Anteeksi aluksi, että tulen huutelemaan "vieraisiin pöytiin", mutta haluan kysellä teidän Islanders fanien näkökulmasta pelaajasta nimeltä Rick DiPietro.
Jahas, aikas paketin heitit, mutta mukavahan näihin on vastata, vaikka muistot osin ikäviä ovatkin.
Näitä tapauksia ei voi käsitellä puhumatta ensin Mike Milburysta ja vaikka hänet on osuvasti Mad Mikeksi nimetty, niin mies ehti toimia trade-rintamalla sen verran aktiivisesti, että liian helposti monet kaupat ja sopimukset vain sysätään hulluuden piikkiin ja taustat eri tempausten takana ovat enää harvojen muistissa. Selvää on, että Milbury on pääsyyllinen nykytilanteeseen ja ehdottoman väärä valinta hän GM:ksi oli. Tyyppi oli pukupäälläkin yhtä äkkipikainen ja pahasuinen kuin pelaajana ja kärsivällisyys ei todellakaan riittänyt rakentamaan joukkuetta draftien kautta, vaan aina katse oli suunnattu jo valmiisiin pelaajiin ja omien nuorten virheitä tai huonoa asennetta ei kauaa katseltu.
Esimerkiksi Charasta tai Jokisesta ei varmaankaan ikinä olisi tullut nykyisenlaisia pelaajia Islandersissa, sillä vasta Ottawassa Charan luistelu laitettiin kuntoon ja miehen nousukiito alkoi. Jokisesta on paha sanoa olisiko hän kehittynyt kuinka hyvin kenenkään muun kuin Keenanin alaisuudessa, sillä Long Islandilla hän jatkoi Losista tuttua koomailuaan, eikä hänen lähtöään surrut kukaan. Enemmänkin kysymys kuului miksi hänet edes otettiin Palffy-kaupassa, jonka tekoon Milbury sai määräyksen omistajalta, joka ei ollut valmis enää maksamaan Palffyn isoa palkkaa. Myös McCaben&Bertuzzin kauppaaminen Trevor Lindeniin taisi aluksi olla suurempi pettymys Vancouverissa kuin Long Islandilla, vaikka itse olinkin kovia odotuksia Bertuzziin ladannut, mutta kauppahetkellä nuo odotukset olivat jääneet täyttymättä. Lindenistä tuli kuitenkin Milburyn versio Kirk Mullerista, toisen joukkueen ikonista, jota ei napannut Nassaussa pelata. Linden sentään yritti vähän pelatakin, mutta tulos oli lähes yhtä heikko kuin aiemman tumpelon Don Maloneyn tekemä Muller-treidi. Joka tapauksessa tämä taustana DiPietron draftaamiseen, joka oli jälleen osoitus Milburyn lyhytjänteisyydestä.
Palffyn lähdön jälkeen oli tarve maalintekijälle, joka pystyisi 30+ maalia tekemään ja mielellään halvalla. Milburylla ei tietenkään ollut malttia etsiä kaveria prospectien joukosta vaan treidi houkutti enemmän, varsinkin kun joukkueella oli jo draftin ensimmäinen varaus. Tuohon aikaan nettikeskustelut yms. eivät olleet vielä nykyisellä hektisellä tasollaan enkä itsekään enää asunut jenkeissä, joten selvää kokonaiskuvaa fanien odotuksista ei ole jäänyt. Luongo oli kuitenkin jo päässyt hieman näyttämään taitojaan ja koska hän sillä hetkellä oli historian korkeimmalla varauksella valittu maalivahti, uskottiin hänen myös jatkavan, mutta samalla hän omasi myös kohtuu hyvän kauppa-arvon. Treidi tietenkin sinetöi DiPin valinnan ja kauppa taidettiin tehdä draftin yhteydessä, itse en seurannut draftia reaaliajassa tuolloin, joten mitään Tavares-riehaa ei ainakaan ollut. Luongo sekä Jokinen vaihdettiin Kvashaan sekä Parrishiin, jonka piti olla se halpa 30 maalin kaveri ja ihan ok tehoja hän oli tehnytkin. Kvashasta en tiennyt mitään, mutta en uskonut olevan mahdollista että hän ainakaan O.J:tä heikompi olisi - olin väärässä.
