Kun tuossa tänään katselin teksti-tv:stä, että Calgary oli napannut toisen voiton Sharksista ja Ville oli kirjauttanut 1+1, niin suuni venähti aika leveään hymyyn. Tätä hymyä nähtiin NHL:n osalta viimeksi, kun Nieminen jylläsi Coloradossa Stanley Cup -voittoon ja tätä ennen samainen hymy nähtiin Esa Tikkasen pelatessa NHL:n pudotuspelejä.
Jos en tässä nyt mainitse, että onhan kavereissa varmaan selviä erojakin, niin joku niitä alkaa heti luettelemaan. Mutta ne tärkeimmät ominaisuudet ovat mielestäni molemmilla samat: Runkosarja yleisesti voi mennä vaikka ihan täysin päin persettä, mutta yllätys yllätys miestä aletaan kaipailla, kun koittaa kauden tärkeimmät ottelut. Kun kaveri pääsee näihin ratkaisupeleihin, alkaa tapahtua. Tulee tärkeitä pisteitä ja pelitkin tuppaavat kummasti jatkumaan.
Kummallakin miehistä on vielä tämä veijarimainen olemus. Niemiseltä ei vielä sentään taida taipua tikitalk, mutta osaa hämmentää muilla tavoin, kuten esim. ajamalla Detroitin maalivahti Curtis Josephin päälle.
Kaikenkaikkiaan lienee jo huokunut kirjoituksesta, että juuri näiden pelaajien edesottamuksia olen seuraillut vähän muita NHL-pelaajia suuremmalla lämmöllä. Se miksi pidin Tikkasesta, samoin kuin pidän Niemisestä, on miesten tapa nousta kuvaan juuri silloin, kun moni runkosarjassa otsikoissa paistatellut kuvasta katoaa.
Jos en tässä nyt mainitse, että onhan kavereissa varmaan selviä erojakin, niin joku niitä alkaa heti luettelemaan. Mutta ne tärkeimmät ominaisuudet ovat mielestäni molemmilla samat: Runkosarja yleisesti voi mennä vaikka ihan täysin päin persettä, mutta yllätys yllätys miestä aletaan kaipailla, kun koittaa kauden tärkeimmät ottelut. Kun kaveri pääsee näihin ratkaisupeleihin, alkaa tapahtua. Tulee tärkeitä pisteitä ja pelitkin tuppaavat kummasti jatkumaan.
Kummallakin miehistä on vielä tämä veijarimainen olemus. Niemiseltä ei vielä sentään taida taipua tikitalk, mutta osaa hämmentää muilla tavoin, kuten esim. ajamalla Detroitin maalivahti Curtis Josephin päälle.
Kaikenkaikkiaan lienee jo huokunut kirjoituksesta, että juuri näiden pelaajien edesottamuksia olen seuraillut vähän muita NHL-pelaajia suuremmalla lämmöllä. Se miksi pidin Tikkasesta, samoin kuin pidän Niemisestä, on miesten tapa nousta kuvaan juuri silloin, kun moni runkosarjassa otsikoissa paistatellut kuvasta katoaa.