Villieläinten bongausta!

[mirasane]

Viestin lähetti wilco
Eipä tässä varmaan kaikki, se elikko, joka jäi mainitsematta voi ottaa yhteyttä metsästysaikana.

Ahma on rauhoitettu!! :)

 

[Luistelutaidoton]

Sistis jos näit hylkeen istuvan niin kyllä se menee höyryjen piikkiin ; ).

 

[koo]

Harvinaisin villieläin minkä olen luonnossa nähnyt on Karhu. Ajoin autolla tuttua pikkutietä ja näin "liikkuvan kiven" pellon reunassa.
Pysäytin auton ja ehdin hetken katsella tätä kummajaista itsekseni kunnes paikalle saapui koulutaksi. Pysäytin taksin sillä halusin varmistaa oliko kysymyksessä todellakin Karhu. Kymmenen minuuttia katselimme Karhun huitomista, näytti siltä kun hän olisi hätistellyt kärpästä tai jotain hyönteisiä itsestään.
Ajankohta oli maaliskuu ja pelloilla oli enemmän lunta kuin nyt.
Kahden päivän kuluttua mahdollisesti saman Karhuhavainnon oli tehnyt jo moni muukin ainakin Aamulehden jutun mukaan.
Karhupaikasta Tampereelle oli matkaa noin 30 km.
Samalla suunnalla näin iljettävimmän villieläimen Suden. Susi loikki
autoni edestä ja pystyin näkemään tämän repaleisen ja laikukkaan eläimen hyvin läheltä. No paikallisten asukkaiden mukaan niillä seuduilla on aina ollut Susia.
Näiden havaintojen ja tämän päivän väliin mahtuu pari Kettua, monia Hirviä, Karimetso? ja yhdet Ilveksen jäljet.
Tänään sitten sainkin kunnon bongauksen jäähallille lähtiessäni.
Auton edessä "ravasi" 22 Valkohäntäpeuraa, hypellen pellolle ja tielle. Kauniita olivat mutta todella holtittomia.
Supikoiraa en ole nähnyt, mutta jos se ääntelee kuten kiukkuinen
lapsi ulvoisi, sekoittaen ääntelyynsä omituista haukkumiselta kuulostavaa ääntä, niin sellainen ääni kuuluu juuri nyt metsän reunasta.

Terveisin koo

 

[JMK81]

Viestin lähetti koo
Supikoiraa en ole nähnyt, mutta jos se ääntelee kuten kiukkuinen
lapsi ulvoisi, sekoittaen ääntelyynsä omituista haukkumiselta kuulostavaa ääntä, niin sellainen ääni kuuluu juuri nyt metsän reunasta.

Jep, Supikoira on kyseessä. Säkylän metsissä kipinässä sekä vartiossa tuli usein kuultua tota "rääkymistä". Muistaakseni näin kerran supikoiran Vaasan moottoritiellä, mutta kuolleena suolet pitkin tietä:)

 

[Luistelutaidoton]

JMK81 kuvaamasi kaltainen tapaaminen on ainoa miellyttävä sellainen em. elukan ollessa kyseessä. Kauniisti sanottuna.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti koo
, mutta jos se ääntelee kuten kiukkuinen
lapsi ulvoisi, sekoittaen ääntelyynsä omituista haukkumiselta kuulostavaa ääntä, niin sellainen ääni kuuluu juuri nyt metsän reunasta.

koo, hae nyt ne kakarat sisälle sieltä metsänreunasta. Niillä on jo nälkä ja ne haluu sisälle pelaamaan Pleikkaria.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti hanu
lisäksi myös useampi tasmanian tuholainen (tasmanian devil). Häh hää kävitkös Tasmaniassa?

Se vesinokkaeläin jäi vielä näkemättä, oliskohan tarpeeksi hyvä syy uuteen reissuun.

No minä en ruvennut kengruita erikseen mainitsemaan... Australiassa kun oltiin, niin kengrun mainitseminen tässä yhteydessä on sama kuin jos suomalainen uhoaisi nähneensä kesällä hyttysen. Se valkohain taputteleminen säväytti huomattavasti enemmän kuin tien poskessa patsastelevat pussieläimet.

Tasmaniassa en käynyt ja tasmanian deviliä en ole nähnyt kuin tv:n luonto-ohjelmissa ja sarjakuvissa. Nähdyn perusteella otus on nimensä arvoinen. Eikös sitä sanota myös pussipiruksi?

