Täällä vitutusketjussahan me kaikki elämäänsä kyllästyneet Blues-fanit aikamme vietämme. Tänne siis kirjoitan minäkin.
Omistan t/meille yön tuskaisina tunteina kyhäämäni oodin, olkaa hyvät:
Elämämme on kovaa näinä murheellisina aikoina ystäväiseni.
En muista aikoihin hymyilleeni.
Suunnatkaamme siis katse huomiseen,
valoisampaan tulevaisuuteen,
kohta saapuu pelastajamme,
messias.
Älkäämme enää ikinä palatko muistoissamme murheeseen,
tähän epätoivon aikakauteen.
Vain tuskaa tuskan perään,
ikinä emme jaksa viimeiseen erään.
Auttaneet eivät ole muutokset,
ei malonet eikä kolanokset.
Vaikka virtakin rautaiseen kallioon vaihdettiin,
huonommiksi vain muututtiin.
Isot herrat ovat miettineet,
syylliset tuominneet,
mikään ei kuitenkaan ole onnistunut,
eikä Deutshland Cup vieläkään loppunut.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi,
joukkueiden irvikuvan kannattajaksi.
Halveksien muut meitä katsovat,
päin naamaa nauravat.
Vielä, oi vielä, uskallan sen kuitenkin sanoa.
Kannustan Espoon Bluesia.
Rohkeutta ja jaksamista teille toverit.