Alamummo kirjoitti:
Juupati juu.
Vituttaa tuollainen kumma tyyli dissata ihmisiä, jotka ovat asioista eri mieltä. Mun mielestäni K Päätalo kirjoitti kasapäin paskaa, teidän mielestänne laatukirjallisuutta. Yksinkertaista, eikö totta? Olen pakottanut itseni aikoinaan lukemaan kaksi Kallen opusta ja se riitti sitä sorttia.
Kahden kirjan perusteellako tuomitset koko tuotannon paskaksi? Voitko kertoa mitkä olivat ne kaksi opusta, jotka olet lukenut Päätalon tuotannosta?
Ajattelet varmaan, että Uleåborgir on Pohjolan juntti, joka lukee vain Päätalon ja Tervon tuotantoa.
Ja miksi en lukisi: suomalaisessa kirjallisuudessa puhutaan suomen kielellä, etenkin vanhassa suomalaisessa kirjallisuudessa, jota englanti ei ole turmellut. Siksi tykkään siitä niin paljon; mistä sinä Alamummo pidät? Grishamista? Dan Brownista? Victoria Holtista? Vai luetko ollenkaan?
--------
Aloitin camp-hengessä Iijoki-sarjan ensimmäisellä osalla Huonemiehen poika. Oletko Alamummo lukenut sitä? Jäin koukkuun Iijoki-sarjaan. Oli pakko saada tietää, mitä Lauri Herman Päätalon ja Brita-Stiina Neulikon jälkikasvulle tapahtuu Oulun läänin köyhillä itäalueilla. Seuraava osa oli Tammettu virta. Luitko Alamummo sen?
Iijoki-sarja on yhden miehen historia. Mutta! Kun tuo mies kertoo historiansa, peilaa hän samalla koko Suomen historiaa dokumentaarisesti, Iijoki-sarja kun on elämäkerta. Esimerkiksi Miinoitettu rauha on monen kirjallisuuden- ja historiantutkijan mielestä ainutlaatuinen ja kattava kuvaus maamme mielialoista välirauhan aikana.
Päätalo oli egosentrinen persoona, sen hän myöntää itsekin ns. itteminäänsä korostamalla. Päätalon kaunokirjallinen, eikä edes kieliopillinen osaaminen ole mitään huippuluokkaa, mutta se rehellisyys, millä hän tarinansa kertoo on kunnioituksen arvoista.
Haastan sinut Alamummo ottamaan Huonemiehen pojan kouraan ja lukemaan loputkin 17 000 sivua.