Niin ja vesinokkaeläin olisi hyvinkin hyvä syy uuteen Australian reissuun... saisi vaan jostakin rahoituksen hommaan. Se vesinokkaeläin on kyllä huvittava ilmestys - vähän niinkuin saukon ja mellakkapampun risteytys, jolle on naamaan lätkäisty sukellusräpylä.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Predator

Niin ja vesinokkaeläin olisi hyvinkin hyvä syy uuteen Australian reissuun... saisi vaan jostakin rahoituksen hommaan. Se vesinokkaeläin on kyllä huvittava ilmestys - vähän niinkuin saukon ja mellakkapampun risteytys, jolle on naamaan lätkäisty sukellusräpylä.

Kun ensimmäiset vesinokkaeläimet tuotiin kuolleina satoja vuosia sitten Eurooppaan niitä pidettiin väärennöksinä.

Ensimmäiset eläimet lähtivät kyllä matkaan elossa mutta ne eivät herkkinä eläiminä kestäneet matkan rasitusta ja kuolivat, tästä sitten johtui se, että niiden uskottiin olleen väärennöksiä, saukkoja tms. joihin oli kiinnitetty ankan nokka ja muuta rekvisiittaa harhauttamaan tutkijoita ja luonnontieteilijöitä. Kesti aikansa ennenkuin ihmiset saatiin vakuuttuneiksi niiden aitoudesta.

Tasmanian tuholainen tunnetaan myös nimellä tasmanian pussipiru. Millainenhan se olisi lemmikkinä?

vlad#16.

 

[wilco]

Viestin lähetti mirasane
Ahma on rauhoitettu!! :)

Niin, enpä ole ahmoja nähnyt, paitsi tuolla Hyvinkään suunnalla. Ja olihan tuossa minunkin listassa rauhoitettuja eläimiä. Jotkut tätä nykyään hyvinkin rauhallisia...

Että silleen...

 

[koo]

Viestin lähetti Predator
koo, hae nyt ne kakarat sisälle sieltä metsänreunasta. Niillä on jo nälkä ja ne haluu sisälle pelaamaan Pleikkaria.

Minulla on vain LAPSIA, eikä kakaroita, eivätkä he leiki enään metsänreunassa. Nälkä heillä on aina ja pleikkariakin pelaavat.
Ulvovatkin vain sisätiloissa vaikka kuinka olen yrittänyt opettaa, että ulos mahtuu paljon enemmän ääntä.
Lisäksi kun kerroin heille aamulla Supien ulvonnasta, he sonnustautuivat etsintäretkelle ja löysivät ...Ketunpesän.
Edelliseen viestiini lisäisin vielä näköhavainnon Minkeistä, Lumikosta ja Liito-oravasta. Olen myös nähnyt toistuvasti yhdessä paikassa Valkoselkätikan.

Terveisin koo

 

[Paitselo]

Viestin lähetti koo
Minulla on vain LAPSIA, eikä kakaroita, eivätkä he leiki enään metsänreunassa.

Niinpä niin, minun lapset ja naapurin kakarat... tuttu tilanne minullakin, tosin lapsieni kakaruusvuosista on jo PALJON kulunut aikaa, nyt heistä kahdesta toinen on iässä "faija hei, etsä siis TODELLA tiedä miten radioaktiivinen säteily estää munasolun discoillan jakautumisen" ja toinen on siinä iässä että sulkeutuu koko viikonlopuksi huoneeseensa puhumaan henkeviä tyttöystävänsä kanssa. Tämä minun kupeitteni "henkevä" hedelmä lähtee ensi kesänä Jenkkilään Maryland-nimiseen puskakylään vuoden ajaksi vaihto-oppilaaksi, joten siltä osin minä kyllä ymmärän pojan hellyyssessiot kimulinsa kanssa. Kortsuista ja muusta ehkäisystä ei hänelle ole tarvinnut enää puhua mitään moniin vuosiin... tämän sanon positiivisessa mielessä, poika siis hallitsee "sen" jutun. Pojan isästä en mene sanomaan mitään.
Anteeksi täysin ketjun henkeen kuulumaton viesti. Nimim. koo kuitenkin aina ansaitsee perustellun vastauksen. Poistun takaoikealle keittämään kananmunia. Tervo.

 

[wilco]

Viestin lähetti Predator
Kortsuista ja muusta ehkäisystä ei hänelle ole tarvinnut enää puhua mitään moniin vuosiin... tämän sanon positiivisessa mielessä, poika siis hallitsee "sen" jutun. Pojan isästä en mene sanomaan mitään.

Ja tästä todisteena jälkikasvua...vai mitä...

