J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Vaikea uskoa, että Rautakorpikaan saa joukkuetta heti ensimmäisellä kaudella pelaamaan, niin kiekollista peliä kun hän haluaisi, sillä nyt ollaan jo pari vuotta menty niin, että joukkueella on kiekko korkeintaan 10% peliajasta, eikä kontrolloitua hyökkäyspelaamista olla päästy kunnolla kokeilemaan peleissä. Vaikea uskoa, että tästä kaudesta enää mitään tulisi.
Toisaalta se on jännä homma miten samat pelaajat voivat näyttää huippujätkiltä, kun peli on oikeasti organisoitua ja roolit ovat hyvät ja rooleissa vielä sopivat pelaajat. Se vaatii hyvän valmentajan mutta myös joukkueen pitää sitoutua siihen peliin ja ymmärtää mitä kentällä yritetään tehdä.
Tämän kauden Tappara on ajoittanut näyttänyt, että se osaa pelata mutta en minäkään ymmärrä miten välillä tuntuu ettei mitään pelitapaa olekaan. Tapparan karvaus esimerkiksi oli alkuun hyvin passiivinen ja joukkue pysyi ohjauspelimuodossa keskialueella, kun taas eilen se karvasi lähes kurittomasi, eli ajoi Ilveksen maalin taakse ja muutenkin yritti aina ajaa päätyyn. Siinä ei ole vikaa jos viisikko on lähellä jotta on jotain hyötyä pakottaa vastustaja maalin takaa pois. Jos käy niin kuin eilen, että etäisyydet ovat hirveät niin siinä vain pelataan yksi tai kaksi jätkää ulos ihan vapaaehtoisesti.
Senttereistä on paljon puhuttu mutta niiden lisäksi puuttuu ylipäätään pelinteko-osasto hyökkäyksestä. Laiturikin voisi sitä hommaa hoitaa mutta Tenuten oltua floppi ei ole jäljellä kuin duunareita. Parhaat laiturit eli Peltola ja Ahtola olisivat parempia jos pelattaisiin rehellistä pystysuunnan jääkiekkoa tai vanhan liiton vastaiskukiekkoa. Toinen mahdollisuus olisi sitten jos olisi peliä tekevä sentteri ja vielä peliälykäs laituri samassa ketjussa, tällöin nämä pääsisivät pelaamaan suoraviivaista peliä.
Kyllä tässä varmasti vielä näkyy parin viime kauden pelitapasekoilut ja sitä kautta sellainen muistijälki joukkueessa. Vaikka uusia kasvoja on saatu niin edelleen jätkät pelailevat vähän eri pelikirjalla kaikki, kyllähän jokainen huomaa mikä ero on pelkästään Tommi Kovasen ja muiden pakkien kiekollisessa pelissä ja yleensä pelitilanneratkaisuissa. Ja etenkin se koskee kokeneempia puolustajia, Joonas Liimatainen ja Otto Rätyhän ovat selviytyneet jopa hämmästyttävän hyvin kiekollisena. Pekka Saravo ja Jussi Halme näyttävät divaripelaajilta tai vähintään 2000-luvun alun jäänteiltä, he eivät ole pystyneet muuttumaan pelin vaatimusten mukana. Kovanen on ainoa joka on edes hajulla kiekkokontrollista jota Risto Dufva mielestäni on yrittänyt istuttaa joukkueeseen.
Hyökkääjissä pätee sama ongelma. Aleksander Barkov osaa pelata peliä jossa pelinluvulla on suuri rooli, Antti Erkinjuntti on taitava hyökkäyspäässä ja Makkonen sekä Peltola kyllä antavat kaikkensa ja siten korvaavat puutteitaan. Kuitenkin taas jos verrataan Barkovia muihin joukkueen senttereihin niin ero on aika merkittävä. Näkisin, että samankaltaisia senttereitä olisi oltava 2-3, siis älykkäitä ja oikeita ratkaisuja tekeviä pelinrakentajia. Tuomas Vänttinen voisi nykypäivänä mennä hyvin vielä jarruketjun sentterinä.
Mitä tulee Makkoseen ykkössentterinä niin mielestäni hän on pelannut oikeastaan loistavasti siihen nähden, että hän ei ole ykkössentteri tällaisessa pelissä. Erkinjuntistakaan ei ole tekemään peliä keskialueella, joten hänestäkään ei ole apua. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää.
Pettymys on ollut esimerkiksi Sami Venäläinen jolta odotin kokeneen pelaajan jääkiekkoa, korkeaa rutiinitasoa ja oikeita ratkaisuja, mutta Venullakin heittelevät nuo suoritukset aika paljon. Tulee hyviä pelinlukuja kuten Ilves-matsin ensimmäisessä maalissa ja vastapainoksi ihan ihmeellisiä sokkosyöttöjä ja muita liian vaikeita yrityksiä. Jos kyseessä olisi junnupelaaja niin tuon voisi hyväksyä mutta kokeneelta liigapelaajalta se ei oikein ole hyväksyttävää.
Sitten yksi luku ovat nämä meidän lupaavina pidetyt hyökkääjämme jotka vain roikkuvat mukana. Jan-Mikael Järvinen ei ole valmis kiekolliseen rooliin, Kim Strömberg ei ole kehittynyt minnekään parin vuoden aikana ja Tomi Pekkalasta on tullut tavallinen liigajyrä alempiin kenttiin. Siihen päälle Miikka Männikkö ja Sami Venäläinen peruspeliä tarjoavina "veteraaneina" niin ei ole ihme ettei joukkue paljoa räisky ja räjähtele.
Voittavaan joukkueeseen tarvitaan intohimoisia pelaajia jotka haluavat mennä eteenpäin ja olla aina parhaimmillaan. Tapparassa niitä pelaajia on huolestuttavan vähän ja ensi kaudeksi tarvittaisiin iso remontti, jos ajatellaan, että pitäisi alkaa olla voittava joukkue SM-Liigassa. Jopa kaksi sentteriä, neljästä kuuteen laituria ja vähintään kolme puolustajaa. Eikä vain vaihtamisen vuoksi vaan oikeasti sellaisia pelaajia jotka istuvat siihen pelitapaan minkä Rautakorpi sitten haluaakaan tuoda mukanaan.