Mikä vitun hinku ihmisellä on tulla avautumaan kun toinen yrittää työtänsä tehdä. Saneeraushommia työharjoittelijana tein, lakkauspuuhia aloittelin kun joku YTHS/Tampere kainalokepeillä kinkkaava asiakas hinkuaa hissiin ja odotellessa kyselee vähän mitä tehdään, rajaanko teipillä vai vetelenkö vapaalla kädellä, kun selitin ettei ehdi paljon teippejä vetelemään, sitten alkoi selvitys ettei hän tuommoista jälkeä hyväksyisi ja voivotteli vielä viimeisiksi sanoikseen. Saatana, mitähän siitäkin tulisi jos maalaushommia tehtäisiin samaan tahtiin kun sekin emäntä yliopistosta valmistuu, yhtä seinää hierotaan kymmenen vuotta eikä sittenkään valmista.
Joo-o, ei tässä vielä mitään mestarimaalareita olla mutta ei jälki niin paskaa ole että olisi ollut eukolla varaa sanoa, noinkohan on telaa tahi sivellintä kädessä ollut silläkään, kaupassa nähnyt ja telkkarin sisustusohjelmissa. On se hyvä kun ehtii niin harvoin sanoa mitään nasevaa pahasti takaisin, nyt olisi ollut paikka. Se mielenterveysosasto oli siinä samassa kerroksessa ja olisi kulkenut portaita sekin.