Pakko kirjoittaa tänne pitkästä aikaa.
Tappio ei niinkään vituta vaan se tapa! On se nyt jumalauta miten oma rakas Ässät on vajonnut tällaiseksi joukkueeksi jossa pelaajat ovat yksilöinä eikä joukkueena liikkeellä. Ässät on todella raskasta seurattavaa, sillä kentällä on lauma yksilöitä vailla johtajaa.
Tuota ei voi selitellä enää mitenkään.
Ja kaiken lisäksi yksilötkin näyttäytyvät huonompina yksilöinä kuin vastustajien. Nuorisoketju ei väläytä tiimipelillä eikä myöskään sillä kuuluisalla yksilötason potentiaalilla, joista varaukset ovat osoitus. Tänään Mäntykivi oli parempi kuin Hirvonen,Kivenmäki,Killinen yhteensä. Ikonen,Lindsten,Niemi - vastustajan nimettömämmät vastaavan roolin pelaajat luistelivat ohi ja työntelivät tylysti sivuun.
Ässien hyökkäykset pysähtyvät keskialueelle ja vastustaja luistelee heittämällä alueelle.
Vituttaa kun näyttää siltä, että yksilöt eivät riitä pelitavasta puhumattakaan. Ihan kuin siellä ei edes yritettäisi ja kentälle mentäisiin vain selviytymään.
Vituttaa, että maalinteosta ei sovi kuin haaveilla ellei kentällä ole ykkös- tai neloskenttä.
Aluepuolustuksessa on päällä yhtä sekava hybridistrategia kuin hallituksen koronapolitiikassa. Välillä juostaan vastustajien perässä kulmiin ja välillä seistään kuin tikut paskassa ihmetellen, koska tulee jostain toimitus, kunnes voidaan todeta irtokiekon pomppineen kolmen miehen keskellä vapaana seisovalle vastustajalle.