Luongon menetys kirpaisi kyllä ja lähinnä ärsytti, että kaksi ekan kierroksen varausta lyhyessä ajassa oli käytetty maalivahteihin. Luongo ei kuitenkaan ollut vielä noussut ykkösen asemaan, joten välttämättä faneille ei vielä ollut selvää kuinka hyvä Luongo oikeastaan oli ja milburymaisen nopeasti kiinnostus oli jo kääntynyt toisaalle. En enää muista oliko Heatley vai Gaborik Islanders-spekuloinneissa korkeammalla, mutta samaan draftiin Milbury hommasi myös viidennen varauksen ja sillä hyökkääjän Raffi Torresin muodossa, jolle annetiinkin sitten 1 1/2 kautta farmissa ja välillä ylhäällä, kunnes hänestä luovuttiin. DiPietro oli noussut hyvän yliopistokauden perusteella kyllä korkealle ja kenties hieman ylimielinen luonne sekä aggressiivinen pelityyli tekivät vaikutuksen samantyyliseen Milburyyn, en tiedä. Suurempi pettymys tuli juuri tästä tempoilusta ja ainakin Luongosta olisi treidissä tullut saada enemmän takaisin.
Käytännössä Milbury hirtti oman tulevaisuutensa DiPin valintaan ja ainakin ajan myötä, kun Kvasha-Parrish kaksikko oli näyttänyt keskinkertaisuutensa, Luongon jo pitäessä Floridaa pystyssä, voimistuivat myös soraäänet ja viimeistään silloin kaikki muistelivat olleensa jo alunperin Luongo-kauppaa vastaan. DiPietroa jouduttiin vielä käyttämään farmissakin sekä farmin farmissakin, joten paremmin muistissa ovat tuon ajan tyytymättömyys, sillä Luongo oli jo valmis ykkönen ja varsin kova sellainen, DiPin ollessa mahdollinen floppi. Päästyään omalle tasolleen Rick pelasi kuitenkin hyvin ja pikkuhiljaa oli pakko hyväksyä Luongon menetys ja fanit siirtyivät DiPietron taakse. Hän pelasi kuitenkin neljä yli 50 pelin kautta, joista kolme yli 60 peliä kaudessa varsin hyvin tuloksin. Sitten tulikin kaksi aivotärähdystä sekä lonkkavaivat.
Ennen mammuttisopimusta hänellä kuitenkin oli takanaan kaksi yli 50 pelin kautta sekä olympialaiset USAn ykkösenä, eikä vaivoista, ainakaan nykyisessä mittakaavassa, tietoakaan, joten pitkä sopimus sinänsä oli varsin toivottu, mutta se oli vain aivan liian pitkä kun tiedossa olivat jo Jashin-sopimuksen ongelmat. Milbury oli sentään jo ulkoistettu tuolloin, mutta osaksi senkin tähden kritiikki oli kovaa, sillä uusikin johto näytti jatkavan samaa virheiden sumaa. Hinta ei sinällään ollut paha, sillä hän oli ehtinyt osoittaa olevansa kelpo ykkönen kunhan eteen saataisiin parempi joukkue. Vieläkään ei tuo cap hit ole paha, paitsi jos sillä ei saada enää täysiä kausia.
Ehjänä ollessaan hän oli ehdottomasti tärkeä pala joukkuetta, osittainen rasite oli ehkä miehen halu pelata mahdollisimman paljon ja kuinka hänen pyyntöihinsä myös suostuttiin usein, sillä osaltaan kai liika rasituskin on näytelly osaansa koko loukkaantumissumassa, varsinkin muutaman liian lyhyen toipilasajan suhteen. Tällä hetkellä on mahdoton sanoa onko hän edelleen hyödyllinen, sillä sekä terveys että pelivire ovat täysiä kysymysmerkkejä. Entisessä kunnossaan ja terveenä 4,5 miljoonaa on halpa hinta miehestä, mutta onko tuohon tilaan paluuta. Ensi kaudella kehiin edes jossain vaiheessa ja sen jälkeen täysi kausi, niin toivoa on, mutta jos ensi kausikin jää valiin/keskeytyy uuden vamman takia niin alkaa olla pakko uskoa, ettei kroppa enää näin monen vamman jälkeen tule palautumaan huippu-urheilijalta vaadittuun kuntoon.
Ja lopuksi edes yhteen kysymykseen lyhyt vastaus: tällä hetkellä en vaihtaisi miestä ykkösvaraukseen, vuoden päästä voikin olla jo toinen ääni kellossa.