Vinyyliharrastajia?

[Rommeli]

Itsellä on pro-ject RPM soitin, mukana saattoi jotain ohjeita tulla neulan säätämiseen, mutta kadonnut aikojen saatossa ja minä tyhmänä olen tainut aina vain koittaa säätää neulan mahdollisimman kevyelle, ettei kuluttaisi levyjä :) eli tehnyt varmaan sen kaikista pahimman mokan. Millähän ohjeilla tuon neulan saisi säädettyä oikeaksi vai onko siihen olemassa jopa joku laite jolla sen saa kohdilleen?

Aika kattava ohjeistus löytyy Muusikoiden.netin artikkelista. Oikean neulapainon saat varmaankin googlattua, jollei ohjetta löydy. Niin ja on olemassa myös neulapainovaakoja, mutta tuosta ohjeesta löytyvällä tasapainomenetelmällä säädön pitäisi kyllä onnistua aika simppelisti, mikäli painosta vaan löytyy asteikko.

 

[-pasi-]

Aika kattava ohjeistus löytyy Muusikoiden.netin artikkelista. Oikean neulapainon saat varmaankin googlattua, jollei ohjetta löydy. Niin ja on olemassa myös neulapainovaakoja, mutta tuosta ohjeesta löytyvällä tasapainomenetelmällä säädön pitäisi kyllä onnistua aika simppelisti, mikäli painosta vaan löytyy asteikko.

Ei ole asteikkoja ja kun nyt vielä tarkemmin katsoin niin tainut koko paino hukkua muuton yhteydessä, tosin noita taitaa jostain projectin sivuilta varmaan saada tilattua.. Kalliiksi tää harrastus vaan taitaa mennä opiskelijatuloilla :( vaikka itse levysoitin taisikin löytyä alle satasella alekorissa joskus kun nyt hinnat päälle 200 edelleen taitaa olla..

 

[FourForty]

Missähän hintaluokassa muuten noiden pesulaitteiden hinnoissa puhutaan, toki levyharjoilla saa pölyt suurimmaksi osaksi pois, mutta varsinkin kirppislevyjen kohdalla likaa ja pölyä meinaa olla. Tosin olen tässä harkinnut jos ostaisi jonkun halppissoittimen noille heikoimmille levyille ja "keräilylevyt" soittaisi tuossa paremmassa.

Apteekista saa isopropanolia jolla ainakin vähän pinttyneempi pöly lähtee levyistä hyvin. Ei vedä vertoja pesulaitteelle mutta on huomattavasti halvempi tapa putsata levyt. Laitteissa puhutaan kuitenkin sadoista euroista ja isopropanoli maksaa muutaman euron.

Jos ostaa paljon kirppislevyjä, kannattaa myös testata eri äänirasioiden soundi nimenomaan vähän kuluneemmilla levyillä. Itselläni on kahdet erimerkkiset rasiat sen takia, että toisen soundi on paljon parempi hyväkuntoisilla levyillä ja toinen toistaa huomattavasti vähemmän rahinaa huonokuntoisesta levystä.

Muutama tuhat vinyyliä löytyy itseltäni ja koko ajan ostelen lisää, koska keräily on hauska harrastus ja kiinnostavaa musiikkia tuntuu tuossa formaatissa riittävän.

 

[Pavlikovsky]

Pthui! Puhalletaanpas tämän tomuttuneen vinyyliketjun päältä pari vuotta vanhat karstat pois kuin ikivanhan älppärin päältä konsanaan ja yritetään aktivoida keskustelua. Vieläkö jatkiksesta löytyy vinyyliaktiiveja?

Asiani sinänsä olisi ihan tiedustelupohjaista eli tässä kun olen ottanut cd-kokoelmani kylkeen melko vahvasti myös tuon vinyylipuolen (ja tarkoitus olisi maltillisesti sitä vielä kasvatella), niin olisin heitellyt ilmoille ennakoivaa utelua, että osaako palstan vinyylitietäjät suositella jotain tiettyä soitinta tai antaa vinkkejä millaiseen soittimeen kannattaisi panostaa sellaisella melko keskitason budjetoinnilla tässä joskus tulevaisuudessa? Taustahan on se, että olen vanhaa rockiani soittanut sellaisella Sonyn peruskuluttaja-soittimella joka vetelee viimeisiään ainakin neulan osalta, mutta pieniä muitakin häiriötekijöitä soitinvanhukseen on alkanut ilmestyä ajan saatossa. Asiallinen laitteisto on kuitenkin osa hyvää kuunteluelämystä, joten hyvähän se olisi äänentoisto-laitteistonkin olla sitä vastaavaa tasoa millä vakavuudella musiikkiin kuluttaja suhtautuu. Tuota soitin asiaa ei myöskään helpottanut muuten se, että katti päätti kokeilla soittimen kestävyyttä ja tiesihän siinä miten tässä tutkimusmatkassa sitten kävi, noh soitin otti osumaa, mutta vielä se pyörittää ja rahisee mutta......

