Vinyyliharrastajia?

[teemu73]

Tilasin hiljattain kasan sinkkuja ja maxeja ja mukana oli yksi vähän erikoinen tapaus. Kannet on Alphaville - Dance with me ja tämä levy olikin tarkoitus tilata. Levyssä lukee kuitenkin Mike and the Mechanics - All I need is a miracle ja b-puolella saman esittäjän joku toinen biisi. Ajattelin jo laittaa reklamaation, että on väärä levy toimitettu, mutta kuuntelin tuon kuitenkin. Yllättäen sieltä lähtikin soimaan tuo Alphavillen biisi.

Levy ja kannet olivat siis oikeat, mutta levyssä on ihan toisen julkaisun tekstit.

Kiinnostaisi tietää, onko vastaavaa käynyt muille? Ja miten harvinainen tekele mulla nyt on hallussa? En löytänyt tästä mitään informaatiota, että onko joku virhepainos maailmalla. Mulle ei ennen ole käynyt vastaavaa, vaikka levyjä on lähemmäs tuhat ja toinen mokomakin ollut ja myyty pois.

 

[Rommeli]

@teemu73

Vuosia sitten ostin divarista, olisiko ollut jopa legendaarinen Green River, käytetyn levyn, jossa kansien sisällä olevan levyn painatukset olivat vastaavasti täysin erilaiset kuin levyn kannet. Tässäkin tapauksessa sisältö vastasi kuitenkin niitä kansia ja kyseessä oli tunnettu virhepainos. Olisiko ollut jopa niin, että sama virhe oli kaikissa vastaavissa levyissä. En nyt kuollaksenikaan muista, mikä levy oli kyseessä.

 

[Baikonur]

Hitachin levysoitin löytyy ja erilaisia vinyylejä (single, ep ja lp) vielä jonkin verran. Joskus reilut 20 vuotta sitten vein entisessä elämässäni/rahapulassani vinon pinon vinyylejä Jukebossiin. Asia kadutti myöhemmin, mutta ei niinkään enää. Joitain levyjä olen vuosien saatossa divareista löytänyt takaisin ja ei sentään kaikkia levyjä tullut silloin aikoinaan myytyä. Hauska juttu sikäli, että juuri tässä yhtenä päivänä meidän ylä-astelainen osoitti kiinnostusta vanhempiensa vanhojen vinyylien kuuntelua kohtaan. Tästä asiasta olen hyvilläni. Sikäli, kun yhteisistä levyistämme löytyy kuunneltavaa suhteellisen laajaan musiikkimakuun.

Varsinaisena vinyylinharrastajana en itseäni pidä, mutta mahdollisuus asiasta uudelleen innostumiseen on tietty olemassa:)

 

[Simolainen]

Denon DP 47F kasarilta on meikäläisen soitin, onneksi uusia neuloja on laatikossa eliniäkseni.
Faijalta peritty kun hankki uuden.
Eilen tuli postissa ELO:n ”Time” - albumi.
Tilauksessa Classix Nouveaux:n ”Night People”.

 

[axe]

No en nyt mikään todellinen harrastaja ole, mutta joulupukki toi kuitenkin nyt soittimen, ekaa kertaa sellainen tämän vuosituhannen puolella. Ite en todellakaan ole mikään -fiili enkä edes tarkistamaan nousematta tietäisi mitä merkkiä tai mallia noi laatikot nyt on, mutta vaimo on maailmanluokan googlevertailija niin hinnan kuin kaikkien valearvostelujenkin suhteen, niin kaipa ne ihan hyvät on. En myöskään varsinaisesti -fiilaile soundeja ja äänenvärejä, mutta onhan se nyt selvää että tuo kuulostaa ihan helvetin paljon paremmalta kuin digiversiot, myös rahinoineen ja napsuineen, jotka kuuluu asiaan. Säälittää kyllä kun nykyteini ei tiedä kuin Spotifyn kännykästä soitettuna. Ei mikään ihme, että se itse musakin on niin paskaa, kun parempaankaan ei kannata panostaa, kun kuulostaa paskalta joka tapauksessa.

