Aloitin jo nuorena poikana vinyylien keräämisen ja sittemmin tulivat vielä cd:t mukaan kuvioihin. Kyllähän tuo levyjen ostaminen on viimeisten 10 vuoden aikana jäänyt aika pieniin verrattuna aiempaan, mutta en siitä ole kokonaan luopunut. Uusia cd- ja vinyylilevyjä ostan aika harvakseltaan, mutta käytettyjä vinyylejä ostan aika-ajoin. Ostoksia teen divareista ja nettihuutokaupoista, eniten eBaysta. Suomesta löytyy tietysti suomalaisten artistien levyjä, mutta kaikkea muuta tietysti parhaiten ihan muualta.
Laitteistoni ei ole mitään high endiä. Tosin kaiuttimet ovat hyvinkin keskiraskasta harrastajasarjaa. Vahvistimena toimii kuluttajasarjan Sony, joskin aikansa järein peli mitä oli saatavilla. Vinyylejä pyörittää Thorensin edullisemman pään laite ja raapimisesta vastaa jokin Ortofonin MM-rasia. Niin hifisti en jaksa olla että muistaisin ulkoa rasian mallin, mutta mikään erityisen ihmeellinen se ei ole.
Laitteita enemmän olen halunnut satsata levykokoelmaan. Kotona on vinyylejä vajaat 10 hyllymetriä, monet eriasteisia harvinaisuuksia. Kiistatta yli satasen arvoisia vinyylejä löytyy useita kymmeniä. Mitään levynkerääjän graalin maljoja kokoelmani ei sisällä, jos sellaisen alarajalla on esim. Beatlesin Yesterday And Today, US-levy butcher-kantisena first statena. Levystä joutuu nykyään maksamaan monta tuhatta euroa, kunnosta tietenkin riippuen. Ihan huono tuollainen sijoitus ei välttämättä ole, todennäköisesti hinnat vain nousevat.
Olen joskus tehnyt pientä kauppaakin levyillä, lähinnä siivotakseni vähemmän kiinnostavia leyvyjä pois ja ostaakseni tähdellisempiä tilalle. Pari kertaa olen myynyt projektiluonteisesti isomman erän kerralla. Mitään varsinaista bisnestä en ole koskaan ajatellut tekeväni levyillä. Ehkä jonakin päivänä kun kyllästyn niin diilaan vinyylit pois nurkista levymessuilla tai nettihuutokaupassa.
MItään hihhulointia vinyyli vs digi en jaksa juuri yhtään, koska sokkotesteissä ihminen ei kykene erottelemaan niitä, joten vinyylin ekstra viehätys tulee minulle kansista, levyn käsittelyyn liittyvästä mielihyvästä ja ehkä myös paikallaan pyörivän levyn estetiikasta.
Vahvasti sama. Hyväkuntoisessa vinyylissä on parhaimmillaan lämpöinen soundi ja se riittää minulle. Pieni ratinakin voi olla joskus tunnelmallista, mutta huonosti pideltyä vinyyliä ei kuuntele millään. Levyjen kansitaide oli kyllä suurin häviäjä kun vinyylilevyistä siirryttiin cd-aikakauteen. Vinyylilevyjen muutkin yksityiskohdat ovat tenhoavampia kuin myöhempien aikojen formaatit. Lisäksi vuosikymmeniä vanhaan levyyn ynnä kansiin on jo kerääntynyt ajan patinaa ja merkkejä eletystä elämästä. Kaikista näistä esteettisistä elämyksistä jää paitsi, jos tallennetun musiikin harrastaminen on yhtä kuin netistä ladattujen kappaleiden kuuntelua korvaan työnnettävillä napeilla.
Mikä olisi paras paikka PK- seudulla (rahat kotiin) myydä ulkomaan muuton takia vinyylit?
Mukana myös suht' arvokkaita (kai?) 60-70 -luvun rock -levyjä (BB King, Beatles, Elton John ym.).
Helpoin tapa on kärrätä koko hoito levydivariin. Kannattaa soittaa ensin ja kuvailla kokoelmaa divarinpitäjälle, jotta saat käsityksen onko mahdollisuuksia kaupantekoon. Tällöinkin on hyvä kysyä tarjous useammasta paikasta. Tunnetuimpia levydivareita ovat Helsingissä mm. Fennica Records, Black & White, Keltainen Jäänsärkijä ja Hippie Shake Records. Viiskulmassa toiminut Popparienkeli oli hyvä vinyylimesta, mutta se taisi jo lopettaa toimintansa keväällä.
Divariin myymisen huono puoli on se että tuota kautta et saa läheskään parasta mahdollista hintaa levyillesi. Toinen huono puoli on se, että divarit ovat usein nirsoja ostajia. Niille kelpaavat vain parhaiten kaupaksi menevät levyt, mikä on tietysti ymärrettävää kun kyse on liiketoiminnasta. Hyväkuntoiset keräilylevyt kelpaavat genrestä riippumatta, mutta alelaareihin vääjäämättä päätyviä 80-luvun listahittejä ja kaikenkarvaisia kokoelmia ei divareihin kannata tarjota.
Jos B.B. Kingisi eivät ole alkuperäisiä jenkkilevyjä tai edes "vanhoja" painoksia, niin kiinnostus ei välttämättä ole suurta. Blueslevyt ja varsinkaan tällaiset mainstreamimmat eivät ole hinnan kiroissa, joten ei niistä divarikaan sinulle paljoa maksa. Beatlesit uppoavat kyllä, mikäli ovat hyväkuntoisia eivätkä jotain halpahallikokoelmia 70- tai 80-luvuilta. Elton John on siinä ja siinä, mutta Eltonin alkuperäiset ja hyväkuntoiset UK-levyt huolitaan nekin varmasti divareihin.
Yksi vaihtoehto on tehdä levyistä listaus kuntoarvioineen ja laittaa koko hoito myyntiin Huuto.nettiin tai vastaavaan yhtenä kauppaeränä. On todennäköistä että saat paremman hinnan levyillesi tätä kautta. Vielä paremmin saat hintaa myymällä levyt yksittäin tai pienempinä erinä, mutta tähän kuluu enemmän aikaa ja vaivaa.
Ylivoimaisesti vaivattomin tapa on roudata vinyylit itsepalvelukirppikselle. Kun laitat saman hinnan joka levylle niin pääset myös hinnoittelun vaivasta. Käyt sitten viikon päästä kuittaamassa myyntitulot itsellesi ja heität myymättä jääneet levyt roskiin.