Että silleen...

 

[Paitselo]

Viestin lähetti wilco
Ja tästä todisteena jälkikasvua...vai mitä...

Että silleen...

Keskittykää nyt siellä Hämeenlinnassa voittamaan Jokerit finaaleissa, minä pohdin sitten vasta tätä asiaa... GO RITARIT!

 

[koo]

Viestin lähetti Predator
poika siis hallitsee "sen" jutun. Pojan isästä en mene sanomaan mitään.

Oletko tosissasi, aiot siis vielä "kypsässä iässä" lisääntyä? Mikäs siinä hauskaahan se... Nyt vahdinkin sitten herkeämättä Meille tulee vauva-ketjua.

Terveisin koo

 

[Paitselo]

Viestin lähetti koo
Oletko tosissasi, aiot siis vielä "kypsässä iässä" lisääntyä? Mikäs siinä hauskaahan se... Nyt vahdinkin sitten herkeämättä Meille tulee vauva-ketjua.

Kamoon koo! Ketjun aihe käsitteli nimenoman VILLIELÄIMIÄ!.

Eiku ihan tosissaan ... ei enää tässä iässä. Tuskin menee montaakaan vuotta kun minä tai joku muu perustaa tänne ketjun aiheena "Vaariuus tai mummiuus globaalisena ilmiönä".
Tarkoittaa sitä kun oma lapsi "judotreeneihin" lähtiessä lykkää minun syliini paskaa ja oksennusta rankalla powerilla suoltavan "pikku enkelin". Mattojen ja lattian pesun lisäksi tulen olemaan öbaut 7 kuukautta vuoden kahdestatoista kuukaudesta lapsenlasten "hoitamisen" takia erittäin kipeenä, koska he tartuttavat minuun taas ihan uudet ja entistä rajummat päiväkodissa hankitut räkätautikannat. Kuulostaako tutulta? Tästä ei puutu enää kuin SARS?

 

[Luistelutaidoton]

Koo kui ne su lapsoset tiäs jotta soon ketunpesä? Meinaan hajusta sen tiätty tiätää tai jos näköö kuka siellä asuu vaan ulkonäöstä ei.

 

[wilco]

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Koo kui ne su lapsoset tiäs jotta soon ketunpesä? Meinaan hajusta sen tiätty tiätää tai jos näköö kuka siellä asuu vaan ulkonäöstä ei.

No postilaatikon nimestä tottakai. Ei kai nyt mäyrän nimi voi olla Repolainen...

Että silleen...

 

[koo]

Jaaha väki näyttää olevan hilpeällä tuulella.

Ketunpesän tunnistaa Ketun tassunjäljistä, niin lapsi kuin aikuinenkin. Lapset kylläkin tunnistavat paremmin eri eläintenjälkiä kuin aikuiset. Ainakin minun lapseni, mutta he ovatkin viisaita.
Predatoria en voi valitettavasti auttaa jos hän jo valmiiksi pelkää saavansa räkätaudin, syntymättömiltä pojan lapsiltaan. Tuollaista pelkotilaa nimitetään, tulevaisuuden fobiaksi, enkä tarkoin tunne
taudin lääkitystä. Voisi olettaa, että pienillä järjestelyillä saisit rauhan asiasta. Muutamia esimerkkejä: Palkkaat jo valmiksi lattianluuttuajan ja jäät pois työelämästä, hoitaaksesi itse näitä "pikku enkeleitä". Voisit myös ehdottaa pojallesi, jotta hän lopettaisi Judon. Toisaalta lasten suolen- ja ruoansulatuskanavan tilaa voidaa kohentaa normalisoimalla ruokavalio. Tosin en ymmärrä miten voit jo nyt tietää heidän olevan oksennus- ja sinappikoneita. Kysyit kuulostaako tutulta, ei kuulosta. Minä en ole koskaan räkätaudissa, eikä minulla ole minkäänlaisia lapsenlapsia. Mattoni pesetän pesulassa ja puulattioita ei saa paljoakaan luututa. Paskajutuissa olen jo jonkinaikaa turvautunut "ammattiauttajaan" joten...en tunnista visioistasi itseäni.

