Tavallaan helpottunut olo kun tämä päättyi. Koko liigan touhu alkanut ottamaan pähään (otteluohjelmat, tuomarilinja, kurinpitopäätökset).
Tämän lisäksi tajusin että koko kauden aikana oikeastaan vasta runkosarjan viimeisessä pelissä oli sitä hullunomaista jännitystä että miten pelissä käy. Koko kauden joukkue veti niin useasti maton alta, että sekin jännitys johtui siitä että pelkäsi kuoliniskun tulevan kulman takaa.
Joukkue oli huonosti koottu (liian kapea), nuorista ei tullut sitä leveyttä mitä Urama kauden alussa kertoi, harva pelaaja pelasi tasaisella tasolla ja useampi pelaaja oli alle odotusarvojen.
Valmennus ei myöskään saanut oikein kontrollia koko kauden ainana. Joukkue ei ollut hereillä, oli kahden kerroksen väkeä, osa luovutti jne. lauseet lehdistötilaisuuksissa tulivat tutuksi.
Tässä epäonnistui niin joukkue, valmennus kuin urheilujohtokin. Kokonaisuudessa näistä ei mikään kolmesta saa yli 6 arvosanaa.
Sinänsä myös haikea hetki itselle, että omalra osaltani tämä loppuu kyt tähän. On ollut erittäin tuskaiset kolme kautta, enkä usko että tähän tulee parannusta ihan hetkeen tunnetuista syistä johtuen. En kaipaa mestaruuksia, mutta en myöskään jaksa seurata tällaista rämpimistä jossa ikinä ei tiedä mitä on tarjolla. Liian usein on illalla miettinyt miksi tähän käytti vaikka viikonlopun molemmat illat, tai miksi uhrasi perhe-elämän sijasta aikaa tapahtumaan josta tuli vain huonolle tuulelle. Miksi ei käyttänyt aikaa ja rahaa vaikka viemällä vaimon ulos syömään jne jne.
Ylläoleva ei siis ole osoitettu suoranaisesti joukkueelle, vaan sen rakentaneille henkilöille jotka ovat nyt saaneet kolme kautta puuhastella. Ja osittain valmennukselle joka ei halua tai osaa muuttaa omaa ajatustaan pelistä siten että se sopii rosterille paremmin.
Kiitos ja anteeksi palstalaisille - suurimmalle osalle tämä oma päätökseni lienee helpotus koska omat kirjoitukset olleet välillä hyvinkin negatiivisia. :)
Tsemppiä!