On aika iltasadun. Ihan ne karvattomimmat pikku-veitikat voivat jo nyt aloittaa uni-puh-puuhat.
Puolen hehtaarin metsässä oli järjestetty triathlonkilpailu, oli uitu, poljettu, (poltettu), sekä kirmattu pikku-töppöset aivan hikisen-nahkeina rakoille tai muuten vaan kipiäksi. Paras olisi ykkönen, pääsisi puremaan uunituoretta piparin kulmaa ja vika, vihonviimeinen vävypoika saisi isän kädestä. Rape is Complited. Nyt oli siis tulosten julkistamisen aika:
- Voittajaksi kruunattiin nelivetoinen kavioelukka-aasi: "Ihaa-naa!" hirnui harmahtava-juhlakansa.
- Ihra-Possu tuli kuin tulikin kakkoseksi: "Kivaa! Nasu-lii!" karjui pinkki-sorkkalauma kiivaasti karsinoissaan röhkien. Ylläri-Hopee. Ei olis veli-ponteva moiseen pystynyt siellä Ankkalinnan tarinoissa.
- Pronssille jäi ennakkosuosikki, pikku-kenguru: Voihan "Ruu-tana sentään!", sinkoilivat sanat, kun eivät kannustusjoukot halunneet kiroilla julkisesti ja loikkivat vahvoine takareisineen seremodioiden jälkeen omiin *itun Kengun pusseihinsa! "Hyppää *omo voltilla marssiin!", joku uskalias kirkaisi säkistään.
- Kisan viimeiseksi jäi herttainen karhu-ystävämme. Läski, mutta sympaattinen tarinamme sankari, "Lääh-Puh-Pentti, työnnä vielä sentti. Älä työnnä kahta, muuten repee nahka", eli turinoinnin hunajanaamainen ylensyönyt metsiemme petomaani, jonka kaasut ovat... uskokaa tai älkää, ihan järkkyä staffia; pelkkää vihannesta. Ei lihaa, eikä muutakaan eläinprotskuu. Lopputulosten julkistamisen jälkeen herttainen mamma-kontio vaan hymisi häpeillen ja esitti kädenlämpöistä hampaatonta mesikämmen hymyä. Isukki puolestaan oli mallashöyryissään tulta ja tappuraa! Mutta mitä tekikään nallen faija, kun ei saanut sanaa suustaan, epäonnistuneen suorituksen jäljiltä? Puh-isi Puhisi! Puhi-si totta vie Puh-isi.
- Risto "Rape" Reipas saapui vasta seremonioiden jälkeen paikalle, (kun oli ollut toisessa Sadussa tosipano-puhpuh-miehenä) ja lupasi tarjota daddy-puh(i)-sialle kierroksen, kun oli niin pöllö-mystynyt tästä käsittämättömästä myyrä-ilystä ja vienyt sadan eekkerin-osakkeensa Kani-in, saadakseen vähän kaljarahaa. Massia oli nyt sitten sepalus, jos toinenkin pullollaan. Paalu oli rautaista ja kovaa, kuin kanki. "Siellä ne ovat tallessa (Ride hinkkasi farkuntaskua), jos pupu ei ala ihan heti niitä jakamaan. Jänöt tietäen, tilanne on pulmallinen. Jos ei mene kani pöksyyn, niin se menee toiseen pupu-jussiin. Pitkäkorvat kun ovat kiivaita jakamaan.", vanha pökkijä tuumaili.
Tässä vaiheessa satusedän filmi katkeaa. (tää on kuin jostain Lynchin leffasta, kreisi unimaailma tulee aina jossain vaiheessa kankaalle ja yleensä on niinku hetken ihan totaalisesti kuutamolla)
Ilta vaihtui yöksi ja paikallisessa tulee valomerkki.
"Ihaa-naa!", oli yön viimeinen ynäisevä huudahduksen tapainen pimeydestä, joka metikön siimeksekstä kuului, kun Puh-isi työntyi Ristoon ja puhisi minkä palkeistaan enää kykeni...
Puff-Puff-Puff- lohikäärme-Puff, humisi vielä hiljenevässä syysillassa. Kirjavat vaahteranlehdet vain kahisivat. Risto tiesi, että tässä nyt oli...
Hyi teitä! Että kehtasittekin ajatella jotain noin tuhmaa.... Mitäänhän ei oikeesti tapahtunut.
Pikku - Puh-umaton nallukka tuhisi ja nukkui kuitenkin jo tuolloin Ruususen unta ja näki kauniita unia Tuhkimostaan ja seittemästä karvaisesta kaverista, jotka niin ikään touhusivat pikku-tuhkaluukkujensa ääressä jotain kovin sopimatonta.
Sen pituinen se. Koolla ei ole kuitenkaan merkitystä nyt, eikä ehkä tulevaisuudessakaan. ThE-EnD. Loppuun jotain aki_kaurismäkiläistä hämyistä hyminää.
Oikein Hyvää Yötä!