Setämieshän minä itsekin olen, 36 vuoden kypsässä iässä kelpaisin veteraaniurheilijoiden joukkueisiin (jos siis harrastaisin liikuntaa, mitä tulee tehtyä liian vähän). Toki vaikkapa Teemu Selänne on ikinuori ja pärjää vielä puolta nuorempien joukossa, mutta harva meistä on Selänne. Suomalaisten miestenhän keski-ikä on kutakuinkin 72 vuotta, ja siitä lähden, että minun sukurasituksellani ja lukuisilla eri terveysongelmilla tässä ollaan korkeintaan puolivälissä, kenties se on jo ylitettykin, joten omakohtaisesti koen itseni ehdottomasti keski-ikäiseksi.
Asiantuntijaksi en silmäsairauksien suhteen tunnustaudu, sitä varten tosiaan ovat lääkärit ja nimenomaan silmäsairauksiin erikoistuneet lääkärit, joita yleensä on erityisesti yliopistollisissa sairaaloissa. Arvauskeskustason pikalääkärien tuomiot ovat usein vain alustavia ja pahimmillaan mitä sattuu, varsinkin jos ei suomen kieli taitu. Minullakin oli aikoinaan työterveyslääkärinä egyptiläisperäinen heppu, joka sinänsä oli ihan asiallinen, mutta suomi ei oikein sujunut, ja siinä oli sitten vaikeuksia selvittää mikä oli vikana. Perusdiagnoosi johonkin influenssaan kyllä sujui, mutta en olisi luottanut isomman mittakaavan asioihin sellaisenaan.
Onneksi vaihtui työterveyslääkärikin suomalaiseen, mikä auttoi myöhemmin, kun minulle diagnosoitiin diabetes ja korkea kolesteroli pari vuotta sitten erinäisten tutkimuksien jälkeen, ja sekä sopivan lääkityksen että elämäntapojen (lähinnä ruokavalion) pienen korjaamisen ansiosta nykyisin kolesteroli on normiarvojen alapuolella ja pitkäaikaiset sokeriarvot myöskin täysin rajojen sisällä. Aikaisemmin arvot huitelivat ns. hevon vitussa ja samalla myöskin maksan ALAT-arvot olivat tuplalukemissa normaaliin nähden. Nyt on tuokin korjaantunut. Ruokavalion suhteen suurin muutos oli, että vihdoin sain itseni syömään vähän säännöllisemmin esim. aamupalaa ja iltapalaa, ja ruisleipä yms. maittaa. Arvot fiksaantuivat lopulta yllättävänkin rivakasti.
Toki perinnöllistä paskaa on minullakin yllin kyllin sydänsairauksista kuulon alenemiseen (joka sivumennen edistyy hiljalleen, ja esim. isoäiti oli jo 60-vuotiaana lähes "stone deaf forever") sekä myös heikkoon näköön (äidin silmät leikelty monesti, lähisuvussa sekä harmaa- että viherkaihia jne), mutta vielä tässä eteenpäin mennään. Varmaan on sitten aikanaan ukkokodin pedissä paskat vaipoissa, sydän finaalissa, näkö lähtenyt ja kuulo kaikonnut, mutta eipä tarvitse ainakaan terveenä kuolla.
Tai sitten joudun olemaan työelämässä tappiin asti, ja yhteiskunta on viisaudessaan sijoittanut minut Jääkiekkoliiton palvelukseen SM-liigan ja Mestiksen kurinvalvontalautakuntaan, jossa en näe enkä kuule videonauhojen tapahtumia ja heitän arvalla, paljonko pelikieltoja tippuu kenellekin. Näinhän se taitaa nykyisinkin toimia.