Vaikka fanaattinen Tappara olenkin, niin HIFK on toki aina tarvittava, sekä intohimoa herättävä vastustaja.
Lisäksi Suomen jääkiekko lajina tarvitsee Helsingin menestystä, ja siihen menestyjän rooliin sopii ainakin itselleni parhaiten seura, joka on todella Stadilainen ja omaa yli satavuotiset perinteet, sekä pitää kiinni arvoistaan oli maailma millainen vain, eikä lähde hömpötyksien perään.
Olen antanut itselleni ymmärtää, että Ville Peltonen olisi tehnyt todella arvokasta sekä tärkeää perus- ja pohjatyötä HIFK:ssa, vaikka se ei vielä ehkä ulospäin näykään. Kausi on ollut repaleinen HIFK:lla monella tavalla, ja huomioikaa, että ei Ville Peltonenkaan voi HIFK:ssa heti ainakaan vielä kaikkeen vaikuttaa, ja HIFK:ssahan tunnetusti on yhtä sun toista suunnanvetäjää (ollut ainakin vielä lähihistoriassa).
Virheitä tekee jokainen, mutta fiksu niistä oppii ja niitä korjaa. Yksi kausi on kaiken korjaamiseen mahdoton rasti, ja kuten sanottu, Peltosen pitää rakentaa vankka pohja, jolle sitten rakentaa muuta. Ja ymmärtääkseni pohjaa on luotu. Eli nyt kliseisesti jäitä hattuun, ja Peltosella kannattaa jatkaa, sekä katsoa seuraavat kaudet.
Loppuun vielä pieni vihje sinne HIFK:lle. Mielestäni Garteigilla on pelissään sama perusongelma, jonka oli myös Lundellilla, ja sen perusongelman takia pelitaso heittelee. Itseasiassa jopa Garteigin loukkaantuminen johtui suurelta osin mielestäni tästä perusongelmasta. Jos tämä ongelma on todella se mitä ajattelen, niin ongelma olisi varmasti edelleen korjattavissa, tai sitä olisi mahdollista ainakin saada lievemmäksi, mutta se vaatii tai vaatisi toistoja ja toistoja. Mutta sen verran Tappara olen, että en sitä mielipidettäni ongelmasta kerro, vaan sen voi HIFK itse päätellä sekä etsiä.
Tässä ollaan asian ytimessä. IFK:n kannattajien keskuudessa vaan on ymmärrettävästi paljon kärsimättömyyttä, kun joka kevät joudutaan mietiskelemään, että ehkä sittenkin se on vasta se ensi kausi.
Peltosen tiimin kenkimiselle tässä kohtaa ei ole mitään järkeviä perusteita. Mä uskon siihen että seuraava runkosarja menee paljon paremmin ja ollaan top-3, koska
1. Hyvä jatkuvuus tästä kaudesta valmennuskuvioita myöten + muutama täsmähankinta
2. Koronaongelmat poistuvat vihdoin ja viimein
Liigan lähihistoriassa on pilvin pimein esimerkkejä projekteista, jotka kestivät muutaman vuoden ja huipentuivat mestaruuteen. Osassa peli oli täyttä paskaa aluksi, Tapparalla on ollut näitä missä on harjoiteltu finaalipelaamista ensin muutama vuosi. Tässä muutamia:
Rautakorven Tappara: hopeaa 2001 ja 2002, mestaruus 2003
Heikkilän Kärpät: nousun jälkeen ensimmäisellä liigakaudella Kärpät jo väläytti pudottamalla runkosarjan voittajan Jokerit puolivälierissä. 2002 meni toisin päin. 2003 hopealla, 2004 mestaruus. Siitä sitten alkoi Kärppä-dynastia.
Jukka Jalosen pronssi-Kerho: erittäin pitkäjänteistä työtä joka huipentui (en muista edes kuinka monen) pronssien jälkeen mestaruuteen 2006.
Kari Jalosen IFK: 08-09 ihan täyttä paskaa, 09-10 jo paljon hyvää, 2011 meidän oma never forget
Tappara 2010-luvulla: 3 hopean jälkeen 2 mestaruutta.
Ässät 2013: oli siellä Karri Kivelläkin monen vuoden työ alla apuvalmentajana ja päävalmentajana, vaikka melkoiselta yhden kauden hurmosmestaruudelta se äkkiseltään näytti
JyPin mestaruudet 2009 & 2012, lähes jokavuotinen välieräpaikka ja 2018 CHL-voitto olivat seurausta erittäin pitkästä pitkäjänteisyydestä, joka alkoi Dufvan vuosilla sen jälkeen, kun rahapuoli saatiin parempaan kuntoon paikallisten firmojen avustuksella. Jyp teki taidetta pitkäjänteisyydestä kun Aho ja Virtanen nousivat vuoroillaan organisaation omasta valmennusputkesta mestarivalmentajiksi.
Pennasen HPK: mestaruus kolmannella kaudella.
Pekka Virran Lukko: täyttä skeidaa pari vuotta. Vaativa ja uskomattoman viihdyttävä pelitapa vaati tietysti monta vuotta työstämistä. Neljännellä kaudella oli sitten aivan suvereeni.
Eli kyllä se näin menee, että mestariksi päästään pitkäjänteisellä työllä. Työrauha Peltosen tiimille. Jos ensi kausi menee vituiksi niin katsotaan niitä vaihtoehtoja sitten.
Ja ai niin, tämä kausi on vielä kesken!