Absurdi kärppäpainotteinen päivä
Elettiin alkukevättalvea vuonna 2000. Olin silloin raksalla töissä. Kun olin ruokatunnilla tupakoimassa sosiaalikopin edessä, ajoi ohitseni työsuhdeautollaan Oulun Kärppien #46 Martin Bergeron. Ei tämä vielä mitään.
Saman päivän kello kahden kahvitauon jälkeen olin kahvisavuilla samaisen kopin edessä. Tien toisella puolella käveli tummaihoinen mies, jolla oli Oulun Kärppien toppatakki. Aloin jo ajatella, että jopas nyt.
Kun töiden jälkeen ajelin Saab 90:lläni kohti kotia, vilisti tien yli elämäni ensimmäinen näkemäni vapaa kärppä (musta hännänpää, varma havainto). Samana iltana pelattiin Kärpät-KooKoo -ottelu, jota olin seuraamassa. Täysin käsittämätöntä.
Mittarimatomainen pienpeto ja bambit
Ajellessani autolla eräänä lähimenneisyyden talvisena hetkenä havaitsin kummallisen vähän mittarimadon tapaan liikkuvan vitivalkoisen olion ylittävän tietä. Se oli lumikko.
Metsäkauriita on tullut nähtyä aika helevetisti Pohjois-Ruotsissa ja Perämeren kaarella rajan toisella puolella.
Otsosta merikotkan ja hirven kautta kettuun
2006 kesäkuussa lähdettiin mäkeen kaverin kanssa eräältä kiiminkiläiseltä korpilammelta, kun vastarannalta kuului mesikämmenen ärjähtelyjä, ryskettä ja lintujen varoitusäänien sinfonia. Olimme ensin ihan hipihiljaa, mutta sitten kun alettiin vähän kolistella ja puhua ääneen, loppui karhuhavainto. Paikalliset tiesivät kertoa, että suunnalla oli metsän kunkulla talvipesä.
Merikotkan olen nähnyt monesti Vaasan suunnalla ja Kemissä. Hirvikolari on ollut muutaman kerran todella lähellä Oulu-Kemi -taipaleella. Ketun näin viimeksi viime kesänä, kun se paineli Kastellin K-Markettia kohti matalana kuin mäyrä, jota en ole koskaan nähnyt.
Majavasta ja saukosta kurreen ja siiliin
Saukko on totta helvetissä nähty kalamies kun olen, ja totta kai piisami. Roadkillsien sarjassa painii mm. supikoira. Majava nähty Multialla. En tiedä oliko kanadan- vai euroopanmajava. Todennäköisesti edellinen.
Orava eli kurre eli kiipperi tulee tässä esille lähinnä siksi, että sen lajin edustaja on tehnyt tänä keväänä pesän vanhempieni katon alle. Aikaisemmin siellä on asunut ampiaisia, sitten varpusia - nyt orava.
Siilin takia olen lähes aiheuttanut peräkolarin, kun vedin liinat kiinni, etten ajaisi piikkipallon päälle. Jänöjusseja ja rusakoita on nähnyt lähes jokainen ml. minä. Talvella ero on helpoin huomata kun metsäjänö on vitivalkoinen korvia lukuunottamatta ja rusakko on sellainen harmahtava.
Pössihavukka ja tiirarariteetti
Sotketaan tähänkin intti: olin yövartiossa johtamisjärjestelmäharjoituksessa maaliskuun alkupuolella umpihankipoterossa pakkasyön tähtitaivaan alla, kun huuhkaja eli hyypiö eli hyypiä aloitti aavemaisen huhuilusa. Olin nähnyt sellaisen aikaisemminkin, kun tuo mahtava lintu lensi metrin päästä minusta täysin äänettömästi kohti puiston tilhiparvea.
Olen varmuudella nähnyt luonnossa pöllöistä pössihavukan lisäksi suo- ja varpuspöllön ja raskasentoisen viirupöllön. Eipä soitimella oleva metsokaan ole jäänyt näkemättä. Harvinaisin näkemäni tirppa on ollut pikkutiira. Niitä oli kokonainen parvi kesällä 1986 Oulun Pyykösjärvellä laiturin nokassa.
Lapin onnenlintu aamiaisseurana ja vikaan suunnistanut haarapääsky
Tykkileirillä Rovajärvellä sain aamiaisseuraksi kuukkelin. Hauskasti se pikku hiljaa pyrähteli lähemmäksi, kunnes lopulta oli kahden metrin päässä minusta ja nakkasin sille palan nötköttiä. Vähän aikaa se funtsi, uskaltaako lähteä hakemaan. Kävihän se sen hakemassa ja viihtyi paikalla yhtä kauan kuin minäkin. Taisi alkaa etoa kuukkeliakin se nötkötti.
Neljä vuotta sitten parvekkeellemme syöksyi haarapääsky. Siinä se läpsytteli paniikissa, eiväthän ne pääse kovin helposti maasta lentoon, koira pyrki uimaan sen liiveihin, mutta minä estin koiran pyrkimysten toteutumisen ja heitin pääskyn lintuinfluenssahysteriasta huolimatta paljain kätösin vapauteen.
Metsämyyrä kohtaa urhean sotilaspoliisin
P-kauden ampumaleirillä tuli nuotiopiiriimme metsämyyrä. Siinä se söi murusia sotilaiden jaloista (viestimiehiä ml. minä ja spollenalkuja) ja piti tunnelmaa yllä. Eräs urhea sotilaspoliisi sotki sen iloiseksi lopuksi maiharillaan tallottuun lumeen kuoliaaksi. Vitun idiootti. Sitä jätkää ei katseltu hyvällä silmällä pariin viikkoon.
Rotalta nirri pois ja käkien ilmataistelu
Tultiin kaverin kanssa Kemissä aamukolmen maissa kapakasta ja reitillämme Kemin linja-autoaseman pihalla pyöri ympyrää iso kituva rotta. Oli kai jäänyt auton alle. Ei muuta kuin täysillä kantapäällä päähän ja kitumiset loppuivat siihen. Oli vain aika karsea kokemus.
Tervolalaisella korpilammella näin, kun kaksi käkeä ottivat mittaa toisistaan ilmataistelussa. Ne muuten kukkuvat lennossakin, voin todistaa! Naaraskäki kökötti männynlatvassa ja koiraat ottivat matsin. En mitenkään voi nyt muistaa kumpi voitti, mutta olipahan elämys sekin.
Susi ja keskisuuren koiran kokoinen lohi
Kun olin pieni poika, nähtiin isännän kanssa susi tienposkessa Simossa. Siinäpä lienee harvinaisin eläin, mitä olen nähnyt vapaudessa.
Suurin näkemäni elävä lohi painoi 21,4 kiloa, havainto kesäkuulta 1995Merikoskesta. Tämä lohi oli tietenkin erään kalastajan saalis ja seurasin väsytyksen ja punnituksen. Väsytys kesti kaksi tuntia. Lohi veti äijän venettä ylävirtaan, vaikka Merikoskessa on melko voimakas virtaus.
Tulipahan stooria.
Onnittelut Olkulle mahtavasta havainnosta! :KAHVIA: