Eläintarhan urosgorilla oli kuollut ja naaras alkoi olla puutteessa pahantuulinen. Viskoi ihmisiä banaaneilla yms. huonoa käytöstä. Eläintenhoitajat ja eläintarhan johtajat pohtivat mitä tehdä ja keksivät, että panollehan tuon naarasgorillan pitäisi päästä. Mutta kenen kanssa, kun urosgorilloita ei ollut lähimaillakaan.
Eläintenhoitaja tiesi kuitenkin kertoa, että kylillä asui isomunainen kerrottu mies, Ken nimeltään, joka naisten juttujen perusteella oli kuulema kova panomieskin. Ken kutsuttiin kylään eläintarhaan ja kierroksella gorillahäkin kohdalla johtaja hienovaraisesti kysyi: Panisitko tuota naarasgorillaa kahdella tonnilla. Ken oli pitkään hiljaa ja johtaja jo säikähti, että kysymyksestä seuraa huonoa julkisuutta. Lopulta Ken vastasi: Kai minä voisin, kahdella ehdolla. Voin tehdä se illalla pimeässä ja saan maksaa kahdessa erässä.