Mitähän tämä hinta/laatusuhde pitää sisällään?
No sitä kaupunkilaiselämää. Joka puolella on menoa ja meininkiä ja varsinkin tapahtumia. Ja palvelut tietenkin myös, missä ei riitä että on joku Siwa + kapakka + parturi + pankki + apteekki + koulu lapsille. Oulu on mulle Suomen kaupungeista ehkä toiseksi tutuin ja siellä majaillessa huomaa heti että esimerkiksi kahvilatarjonta on tosi surkea. Ei nykyajan ihmiselle riitä että kahvin saa yhdestä ankeasta Irmeli-mummon kuppilasta. Maalaiset nyt ei varmaan muita tarvitse kun jengi on tottunut möllöttämään kotona. Niillä ei niin hirveästi ole elämää, tai se elämä on omalla takapihalla. Muijakin valitteli koko ajan että naisten vaatteita ei myydä missään paitsi Seppälässä ja jossain sellaisissa. Mä menin joka päivä keskustaan ja jotenkin odotin että sieltä löytyy jotain häppeninkiä, mutta ei koskaan mitään. Kaupungin yksi tehtävä on tarjota kulttuuririentoja asukkaille, ja mielellään ilmaisia ettei esimerkiksi leffasta tarvitse välttämättä maksaa mitään. Oulussa keskustakin oli kuin jossain 30.000 ihmisen kaupungissa, vaikka Wikipedian mukaan asukkaita on lähes 200.000. Sunnuntaina ihmettelin kirjaston ovella kun ei aukea ja lauantainakin parturi oli mennyt jo kolmelta kiinni. Tuollaista se oli koko ajan. Lähin postilaatikko tyhjennettiin aamu kymmeneltä kun mä olin tottunut että vasta pitkällä iltapäivää. Ikävä oli huomata kun kirjeellä oli kiire. Ja julkiset kulki ankeasti. Yötaksa tuli kolme tuntia aiemmin kuin Helsingissä ja kerran piti kävellä viis kilsaa kun yllättäen eivät kulkeneet enää ollenkaan. Täällä Helsingissä metrot menee suoraan kauppakeskusten alle ja lisäksi esimerkiksi juna-asemalle ja bussiasemalle. Ja ratikka menee satamiin ja nyt se lähijunakin lentoasemalle. Muutenkin kaupungissa on hirveästi kaikenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi huomenna mä meen yhden tv-ohjelman yleisöön ja ylihuomiselle varasin äsken 4e maksavan ruotsinristeilyn ja sieltä kun tuun niin seuraavana päivänä on ilmainen keikka jne. Jos jostain Keski-Suomesta lähtee vaikkapa risteilylle niin tulee kalliiksi, ja lisäksi siirtymisiin kuluu paljon aikaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana mä oon käynyt ainakin 100 kertaa risteilyllä. Sekin esimerkiksi on yksi pieni juttu, mikä pitää ottaa huomioon kun kokonaisuutta ja asumisen hintaa miettii. Samalla sitten tuo Virosta halvat viinat niin ei mitään Alkon riistohintoja tarvitse maksaa.
Aiemmin mä asuin ihan kauppakeskus Itiksen vieressä ja siinä nyt tietenkin olin harvinaisen lähellä palvelut, mutta oli se kätevää kun esimerkiksi mutsin soittaessa ja kysyessä mistä saisi halvimmalla sen ja sen jutun niin pystyi vaan sanomaan että ootas hetki mä kierrän kaikki mahdolliset kodinkoneliikkeet tai urheilukaupat läpi ja soitan kohta takaisin, eikä talvellakaan tarvinnut takkia pukea tai koskaan mitään sadevehkeitä.
Autoilussa huonointa on että itse joudut ajamaan sitä. Jossain suljetulla radalla olisi kiva käydä kurvailemassa, mutta mä en hirveästi innostu ruuhkissa jonottelemaan ja muita autoja kyttäilemään. Muutenkin vituttaisi olla koko ajan skarppina ja seurata kaikkea, milloin liikennevalo vaihtuu jne. Julkiset kulkee kuin itsestään. Samalla voi vaikka lukea ilmaiseksi jaettavan lehden. Lisäksi autossa joutuisi möllöttämään yksin, mutta tää riippuu varmaan millainen luonne on ja mihin on syntynyt eli millaiseen tottunut. Mä haluan ihmisiä ympärille ja mielellään tietenkin erilaisia sellaisia. Tankkaaminen myös on tylsää puuhaa ja kaikki huoltojutut, puhumattakaan mistään ikkunoiden skrapaamisesta. Kaiken huippuna julkiset tulee paljon halvemmaksi ja ainakin tässä metroradan varrella yleensä nopeammaksikin. Lisäksi niihin voi mennä hiprakassa. Pari hassua kaljaakin jos otat vaikka safkan kanssa niin hirveä stressi voiko mennä rattiin.
Kaupungissa julkisilla liikkuminen on trendikästä ja autoilu junttia, ja maalla toi menee toisinpäin, näin vähän kärjistetysti sanottuna. Mä oon täällä parikin kertaa sanonut että joskus 14-15 -vuotiaana muutettiin maalle ja yhtäkkiä mä olin luokan ainoa poika, jolla ei ollut mopoa. Edellisessä koulussa mä olin tottunut että ne on maalaisjunttien juttuja. Kenelläkään ei ollut mopoa eikä niistä edes puhuttu. Jossain Vantaan rajalla jo alkaa ne mopojengit. Vantaalta myös harvemmin jaksetaan lähteä Helsinkiin, eli elämä siellä on lähes vastaavaa kuin muissakin Suomen kaupungeissa. Työtä nyt tietenkin saattaa olla, mutta se itse elämä sitten...