Vaikka kuuntelen musiikkini pitkälti cd:ltä ja myös musiikkikirjaston kautta tietokoneelta, niin älppäri on aina ollut mukana ja muutamia oikein maukkaita lp-levyjä hyllystä löytyy joiden lämpimän rahinasoundin pariin uppoutuu kerrasta toiseen yhtä mielellään. CD-aikakauden turha kliinisyys ja puhtoisuus on korvattu särmikkäällä tunkkaisuudella, välillä tuntuu nimittäin, että se Peer Günt veivaisi sitä Backseatia tuossa kolmen metrin päässä.

Koska ketju viimeksi hankituille vinyyleille on jo olemassa, niin keskustelun nostamiseksi heittäisin vielä gallupin, että mikä on jatkislaisten henk. koht tärkein ja eniten merkitystä/tunnearvoa sisältävä lp-levy? Mulle Motörheadin 1988 Giants Of Rock-live lienee se tärkein. Hämeenlinnassa nauhoitetun keikan LP-levyyn on elämä jättänyt jälkiään hyvällä tavalla, soundi toimii kuin Larionovin kädet karheudellaan, Lemmy on vireessä ja onhan tuo ihan ensimmäisiä älppäreitä mitä on tullut hommattua. Haastajina Pink Floydia ja The Great Whitea yms....

 

[Action Bronson]

Hyvät läjät olen vinyylilevyjä ostanut. Pääasiassa 12", mutta myös aika paljon 7" levyjä joista erään muuton yhteydessä mystisesti katosi valtaosa. Nykyään harvemmin enää levyjä ostaa, mutta kun ostaa niin se on yhä vinyyliä. Oma musiikkimaku on myös ollut sellainen, että vinyyliä on ollut tarjolla silloinkin kun sen kuviteltiin jo katoavan iäksi. Toinen syy on se, että joidenkin levyjen kansitaide on niin hienoa, että päätyvät tauluiksi seinälle.

 

[Rommeli]

Soittimista voisi varmaan suositella ainakin Dual 505:sta eri versioineen. Tuossa saa hyvän soittimen noin parilla sadalla, jos käytetty vaan kelpaa. Tuurilla löytää toki parempiakin vielä edukkaammin.

Itsellä kävi uskomaton munkki, kun löysin Luxman PD-375:n satasella. Ostin soittimen viallisena, mutta korjaus maksoi pari euroa.

 

[Pavlikovsky]

Soittimista voisi varmaan suositella ainakin Dual 505:sta eri versioineen. Tuossa saa hyvän soittimen noin parilla sadalla, jos käytetty vaan kelpaa. Tuurilla löytää toki parempiakin vielä edukkaammin.

Jeps, dualista olen paljon kuullut puhuttavan hyvää ja muistaakseni tuollaisia on vastaan jossain tullut ja ihan sellaisia asiansa osaavia laitteita nuo varmasti ovat. Paljonhan netistäkin toki löytyisi noista eri arvosteluja. Käytettykin kelpaa, mutta kunnon on oltava kyllä kaikin puolin moitteeton. Markkinoilla liikkuu varmasti monenlaista rammaria, mutta käytetyistäkin varmasti löytyisi myös ns. soiva peli, kun jaksaisi etsiä. Merkillä ei niin väliä, niin orientoitunut en ole mihinkään tiettyyn merkkiin. Korjaushommiakin jotkut myyjät taitavat tehdä joten toki onneksi sitäkin apua on tarvittaessa saatavilla.

