Mikael Pelzfuss
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Etkö oikeasti JYPin tapauksessa millään tasolla? Siis oikeasti?
Minusta on aika luonnollista pelätä uutta sekä radikaalia. On luonnollista jopa reagoida siihen kommentoimalla keskustelupalstalla. Minä itse olen elänyt teininä JYPin paskavuodet sekä kaikki vieläkin ahdistusta aiheuttavat hetket. Sen jälkeen olen saanut kunnian olla todistamassa suosikkijoukkueeni kasvua historiansa ensimmäiseksi mestariksi, kestomenestyjäksi, tuplamestariksi. Mitaleista himmeimmätkin maistuvat.
Sikäli en ymmärrä, että minun mielestäni tässä on menossa vain joka syksy toistuva rituaali, jossa samat kirjoittajat vaativat valmentajan eroa, pelitavan muuttamista ja lisää tunnetta peliin.
Valmentajan vaihtamiseen kesken kauden liittyy aina enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Jos joukkue ei tipu säälien ulkopuolelle, ei vaihdos ole mielestäni mitenkään perusteltua. Jyp ei kuitenkaan ole KHL-seura, ainakaan vielä. Sikäläisten toimitusjohtajien käsitykset jääkiekkojoukkueen johtamisesta tuntuvat hyvin samankaltaisilta kuin joidenkin kirjoittajien.
Se miten peli syksyllä kulkee, ei kerro juuri mitään siitä, miten joukkueen kevät sujuu. Jos pisteitä kaavitaan edes kohtalaisesti, ei paniikkinappulaa ole mitään syytä vielä painaa. Eihän sitä nousua välttämättä tapahdu, mutta Jypin kokoisessa seurassa on realismia, että välillä joukkue jää väkisinkin sääleihin tai jopa niidenkin ulkopuolelle. Väitän, että jos valmentajaa vaihdetaan nyt, tuon vaihtoehdon todennäköisyys kasvaa.
Joku ei pidä pelitavasta. Okei, se on sikäli surullista, mutta ei mikään perustelu valmentajan vaihtamiselle. Toiset eivät pidä jostain pelaajasta, Kari Tynin viiksistä, rummuista, hurrikaanilogosta, hodareista tai Jypin nettisivuista. Suosikkiseuraan kuuluu myös sellaisia asioita, jotka eivät niin kauheasti sytytä. Ei Dufvan pelitapa tai käytöskään minua aina miellyttänyt, mutta se oli osa silloista Jypiä. Tällä hetkellä seuraikoni Virtanenkin ansaitsee mahdollisuuden saada pelitapansa toimimaan, ei kenkää.