SM-liiga aiheuttaa nykyisin lähinnä vitutuksen tunteita. Tilanne on muuttunut hullunkuriseksi, kun pelin keskiössä ei ole enää peli laisinkaan. Tilalla on ainoastaan negatiivisia lieveilmiöitä ja peli on sitten jossain kaukana takana.
Kausi HIFK-fanin silmin:
1. Valmentaja lähtee lätkimään ennen kauden alkua. Jatkoajan keskustelupalstalla spekuloidaan viikkokaupalla lähteneen valmentajan moraalia ja sopimusta, urheilutoimenjohtajan roolia, mahdollisia korvauksia ja kaikkea mahdollista Suomen ja Venäjän väliltä.
2. Kauteen valmistavassa ottelussa tapahtuu lukuisia ylilyöntejä. Aikuiset miehet hyökkäilevät viattomien ja vähemmän viattomien pelaajien kimppuun ilman sen suurempia syitä. Tilannetta spekuloidaan mediassa puoli vuotta ja käsitelläänpä asia myös tuomioistuimessakin.
3. Jatkoaika ylittää uutiskynnyksen, kun Jatkoajan keskustelupalstalta lähtenyt HIFK-fanien kannanotto nykyisen valmentajan sopimussuhteesen saavuttaa järkyttävän suuret mittasuhteet. Valmentajalle vaaditaan äänekkäästi potkuja.
4. Fanien rukouksiin vastataan, kun itse Vapahtajaksi povattu herra saapuu HIFK:n uudeksi käskyttäjäksi. Alku on lupauksia herättävä, mutta sitten tapahtuu pieni taantuminen. Keskustelupalstalla vaaditaan nyt potkuja vuorostaan urheilutoimenjohtajalle, joka on epäonnistunut tehtävässään.
5. Lauantai 23.2.2013. Istun sohvalla television äärellä, joukkueeni punainen huivi kaulani ympärillä. Maaleja ei synny, mutta matsi on silkkaa ilotulitusta. Tunnetta, taitoa, vauhtia, kovuutta, rehtiyttä. Kaikkea sitä, mihin olen muinoin jääkiekossa ja joukkueessani rakastunut. Veri suonissani virtaa syvemmän punaisena kuin aikoihin, mutta ajassa 41:27 kaikki palaa jälleen ennalleen. Katson, kun joukkueeni ikoni liukuu kaukalosta joukkuetovereiden tukemana, itse muissa maailmoissaan matkaten. Tunteeni on jälleen tipotiessään. Tilalla vain tyhjiö, jota ei jääkiekon on päivä päivältä hankalampi täyttää.
6. Sunnuntai 24.2.2013. Edellisenä iltana pelattiin yksi kauden parhaista jääkiekko-otteluista. Tänäänkään ei kuitenkaan keskustella itse pelistä. Tänään keskustellaan yhden pelaajan pelin päättäneen taklauksen sääntöjenmukaisuudesta ja sitä seuranneista ylilyönneistä. Nuo ylilyönnit eivät tällä kertaa tapahtuneet fyysisellä tasolla, mutta se on toissijaista. Verbaalinen lyönti on jatkuvassa huomion keskipisteessä olevalle lajilleni yhtä tuhoisa.
Milloin rakastamani peli muuttui terveydelle vaaralliseksi toiminnaksi?
Tällaisissa tilanteissa Pikkarainen-Huml ei ole kyse lajin säännöistä, vaan enemmänkin ihmisyyden säännöistä. Miten toisen ihmisen tahallinen vahingoittaminen on hyväksyttävää ja miksi minä kannustan toiminnan jatkumiseen maksamalla otteluiden näkemisestä?
En todellakaan tiedä, mutta minua vituttaa. HIFK Soccer, täältä tullaan.