Itse luulin lauantaina yllättäneeni itseni kasvamalla ihmisenä, koska poistuin hallilta hyvinkin hiljaisena ja seesteisenä ja kotiin tullessani en ottelua sen enempää enää miettinyt. Vaan mitä vielä, vitutushan on parin päivän aikana vain kasvanut korkoa ja avoimena lepattava kansitakki vaihtunut pakkopaidaksi. Kaiken kruununa huomasin eilen että naapuri (joka sattumoisin asuu kämpässä jossa viime kesään asti asui raumalaisia) on ripustanut jonkun vitun kirvespaidan autoonsa. Tänään ja huomenna turpiin niin jatkot voidaankin käydä kannattajatoiminnan lieveilmiöt-topikissa kun allekirjoittanut suorittaa jumalan teatteri-tifon.
Omasta kaveripiiristä löytyy muutama melko vannoutunut kirvesrinta ja yhdellä heistä (kuuluu parhaimpiin kavereihini) olin tuossa viime viikon keskiviikkona katsomassa matsia ja vaikka puhetta oli hänen kanssaan, että jos tilanne on 2-0, en enää sinne mene 3. matsia katsomaan - ihan vain välttääkseni mahdollista pahaa mieltä.
Noh, toisin kävi - usko sarjan kavennukseen on 100% - ja totesin että ennemmin menen elämään suuria tunteita kisakatsomoon jossa varmasti tulee piikittelyä mutta matsin jälkeen ollaan taas kavereita, vaikka jompaa kumpaa varmasti vituttaakin, kuin se että katsoisin tämän matsin poikkeuksellisesti yksin kotona.