Käytiin eilen pokien kanssa pelailemassa ja kesken pelin jalkapöydästä kuuluu "poks". Eihän jalalle voinut ollenkaan varata ja kipu oli aika kova. Siitä lääkäriin ja siellä jonotellaan se normaali 2 tuntia. Jalka on sitten kipsissä seuraavat 2kk, jos luutuminen lähtee hyvin käyntiin. Voi tosin olla, että metallilevyn lisäys leikkauksessa on tarpeen, mutta sen näkee 2vk päästä ekassa kontrolli röntgenissä...
Tässä tilanteessa oltiin 6 viikkoa sitten.
Tänään kävin taas vaihteeksi kontrolli röntgenissä. Tähän asti on ollut ihan positiivisia nuo käynnit "Joo ihan hyvinhän tuo luutuu, aikataulussa ollaan". Tänään kuitenkin oli vähän eri ääni kellossa. "Pitääpä konsultoida tuota kirurgia tarvitseeko tuohon laittaa ruuvi, jolla luunpäät saadaan yhteen". Tässä vaiheessa reaktio oli vähintäänkin ihmettynyt, miten helvetissä tuota luutumisen ennustetta ei osattu arvioida jo edellisen kahden käynnin yhteydessä. Tuota vaihtoehtoa pohdittiin porukassa jo 6 viikkoa sitten, kun kuvaa katseltiin. Parasta tässä konsultoinnissa kuitenkin on se, että kirurgin konsultoinnissa menee kuulemma n.1vk. Siis siinä, että kirurgi katsoo kuvaa ja päättää ruuvataanko vai ei. En vittu enää ymmärrä. Tämä siis paikallisessa arvauskeskuksessa.
Päätös soittaa yksityiselle oli melko helppo tämän episodin jälkeen. Keskiviikko aamuna pääseekin sitten ortopedin luokse näyttämään jalkaa, loppuu tämä arvailu tämän murtuman suhteen. 6 viikkoa on tosiaan könytty noitten keppien kanssa ja varottu jalkaa. Ja jos vielä tässä on turhaan könytty noiden saatana keppien kanssa 6 viikkoa ja päädytään leikkaukseen menee vati nurin lopullisesti. Etenkin kun tuo leikkaus nostettiin vaihtoehtona esille jo 6 viikkoa sitten. 3 viikon päästä on Ilosaarirock johon on lippu hankittu ja siihen ollaan tähdätty olla kunnossa. 4 viikon päästä on ystävän häät, joissa olisi tarkotus olla bestman. Ihan mukava olisi tosiaan jos saisi tuon jalan kuntoon.
Kaiken lisäksi lauantaina on edessä viikko sitten menehtyneen isoäidin hautajaiset. Aika kova kolaus henkisesti oli isoäidin menehtyminen, todella läheinen henkilö itselleni.
Tänään on ehkä elämäni paras syntymäpäivä. Jo 25 vuotta epäonnistumisia.
Tuntuu taas, että kaikki kaatuu päälle saatana. Vittusaatanajumalautaperkelekullipillu.