 

[Action Bronson]

Soittimista parhaita on tietenkin Technicsin Sl-1200 sarja. Tosin noiden valmistuksen lopettaminen on vähän nostanut hintoja ja erittäin raiskatutkin yksilöt alkaen 400e (ilman pölysuojia). Välillisesti noiden hinnat kävi vieläkin korkeammalla ja kaveri aikanaan osti ebaystä sl-1200 mk2 parin hintaan 450e, mutta pari vuotta myöhemmin saman parin hinta oli 1200 euroa. No suurin osa ei tietysti kahta levysoitinta tarvitse eikä välttämättä halua ajaa Rolls Roycella vaikka siihen varaa olisikin.

 

[Rommeli]

Joo tuo Teknari on tosiaan erittäin paljon ylistetty laite. Taitaa olla käytännössä ikuisesti toimiva. Itsellä nuo jotenkin silti tökkivät, kun miellän Teknarit aina DJ-soittimiksi, vaikkei asia ihan noin yksinkertainen olekaan. Suoravetoisista ei helpolla parempaa sorvia taida löytyä.

Thorens pitää vielä mainita, kun hyvä soittimia etsitään. Uudemmista voisi mainita vaikka Projectin, mutta nämä ovat sitten pääsääntöisesti täysin manuaalisia laitteita, joissa edes nopeuden vaihtaminen ei suju nappia painamalla.

 

[Rommeli]

Vielä sen verran, että hyväkuntoisia Dual 505:ia on maailma täynnä ja hinta on tosiaan yleensä noin 200 euroa.

Classic Audio Helsingissä on hyvä paikka, jos käytetty hifi kiinnostaa. Ei tuolta mitään pilkkahintaan saa, mutta hyviä ja toimivia laitteita löytyy käypään hintaan.

 

[Hidas_ja_kankea]

Pthui! Puhalletaanpas tämän tomuttuneen vinyyliketjun päältä pari vuotta vanhat karstat pois kuin ikivanhan älppärin päältä konsanaan ja yritetään aktivoida keskustelua. Vieläkö jatkiksesta löytyy vinyyliaktiiveja?
...

No nyt nappasi oikeastaan kaikkien rakkaimpaan harrastukseen

Antaisin suositukset uudelle Project levarille. Itselläni ei ole ihan perusmalli, mutta halvimmalla Debut pärjää ihan OK. Ei ole ylimääräistä automatiikkaa mukana tuossa Debut:ssa.

Ne aarteet pelastaisin tulipalotilanteessa ensimmäisenä. Beatlesin Valkoinen tupla UK painoksena stanssattuna 50000-sarjan järjestysnumero. Samoin eka Beatles levyn UK kolmas painos ja US eka painos. Kokonais LP-määrä on noin 2000 kpl. Kasvaa enää vuosivauhdilla noin 10 levyä.

 

[Ollakseni]

Ostin tuossa taannoin Hunters nimisen yhtyeen 7" ja se pyörii yllättäen nopeudella 33 eikä 45 kuten sinkut ja ep:t yleensä. Ovatko muut törmänneet vastaaviin levykäisiin?

 

[Hidas_ja_kankea]

Ostin tuossa taannoin Hunters nimisen yhtyeen 7" ja se pyörii yllättäen nopeudella 33 eikä 45 kuten sinkut ja ep:t yleensä. Ovatko muut törmänneet vastaaviin levykäisiin?

Kaikki vastaantulleet 7'' EP:t ovat olleet kolmikolmosia. Keräilyni painottuu aika paljon 60-luvulle ja ymmärrän EP:n juuri tuona yhdistelmänä.
Maksimi mitta levypuolelle on kovemmalla pyörimisnopeudella vain noin 4 minuuttia. En tuota formaattia varsinaisesti kerää, mutta muutama on tullut könttäostojen mukana.

 

[Cream]

Kaivetaampa naftaliinista topic esiin.

Alan harrastajat toki varmaan hierovat kohta kämmentä naamaan ja pyörittelevät päätään, mutta.. Haussa olisi mahdollisimman edullinen bluetoothilla varustettu soitin. Muutaman vaihtoehdon löysin ~200€ -hintaluokkaan. Onko se tämmöisellä budjetilla ihan se ja sama minkälaisen rakkineen ostaa?

 

[Rommeli]

Kaivetaampa naftaliinista topic esiin.

Alan harrastajat toki varmaan hierovat kohta kämmentä naamaan ja pyörittelevät päätään, mutta.. Haussa olisi mahdollisimman edullinen bluetoothilla varustettu soitin. Muutaman vaihtoehdon löysin ~200€ -hintaluokkaan. Onko se tämmöisellä budjetilla ihan se ja sama minkälaisen rakkineen ostaa?