Itse levyt tai niiden hinnat sen sijaan tullut vähän negayllätyksenä, kuten aiemmalla sivulla vuoden parin takaa jo oli kirjoitettukin. Männävuosina niitä kirppareidenkin levyvuoria pintapuolin katsoneena nehän oli halpaa kuin makkara, mutta nyt sitten kun on oikein ostoaikeet, niin eihän mitään järkevää saa alle kahdellakympillä, välillä näkee pöyristyttävää 50-70 euroakin ihan peruslevyistä. Tässä tosin painaa se, että juuri tällä hetkellä Suomessa on luultavasti monia miljoonia suunnilleen samanikäisiä suunnilleen samasta musasta aikoinaan ja edelleenkin pitäviä henkilöitä elämässä tätä vinyylinostalgiaa, niin juuri ne munkin etsimäni levyt menee kaupaksi isompaankin hintaan.

Sikäli mulla on plussana etten koskaan heivannut vanhaa kokoelmaani menemään, vaan ne odottivat tuolla puolikylmässä varastossa maltilla 15 vuotta (siis tässä nimenomaisessa varastossa, muualla jo sitä aiemminkin) ja soivat nyt edelleenkin hienosti. Ei siis tarvinnut sitä ihan välttämättömyyskatalogia lähteä ostamaan uusiksi. Edit: Tähän muuten lisäyksenä, että tosiaan juuri näitä minun LP-versioitani monista kappaleista ei ole kuullut ~25 vuoteen, mutta silti kun sen kiekon laittaa tuonne pyöriin, niin jokaisen juuri tämän kyseisen levy-yksilön erikoisominaisuudet, napsahdukset tai hypähdykset on täysin kirkkaana muistissa ja niitä osaa odottaa.

Juuri hetki sitten osui kohdalle erittäin hyväkuntoinen Scorpionsin Love at First Sting vain kympillä. Melkein pistin tanssiksi kirpparin käytävällä.

 

[RockTheRink]

Hiljattain lisäsin hyllyyn lp-levyn nro. 1000 (kyllä, pidän tarkkaa kirjaa kokoelmastani discogsissa), ja aloin tässä vähän pohtimaan millaisia muutoksia ostokäyttäytymisessäni on tapahtunut.

Oma vinyyliharrastukseni koki renesanssin 2011 tienoilla, ja ehkä eniten levyjä tuli haalittua vuosien 2017-2020 välillä. Mielestäni kuitenkin hinnat nousivat melko kestämättömälle tasolle koronavuosien jälkeen ihan peruslevyissä. Jännästi kuitenkin itseäni ei haittaa maksaa satasta jostain siististä keräilykappaleesta. En ostakaan enää huvikseen levyjä, vaan tarkkaan jokaista ostosta puntaroiden. Laatu on korvannut määrän, ja olen aika kovalla kädellä karsinut levyhyllystä turhakkeita pois joita en koe tarpeelliseksi omistaa vinyylimuodossa. Lisäksi olen hankkinut laadukkaan cd-soittimen 2000-2010 välisiä julkaisuja varten, joista ei ole kohtuuhintaisia vinyylipainoksia saatavilla.

Sanoisin myös, että vinyyliostokset ovat painottuneet analogiselle aikakaudelle, tai korkeintaan 1990 julkaisujen tienoille. Jollain tapaa soundien osalta vanhemmassa musiikissa on se selkein ero cd-levyn ja vinyylin välillä.

Parhaat ostokset olen mielestäni tehnyt viime kuukausina Saksasta, kuten viimeksi kun tilasin muutaman AC/DC:n julkaisuvuoden painoksen. Todella siistejä, hinnat ehkä puolet siitä mitä Suomen levykaupoissa. Tai sitten levyjä harrastavilta kavereilta. Muutamia levyjä olen ostanut uutena, ja palautteluhommiksi on mennyt turhan monta kertaa. Jostain syystä erityisesti värivinyyleissä on esiintynyt prässiongelmia. Ei oikein huumorintaju riitä sellaiseen, kun tuplalättykin maksaa oletuksena 45-50e. Mieluummin ostelee noita vanhoja painoksia.