Pekka Virtakin taannoin tokaisi IL:n jutussa, että myöhemmillä vaiheilla uraansa ei ole enää peluuttanut kumpaakaan pakkeja tai hyökkääjiä, vaan on itse keskittynyt nimenomaan sen ns. 'ison kuvan' tarkasteluun päävalmentajan paikalta.En siis millään tapaa ota kantaa Mäntymään ja Kärppien tilanteeseen, mutta yleisellä tasolla sanoisin että käsittääkseni ammattilaiskiekossa ei ole mitenkään poikkeuksellista, että päävalmentaja ei peluuta. Ei tuossa sinänsä ole mitään erikoista, jokainen ryhmä on omansa ja samoin vastuualueet.
Virran mukaan näin joukkueen tunnetiloihin ja muihin pieniin yksityiskohtiin pystyy keskittymään päävalmentajana ja myös reagoimaan niihin paremmin, koska se peluutus vaatii aina paljon huomiota ja olisi pois näistä "detalji-asioista".
Joku Jukka Jalonen taas muistaakseni toimii toisin ja hän nimenomaan on todennut jossain haastattelussa, että tykkää peluuttaa hyökkääjiä, jotta saa tällä tavoin itse pelistä paremmin kiinni ja on "inessä" pelin ja reagoinnin suhteen. Varmasti siis yksilöllisiä persoona- ja roolituskysymyksiä.
****
IL:n juttu noista Virran kommenteista:
Hänen mukaansa valmentajan on tärkeää oppia lukemaan joukkueen tunnetiloja.
– Onko se väsynyt, onko se hihihihi vai onko se keskittyneen oloinen. Tämä pitää oppia tunnistamaan ja sen mukaan mennä sanomaan ne viimeiset sanat.
– Se on sama erätauoilla. Erän aikana täytyy nähdä erinäisiä asioita ja noteerata niitä. Itse en moneen vuoteen enää peluuttanut päävalmentajana joukkuettani lainkaan, Virta kertoo.
– Sen sijaan kirjasin ylös, mitä joukkueelle tapahtuu.
Virta perustelee tätä sillä, että peluuttaminen vaatii paljon huomiota.
– Minä katsoin peliä, että mitä siellä tapahtuu. Onko siellä laiskuutta, eikö olla ytimessä, miten pelaajat toimivat penkillä, onko ärtymystä... Ja sitten reagoidaan.
Mestarivalmentaja puhkaisee kuplan: ”Ei ole mitään järkeä”
– Aika moni peli voitetaan tai hävitään jo ennen peliä, Pekka Virta sanoo.
www.iltalehti.fi