Jaahas. Missasin sitten tuon JYP-Kärpät pelin seurannan täysin. Näin sitä ollaan ihan kesälomalla jääkiekosta. No, ei se mitään. Kävin sitten katsomassa JYP-Kärpät ottelusarja -ketjua, (vai mikä se onkaan), ja vain sen viimeistä sivua. Sieltä se vitutuksen aihe sitten löytyi.
Nimittäin: Tuomarien kritisointi. Hohhoijjakkaa, ja vittu sentään. Muistan joskus nuoruudessa pelatessani ihmetelleeni, kun ennen peliä jengi jo tiesi ketkä tuomarit puhaltavat, ja minkälainen jää on (ulkokentillä pehmeä, kova, vetinen, nihkeä (sellanen huurre siinä jään pinnassa), ja ties vaikka mitä vielä. (No, minä en tiennyt, ei paljoa kiinnostanut.) Sama saatanan ralli jatkui sitten pukukopissa aina hävityn ottelun jälkeen: pehmeä jää, vastatuuli, hallin katossa himmeät lamput, väärin puhallettu jne... Ihan vitun sama. Noi olosuhteet oli ja on kuitenkin kaikille about yhtä ja samat. Ok, joskus voi tuuli olla myötäinen, tai dumari puhaltaa jonkun jäähyn väärin, tai jättää rikkeen puhaltamatta, mutta pitkässä juoksussa ne menee ihan fifty-sixty (paitsi ehkä Porissa jääpallodumareilla, mutta se oli toinen juttu, kun eivät yrittäneetkään olla puolueettomia). :)
Vittu, lätkässä on 60 minuuttia aikaa tehdä ne maalit. Joka erään kun tekee pari maalia enemmän kuin vastustaja, niin ei siinä paljoa pari dumarin virhettä paina. Syytän tästä paskamaisesta "dumarin vuoksi hävittiin" -asenteesta meidän egoistisia valmentajia. Kun oma joukkue ei pärjää, ei syy tietenkään ikinä ole valmentajan, tai joukkueen, vaan siihen tappioon etsitään lähes aina joku vitun syntipukki. Tuomari kelpaa, nyky lätkäjargonin mukaan se nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vittu mitä spedeilyä.
Tämä muuten koskee lätkäfanejakin, ja mitä suurimmassa määrin. Useinmiten en edes kiinnitä huomiota dumareihin ennenkuin jossain ottelun tuoksinnassa, kun sattuvat tulemaan aivan silmieni eteen, tai kun "opastavat" jotain pelaajaa boxiin (ehkäpä vasta toisessa tai kolmannessa erässä). Useat kaverini sen sijaan katsovat jo ottelun alkulämmittelyssä päädumarien nimet selästä, ja arvioivat ottelun tulevaa kulkua niitten perusteella. Ehkä mä näen pelin sitten niin eri tavalla tai jotain, mutta en ole tästä päässyt ihan jyvälle. Ehkä siinä on sellainen näkemysero, että mun silmääni dumari osuu vasta sitten, kun se tekee virheen, tai useampia pelissä. Noin lähtökohtana mulle on aika sama ketkä siellä laatikossa puhaltelee, niin kauan kun vaan yrittävät puhallella oikeudenmukaisesti. Eli joka peliin lähden ilman ennakkoasennetta dumareita kohtaan. Lienen niin trendien vastaisesti pihalla, että varmaan mun vitutuksen syytäkään ei ymmärretä.
ps. Miten muuten häviöistä opitaan, jos häviö ei ikinä ole oma vika, vaan aina dumarin. Tai mitä opitaan? Valittamaan tuomareista lisää?
