Mattinäsäviisas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Ville Ottavaisen toiminta on herättänyt sen verran puhetta viime aikoina, että perustetaan nuorelle miehelle oma ketju.
Ottavainen on itselleni hieman mysteeri. Miehen kiekolliset taidot vaikuttavat lupaavilta, ja on kokoa sekä näköä. Mutta missä mättää? Miksi virheitä tulee toisensa jälkeen?
Viime kaudella Ottavainen tuli hyvin ottein liigakentille. Itseluottamus oli korkealla ja kiekko pysyi lavassa. Ottavainen hurmasi useilla kuljetuksilla omalta puolustusalueelta vastustajan päähän. Itse olin mielissäni hänen suorituksistaan ja pidin perusteltuna, että hän oli kokoonpanossa tämän kauden alkaessa. Enää en ole niin varma.
Viime aikoina Ottavainen on ollut JYPin virheherkin puolustaja. Harhasyöttöjä tulee solkenaan ja omien miesten merkkaus unohtuu puolustuspäässä. Runsaasta ylivoima-ajasta huolimatta pisteitä ei ole kovin paljon ropissut. Usein näyttää siltä, että Ottavainen haluaa laukoa mieluummin kuin syöttää vapaana olevalla Gardinerille. Sinänsä ratkaisuhalukkuus on hyvä asia, mutta Ottavaisen tapauksessa tulokset ovat kuitenkin olleet heikkoja. Vaatimaton ranneveto napsahtaa usein vastustajan blokkiin. Tosin viime pelissä saatiin tästä poikkeava suoritus, kun Ottavaisen siniviivakuti löysi tiensä maskissa olleen Laurikaisen selän taakse.
Monien nuorten pelaajien tapaan Ottavaisella vaikuttaa olevan rajaton itseluottamus. Virheistä ei laiteta päätä pensaaseen, vaan samaa vaikeaa suoritusta yritetään hetken päästä uudestaan. Itseluottamus on erinomainen asia, mutta ei yksinään tee autuaaksi. Nuorten pelaajien kehittämistä voi pohtia lasten kasvatuksen kautta. Kuten viisaat ovat pitkään sanoneet: lapsi tarvii sekä rakkautta että rajoja. Vahvasti yleistäen ja yksinkertaistaen monimutkaista asiaa voidaan todeta, että tiukkojen rajojen kanssa kasvaneilta lapsilta puuttuu itseluottamusta, eivätkä he luule itsestään liikoja. Ilman rajoja kasvaneet taas uskovat itseensä ja pitävät itseään muita parempina.
Miten tämä sitten liittyy Ottavaiseen?
En tunne Ottavaista millään tapaa persoonana, joten siksi seuraava on spekulointia vain jäällä nähdyn perusteella. Vaikuttaisi siltä että Ottavainen tarvitsisi rajoja. Ottavainen toistaa jatkuvasti samoja virheitä, eikä näytä ottavan opikseen. Kehityksen kannalta voisi olla tärkeää, että Ottavainen ei saa automaationa paikkaa kokoonpanossa, vaan se tulisi lujan työnteon ja kehittymisen kautta. Kokoonpanon ulkopuolelle joutuminen voisi kasvattaa nälkää taistella peliajasta ja ottaa kehityksen kannalta tärkeitä askeleita. On tietenkin hyvä, ettei valmennus rankaise jokaisesta virheestä, mutta kun pelaaja pelistä toiseen tekee samoja virheitä, niin onko kehityksen ja joukkueen kannalta järkevää pitää tällaista pelaajaa jatkuvasti kokoonpanossa? Mielestäni ei. En käyttäisi katsomokomennusta rankaisukeinona, vaan oppimiskeinona. Jos arvioni Ottavaisen itseluottamuksesta pitää paikkansa, niin hän tulisi entistä parempana takaisin kokoonpanoon.
Näen Ottavaisella edelleen paljon potentiaalia. Jos kaikki menee kohdalleen, niin jopa NHL voi olla mahdollinen. Toisaalta jos Ottavainen ei kehity heikkouksistaan, niin paikka SM-liigassakaan ei ole selvyys. Pelaajan kehittymisessä valmennuksella on suuri merkitys. Huonon itseluottamuksen omaava pelaaja voi muuttua entistä aremmaksi siitä, että hänen virheitään nostetaan esiin. Hyvän itseluottamuksen omaava pelaaja taas voi ottaa opikseen siitä, että hänelle osoitetaan jäällä tehtyjä virheitä. Uskon että Ottavaisen tapauksessa olisi hyödyksi, että valmennus käy videoiden kanssa pelisuorituksia läpi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te muut näette Ville Ottavaisen pelisuoritukset ja kehittymiskohteet?
