kohti huulia, mutta matkan puolessa välissä sitä muistaakin tilanteen muuttumisen ja keskeyttää suorituksen. Siis joskus jos käy niin että viina loppuu kesken, niin tilanne ei ole niin ärsyttävä, mutta kun se lasillinen on siinä edessä, niin olo on aika hankala. Ihan kuin muut pienessä kännissä unohtaisivat sen illan tarkoituksen tai hetkellisesti sen viinapaukun olemassaolon. Oon mä muutamankin kerran vetänyt kunnon kännit välittämättä muista, mutta viime aikoina olen enemmän suosinut sitä vaihtoehtoa, että loppuillasta lähden kotiin, jossa sitten viimeistelen oloni. Ärsyttää tollaiset kaverit. Äärimmäisen teiniä sanoisin.
Kyllä yksin on parasta ryypätä.
Siis tilanne on se. Monesti kun on juonut normivauhtia esimerkiksi kymmenen pulloa kaljaa tai melkein pullollisen viinaa, ja siten on siis kova viinanhimo ja humaltumisentarve päällä. Kädessä tai edessä on kalja (tai viinapaukku), mutta ei viitsi juoda sitä kun kaverit alkoivat juuri hidastelemaan. Pari kertaa käsi jopa vetäisee pullon kohti huulia, mutta matkan puolessa välissä sitä muistaakin tilanteen muuttumisen ja keskeyttää suorituksen. Siis joskus jos käy niin että viina loppuu kesken, niin tilanne ei ole niin ärsyttävä, mutta kun se lasillinen on siinä edessä, niin olo on aika hankala. Ihan kuin muut pienessä kännissä unohtaisivat sen illan tarkoituksen tai hetkellisesti sen viinapaukun olemassaolon. Oon mä muutamankin kerran vetänyt kunnon kännit välittämättä muista, mutta viime aikoina olen enemmän suosinut sitä vaihtoehtoa, että loppuillasta lähden kotiin, jossa sitten viimeistelen oloni. Ärsyttää tollaiset kaverit. Äärimmäisen teiniä sanoisin.
Kyllä yksin on parasta ryypätä.