Noilla ominaisuuksilla ja tuolla budjetilla jättäisin kyllä soittimen ostamatta, sillä vaihtoehtoina on silkkaa romua. Sen sijaan ihan rehellisesti erillislaitteina tuohon rahaan pitäisi saada jo kelvollinen paketti, jos jakaa tuon 200 esimerkiksi niin, että 100 euroa hyvään käytettyyn soittimeen ja toisen satasen käyttää RIAA-korjaimeen ja bluetooth-lähettimeen.

 

[Särkilauma]

Nostellaanpas vähän vanhempaa ketjua ylös. Nyt olisi tilanpuolesta mahdollista aloittaa vinyyliharrastus, mutta aiempaa kokemusta ei tästä löydy.

Jatkoajasta löytyy tunnetusti parhaat vinkit asiaan kuin asiaan, joten millaisella kalustolla kannattaisi lähteä liikenteeseen? Rahaahan tähänkin harrastukseen saa varmasti kulumaan juuri niin paljon kuin tililtä löytyy katetta. Käytettyjä oli aiemmin suositeltu tässä ketjussa, mutta tuntuu jokseenkin riskaabelilta kun laitteet eivät ole ennestään tuttuja. Heitän tähän hintahaarukaksi 400-800€

 

[F#21]

Nostellaanpas vähän vanhempaa ketjua ylös. Nyt olisi tilanpuolesta mahdollista aloittaa vinyyliharrastus, mutta aiempaa kokemusta ei tästä löydy.

Jatkoajasta löytyy tunnetusti parhaat vinkit asiaan kuin asiaan, joten millaisella kalustolla kannattaisi lähteä liikenteeseen? Rahaahan tähänkin harrastukseen saa varmasti kulumaan juuri niin paljon kuin tililtä löytyy katetta. Käytettyjä oli aiemmin suositeltu tässä ketjussa, mutta tuntuu jokseenkin riskaabelilta kun laitteet eivät ole ennestään tuttuja. Heitän tähän hintahaarukaksi 400-800€

Etsitkö siis levysoitinta, soitinta ja RIAA-korjainta vai koko äänentoistolaitteistoa?

 

[Särkilauma]

Koko laitteisto olisi hakusessa.

 

[F#21]

Koko laitteisto olisi hakusessa.

Lähtisin kyllä käytettyjen linjalle siinä vaiheessa. Vaihtoehtoja on tosin paljon.

Yksi vaihtoehto olisi myös Audio Technican levysoitin, jossa korjain mukana ja siihen aktiivikajarit suoraan kiinni.

Esim. LP-120X, halpa esivahvistin ja käytetyt Genelecit kaiuttimiksi.

 

[hulkster19]

Koko laitteisto olisi hakusessa.

Täältä iso suositus Dualin 505-mallille levariksi. Näitä löytyy käytettynä sopuhintaan (alta 200 euroa) ja on tosiaankin jämäkkä ja laadukas soittopeli. Oma soitin (mallia 505-3 eli käsittääkseni ysärillä tehty) on toiminut hienosti omassa käytössä 15 vuotta, kerran on pitänyt käyttää huollossa ja muutaman kerran pitänyt vaihtaa neula. Siihen kaveriksi joku halpa vahvistin esim. Torista ja kaiuttimet. Itellä on joku Yamahan esivahvistin ja Tannoyn kaiuttimet, joissa on omaan korvaan ihan tarpeeksi hyvä saundi. Vahvistin maksoi aikanaan hifiliikeessä käytettynä 150 euroa (ja myöhemmin tuli tsekattua, että ebayssa samaa mallia myivät muutamalla kympillä, vastaavia varmaan löytyy Suomesta) ja kaiuttimet myös käytettynä 50€/kpl. Tuolla setillä on tässä sen 15 vuotta tosiaan hyvin pärjännyt ja yhteishinta reilusti alta 500 - jos jätät hifiliikkeet väliin niin pääsee vielä paljon halvemmalla. Toki asiantuntevasta liikkeestä ostetut kamppeet ovat varmasti hyvin huollettuja ja kestävät sitten myös pidempään.

Mutta vaihtoehtoja tosiaankin on, ja tuskin halvemmallakaan soittimella tulee tenkkapoo. Yllä suositellut Audio-Technican perussoittimet ovat käsittääkseni myös ihan hyviä pelejä.