Ottavainen on itselleni hieman mysteeri. Miehen kiekolliset taidot vaikuttavat lupaavilta, ja on kokoa sekä näköä. Mutta missä mättää? Miksi virheitä tulee toisensa jälkeen?
Viime kaudella Ottavainen tuli hyvin ottein liigakentille. Itseluottamus oli korkealla ja kiekko pysyi lavassa. Ottavainen hurmasi useilla kuljetuksilla omalta puolustusalueelta vastustajan päähän. Itse olin mielissäni hänen suorituksistaan ja pidin perusteltuna, että hän oli kokoonpanossa tämän kauden alkaessa. Enää en ole niin varma.
Viime aikoina Ottavainen on ollut JYPin virheherkin puolustaja. Harhasyöttöjä tulee solkenaan ja omien miesten merkkaus unohtuu puolustuspäässä. Runsaasta ylivoima-ajasta huolimatta pisteitä ei ole kovin paljon ropissut. Usein näyttää siltä, että Ottavainen haluaa laukoa mieluummin kuin syöttää vapaana olevalla Gardinerille. Sinänsä ratkaisuhalukkuus on hyvä asia, mutta Ottavaisen tapauksessa tulokset ovat kuitenkin olleet heikkoja. Vaatimaton ranneveto napsahtaa usein vastustajan blokkiin. Tosin viime pelissä saatiin tästä poikkeava suoritus, kun Ottavaisen siniviivakuti löysi tiensä maskissa olleen Laurikaisen selän taakse.
Monien nuorten pelaajien tapaan Ottavaisella vaikuttaa olevan rajaton itseluottamus. Virheistä ei laiteta päätä pensaaseen, vaan samaa vaikeaa suoritusta yritetään hetken päästä uudestaan. Itseluottamus on erinomainen asia, mutta ei yksinään tee autuaaksi. Nuorten pelaajien kehittämistä voi pohtia lasten kasvatuksen kautta. Kuten viisaat ovat pitkään sanoneet: lapsi tarvii sekä rakkautta että rajoja. Vahvasti yleistäen ja yksinkertaistaen monimutkaista asiaa voidaan todeta, että tiukkojen rajojen kanssa kasvaneilta lapsilta puuttuu itseluottamusta, eivätkä he luule itsestään liikoja. Ilman rajoja kasvaneet taas uskovat itseensä ja pitävät itseään muita parempina.
Miten tämä sitten liittyy Ottavaiseen?
En tunne Ottavaista millään tapaa persoonana, joten siksi seuraava on spekulointia vain jäällä nähdyn perusteella. Vaikuttaisi siltä että Ottavainen tarvitsisi rajoja. Ottavainen toistaa jatkuvasti samoja virheitä, eikä näytä ottavan opikseen. Kehityksen kannalta voisi olla tärkeää, että Ottavainen ei saa automaationa paikkaa kokoonpanossa, vaan se tulisi lujan työnteon ja kehittymisen kautta. Kokoonpanon ulkopuolelle joutuminen voisi kasvattaa nälkää taistella peliajasta ja ottaa kehityksen kannalta tärkeitä askeleita. On tietenkin hyvä, ettei valmennus rankaise jokaisesta virheestä, mutta kun pelaaja pelistä toiseen tekee samoja virheitä, niin onko kehityksen ja joukkueen kannalta järkevää pitää tällaista pelaajaa jatkuvasti kokoonpanossa? Mielestäni ei. En käyttäisi katsomokomennusta rankaisukeinona, vaan oppimiskeinona. Jos arvioni Ottavaisen itseluottamuksesta pitää paikkansa, niin hän tulisi entistä parempana takaisin kokoonpanoon.
Näen Ottavaisella edelleen paljon potentiaalia. Jos kaikki menee kohdalleen, niin jopa NHL voi olla mahdollinen. Toisaalta jos Ottavainen ei kehity heikkouksistaan, niin paikka SM-liigassakaan ei ole selvyys. Pelaajan kehittymisessä valmennuksella on suuri merkitys. Huonon itseluottamuksen omaava pelaaja voi muuttua entistä aremmaksi siitä, että hänen virheitään nostetaan esiin. Hyvän itseluottamuksen omaava pelaaja taas voi ottaa opikseen siitä, että hänelle osoitetaan jäällä tehtyjä virheitä. Uskon että Ottavaisen tapauksessa olisi hyödyksi, että valmennus käy videoiden kanssa pelisuorituksia läpi.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te muut näette Ville Ottavaisen pelisuoritukset ja kehittymiskohteet?