Terveisin koo

 

[MissCool]

Onhan noihin kaikennäköisiin elukoihin tullut törmättyä tuolla ulkosalla kulkiessa. Eräänä aamuna tässä männä talvena sain aika sähäkän lähdön kouluun, kun aamulla ovesta pihalle astuessani siinä keskellä pihaa seisoi suuri uroshirvi niin kuin olisi koko elämänsä siinä ollut. Hölmistyneenä katseli kauhistunutta ilmettäni ja lähti sitten verkkaisesti lampsimaan siitä omille teilleen. Tämä ei toki ole ainut kohtaamiseni hirvien kanssa, sillä täällä päin niitä liikuskelee varsinkin syksyisin isommallakin porukalla. Kosketusetäisyydellekin tuosta sarvipäästä pääsin saunarannassamme - tosin sillä kertaa hirvi oli jo hukkunut ja kuollut.

Viime kesänä olin ajaa polkupyörällä kolarin peuran vasan kanssa - keskellä tietä seisoi, kun juuri olin saanut hyvät vauhdit alamäkeen. Liioiteltuna kolari oli aika lähellä, mutta todellisuudessa tuollaiset pienet vasathan ovat hyvin säikkyjä, eikä siis minkäännäköistä vaaraa oikeastaan edes ollut.

Kolme ja puoli vuotta sitten syksyllä törmäsin metsässä kävellessäni karhuun. Tämäkin tietysti liioiteltuna, sillä karhu oli pienehkön suon toisella laidalla mutustelemassa marjamättäällä evästä. Itse kuitenkin viisaana ihmisenä katsoin parhaaksi poistua paikalta.

Näiden suurimpien eläimien lisäksi vastaan on tullut muutama kettu ja tietysti ne perinteiset jänikset. Muutamia vuosia takaperin satuin istumaan järven rannassa, ja yllättäen huomasin kissani tuijottavan pelästyneenä rantarisukkoon - juuren kolosta tuijotuskisaa kissani kanssa otti saukko. Lumikkoja pihapiirissämme asuu oikein isompi perhe, ja joskus tuossa pihan toisella puolella on tepastellut komea metsokin.

Jälkiä lienee turha enää edes mainita - niitä tästä lähimaastosta on löydetty niin ilveksien kuin susienkin toimesta.

 

[ms.qvist]

Tulipa mieleeni, kuinkahan moni jatkoaikalaisista on viimeaikoina nähnyt palokärkiä?

Muistan kuinka lapsuuteni aikaan näin ja kuulin niitä harvinaisen usein mutta viimeisten vuosien kuluessa ne tuntuvat käyneen kovin harvinaisiksi ainakin suurimpien kaupunkien liepeillä mutta enpä kyllä ole niitä maaseudullakaan tavannut. Viimeisin kuulohavaintokin on useamman vuoden takaa ja näköhavainnosta on tosiaan lähes parikymmentä vuotta - jollei jopa enemmän. Mikä lie tilanne, ovatko ne paenneet ihmistenjaloista kauas korpimaiden keskelle? Onko havaintoja tästä upeasta linnusta?

vlad#16.

 

[JMK81]

Viestin lähetti vlad
Tulipa mieleeni, kuinkahan moni jatkoaikalaisista on viimeaikoina nähnyt palokärkiä?

Muistan kuinka lapsuuteni aikaan näin ja kuulin niitä harvinaisen usein mutta viimeisten vuosien kuluessa ne tuntuvat käyneen kovin harvinaisiksi ainakin suurimpien kaupunkien liepeillä mutta enpä kyllä ole niitä maaseudullakaan tavannut. Viimeisin kuulohavaintokin on useamman vuoden takaa ja näköhavainnosta on tosiaan lähes parikymmentä vuotta - jollei jopa enemmän. Mikä lie tilanne, ovatko ne paenneet ihmistenjaloista kauas korpimaiden keskelle? Onko havaintoja tästä upeasta linnusta?

vlad#16.

Vaikee sanoo... Itse olen nähnyt Palokärjen viimmeksi joskus 10 vuotta sitten Raippaluodossa. Toissa kesänä ihmeteltiin meidän mökkipihassa (Raippaluodossa) olevan ison Männyn juuressa olevia lastuja. Ja ne oli kuin puukolla veistettyjä jostain halosta. Huomattiin suunnilleen puolessa välissä puuta olevia 2 isoa koloa, jotka oli luultavasti Palokärjen aikaansaamia. Kolot oli halkasijaltaan samaa luokkaa kun kiekko (ehkä isompiakin), että tuskin "tavallinen" tikka olisi tuommoisia tehny.