 

[Luther Maddox]

En ole audiofiili ja huonon kuuloni takia ihan sama kuunteleeko musaa 100:n vai 10000:n euron järjestelmillä. Mutta onhan ne kansitaiteet ihan oma juttunsa.

 

[nummenkallio]

Vinyylit ovat kauniita. Silloin kansitaiteeseen panostettiin. Vinyyli on myös esine, siinä on musiikki konkreettisessa muodossa. Vinyyli asetti myös rajat, levy kestää sen vähän alle 40 minuuttia. Sinne ei paskoja biisejä tungettu, vaikka silti tungettiin, jos oli huono bändi. Mutta se määritti myös taidetta. Enää tällaisia rajoja ei ole. Seuraavat rajat olivat CD:n joku 90 minuuttia, mikä tarkoitti sitä, että levylle sai tunkea paljon paskaa. Siitä ei mitään hienoa seurannut, toisin kuin vinyylin napakasta alle 40 minuutista. En muista, että kukaan olisi taiteellisesti hyvin hyödyntänyt CD:n 90 minuutin kestoa. Jos vinyyliaikana kestoa tarvittiin, oli tuplalevy.

Nyt olemme taas jossain sinkkujen maailmassa, kuten 50-luvulla ja 60-luvun alussa. Vaikea sanoa, onko se hyvä vai huono. Hyvän biisin merkitys korostuu entisestään, mutta se on ikävää, että albumikokonaisuuksia tekee enää harva. Vinyyliaikana tehtiin albumeja, ja siksi niiltä ajoilta onkin niin timanttisia levyjä.

Sehän on totta, ettei musiikkia mikään muoto ole määrittänyt niin paljon taiteellisesti kuin vinyyli. Suurin osa maailman parhaista levyistä on tehty vinyyli mielessä pitäen.

 

[nummenkallio]

Muistan, että viimeiset vinyylit jotka nuorena ostin, olivat Gunnareiden Use Your Illusionit. Äänitin ne heti kasetille. Tunsin siirtymän. Kaveritkin äänittelivät niitä minulta. Mutta kasetti oli ihan hevonpaskaa, siitä ei nyt kannata maksaa, se on köyhille.

Samana syksynä ostin cd-soittimen, tai siis iskä osti minulle. Ensimmäinen levy oli Bryan Adamsin levy, kun se nyt sattui siinä olemaan. Olisihan se ollut vähän toista, jos eka levy olisi ollut Gunnareiden. Bryan Adams oli ihan skeidaa.

Sitten taivuin ostamaan Gunnarit cd:nä. Vaikka olin juuri ostanut ne vinyylinä. Mutta hyvät levyt voi ostaa moneen kertaan! Monesti olen näin tehnytkin.

 

[Glove]

Bryan Adams oli ihan skeidaa.

Tästä täysin samaa mieltä.

 

[Sistis]

Oma vinyylisoittimeni on Dynavoxin PS-300. Maksoin siitä pari vuotta sitten uutena 200€, ja on ajanut hyvin asiansa. Ostin tuon siksi, että tuossa oli integroitu esivahvistin, jonka sai myös ohitettua, joten tuo tarjosi melko sopuhintaista ratkaisua, ja jätti kuitenkin majfollisuuden laajentaa halutessaan järjestelmää erillisellä esivahvistimella. No, eipä ole vielä tullut tarvetta tuolle. Oma korvani ei havaitse soinnissa mitään muuta eroa kuin sen, että vinyyleitä kuunneltaessa pitää stereoista laittaa lisää volyymia verrattuna esimerkiksi CD-levyihin tai radioon.

Mukavaahan tuolla on kuunnella. Oma kuulovaurio-korvani ei havaitse eroja CD:n kanssa, mutta joku hifistimpi voisi olla täysin eri mieltä. Vinyyleiden kuuntelu on pirun mukavaa. Ja juuri tuo edellä mainittu kansitaide on varsin keskeisessä osassa kuuntelukokemusta. CD:llä ja vaikka Spotifylla on omat paikkansa, mutta vinyyleillä kuuntelu on jotenkin kokonaisvaltainen elämys. Siinä kantta tulee hypisteltyä ja musiikkiin keskityttyä, toisin kuin muissa formaateissa, joilla usein musiikki tuppaa jäämään helpommin taustalle.