Vitutus-avaukseni
Löysin tänään uuden kirosanan: Maxtor. Tämä vekkuli kiintolevyvalmistaja on toki aina ollut tunnettu laadustaan, mutta menin kuitenkin talvella ja ostin Maxtorin ulkoisen OneTouch 160GB -kiintolevyn, jolle olin tiettyjen järjestelyiden takia koonnut lähes kaikki fileni pitkältä ajalta. Mukana harvinaisia bootlegeja, rahanarvoisia duunitiedostoja, koodeja, analyysejä, diilejä ym. ym. ym. Eilen vielä kopioin viimeisiä siivotessani tulevaa entistä pää-läppäriäni.
Noh, mitäpä sitten käy tänään. Löysin vielä pari failia, jotka piti heittää BACKUPPIIN, niin totta helvetti saatanu vittu perkele se poikahuorien runkku-Maxtor ei enää löydä sisuksistaan bitin bittiä. Kaikki sormet ristissä toivoin että USB-liitäntä olisi paskana ja ei muuta kuin keskustaan "laboratorioon" yrittämään firewirella (minulla ei ollut sopivaa kaapelia). Noh, paskat se mitään toimi.
Nyt on sitten recovery-ohjelma jurnuttanut kuudetta tuntia läppärillä etsien rippeitä. Tottakai näppäränä poikana menin vielä
siivoamaan jälkiäni, ETTEI KUKAAN MOLOPÄÄ VOI ONKIA NIITÄ TUHOTTUJA FILEJÄNI...
Ainoa lohtu on se, että jostain ihmeen syystä päätin tuhota digikuvat (1GB) vasta myöhemmin(?), joten ne poltan kohta CD:lle ja nopiaan.
MAXTOR!!!