 

[Luistelutaidoton]

Ei sillä koo että epäilisin sanaasi tai että ketunpesä olisi jotenkin harvinainen mutta kiinnosti vaan syyt varmaan lajimääritykseesi. Kerroit erottavasi supikoiran jäljen ketun jäljestä ja se on jo TODELLA hyvin varsinkin jos lapsesikin tämän hallitsevat. Ei nimittäin todellakaan ole mikään helppo paikka, vaatii luonnontuntemusta. Täytyy sanoa että harvinainen perhe olette. Syy miksi epäilin "diagnoosiasi" on että kettu tekee äärimmäisen harvoin Suomessa ihmisasutuksen lähelle pesiään kun taas supikoira voi tehdä sen vaikkapa pihapiiriin. Mutta väliäkö tuolla, pääasia on etsimisen ja löytämisen riemu.

Palokärkiä riittää ainakin omilla retkeilyalueilla Kotkan ympäristössä ja Suomenlahden saarilla eritoten. Näkyypä noita lentelevän välistä kaupungin puistoalueillakin.

 

[koo]

Viestin lähetti Luistelutaidoton
Kerroit erottavasi supikoiran jäljen ketun jäljestä ja se on jo TODELLA hyvin varsinkin jos lapsesikin tämän hallitsevat. Ei nimittäin todellakaan ole mikään helppo paikka, vaatii luonnontuntemusta. Täytyy sanoa että harvinainen perhe olette. Syy miksi epäilin "diagnoosiasi" on että kettu tekee äärimmäisen harvoin Suomessa ihmisasutuksen lähelle pesiään kun taas supikoira voi tehdä sen vaikkapa pihapiiriin. Mutta väliäkö tuolla, pääasia on etsimisen ja löytämisen riemu.

Jälkien etsiminen ja niiden opetteleminen on meillä jokapäiväistä elämää lapsien keskuudessa. Minä opin jäljet "siinä sivussa".
Olen antanut itselleni kertoa, että Ketun jälki on kuin kananmuna, soikeampi kuin Supin jälki. Supin jäljessä näkyy selkeästi polkuantura. Muuten jäljet ovat samanlaisia. Näin.

Hauskaahan noiden eläinintoa on ollut seurata. Noin kuukausi sitten he tulivat aivan tohkeissaan koulusta, olivat nähneet lumikasassa Saukon mäenlaskujäljet. Menimme katsomaan ja oikein olivat päätelleet, Saukko oli ollut laskiaistunnelmissa.
Tällähetkellä heitä huolestuttaa Joutsenet jotka viimeviikolla bongasimme. Pelkäävät Joutsenten paleltuvan kun ilmat kylmenivät.
Palokärjen olivat nähneet muutamia viikkoja sitten kun olivat pilkillä.
Huomenna joudun missaamaan erään kiakkopelin kun minulla on kunnia toimia autokuskina pojalleni jotta hän pääsee osallistumaan metsästäjäkurssille.

Terveisin koo

 

[Paitselo]

Viestin lähetti vlad
Tulipa mieleeni, kuinkahan moni jatkoaikalaisista on viimeaikoina nähnyt palokärkiä?

Palokärki on minun havintojeni mukaan viime vuosina kovasti muuttunut "citylinnuksi".
Jo monet talvet on tuosta komeasta linnusta havaintoja Kivinokan siirtolapuutarha-alueella, siinä Itäväylän vieressä.

MUTTA paras palokärjen bongaus oli viime alkukesänä: hakkasi pää punaisena puuta Helsingin Keskuspuistossa ja linnun valitsemasta puusta oli noin 200 metriä matkaa junarataan, siis junarataan jossa paikallisjunat kolistelevat n. kahden minuutin välein helvetillisellä kolkkeella... mutta samaisesta puunnokittelusessiosta oli matkaa Linnanmäen kirkuviin kakaralaumoihin öbaut 20 metriä! Olihan se lintu kieltämättä korkealla siinä puussa, mutta silti omituista miten tuokin laji näyttää sopeutuvan melkein kaikkeen. Koskahan Helsingin puistoissa alkaa näkyä korppeja?

 

[Luistelutaidoton]

Korppejahan on nykyään eteläisessä Suomessa vaikka kuinka paljon. Kaisuliininiemenpuistossa tapaa taatusti ainakin ylilentäviä korppeja kevät-kesäaikaan. Kaatopaikkojen määrän supistuttua uusien säännösten vuoksi korpin levittäytyminen etelässä on katkennut. Onneksi, korppi on häikäilemättömän hyvä pesärosvo vesilinnuille ja kanalinnuille.

Koo noinhan ne supikoiran jäljet teoriassa juuri erotetaan. Käytännössä tämä on joskus todella vaikeaa, tiedän sen kun olen kyseisiä elukoita jäljittämälläkin aika tavalla metsästänyt.