... Järjestelyt noin muuten toimi hyvin, mutta sanottakoon että kun Urho vuosi sitten kritisoi Jämsänkosken kilpailukeskusta, niin kyllä nyt välimatkat oli vielä eri sfääreissä. Kylmä yökin vitutti, mutta sille ei kai kukaan voinut mitään.
Paljon on näköjään kiinni tuurista. Telttapaikka noin sata metriä suihkuilta ja mallasrastilta, kaksi sataa metriä kisakeskuksen portilta. Auto parkissa noin 150 metrin päässä teltalta. Joten - olipa helppoa logistiikkaa tällä kertaa! Olin jo päättänyt, että jos nukun teltassa yhtä huonosti kuin normaalisti, poistun autoon nukkumaan kesken yön. No ei tarvinnut, nukuin kuin tukki. Järjestelyistä annan ison plussan, paitsi että liikennejärjestelyt tökkivät vahvasti. Joka risteyksessä seisoi satavuotias ukko hujoen laikallaan sinne tänne tietämättä mitä sadan metrin päässä seuraavassa risteyksessä tehdään. Olisi luullut, että tuossa liikenteenohjauksessa olisi ollut joku logiikka tai joku, joka toimintaa ohjaa puhelimitse tai muuten - nyt sepät sävelsi keskenään ja jälki oli sen näköitä. Itse läksimme hyvissä ajoin pois ja jonotimme ekalla 200 metrillä puoli tuntia. Puoli tuntia meidän jälkeen lähteneet olivat olleet pellolla yli tunnin. Ruuhka loppui kuitenkin heti kun tie alkoi, joten ruuhkat johtuivat liikenteenohjauksesta, joka veti risteykset jumiin.
Radoista positiivista: oli selkeästi kiusattu peesaajia ja pelkästään valmiita uria rasteille juoksevia. Oli paljon vähän samaan suuntaan meneviä, mutta kuitenkin ihan vääriä uria. Itsekin kahdelle rastille tuli lähdettyä ihan väärää uraa pitkin, mutta onneksi tuli karttaa luettua ja pääsin kiinni missä mennään, jo ennen kuin tuli pummi rastinotossa.
Minä läksin yhteislähdössä ja ihan takarivistä. Siitä miinus; luulisi pääsevän isompia numeroita paremmalle lähtöpaikalle mutta paskat. K-pisteelle mennessä ohittelin niin paljon kuin ehdin, mutta silti kolme ensimmäistä rastiväliä ihan liian tiheässä pusikossa oli letkakävelyä. Ohittamaan kun ei päässyt tiheydestä tai jyrkänteistä johtuen. Positiivista myös siitä, että rastivälit oli muistini mukaan normaalia Jukola-ratoja pidempiä eikä noita parin sadan metrin rastivälejä ollut kuin pari. Eihän ne silti reitinvalintoja hirveästi tarjonneet, koska urat oli tuossa vaiheessa viivasuoraan. Itselle tuli pari minuutin parin virhettä (joka on tosi vähän näillä taidoilla) mutta voimia jäi varastoon vaikka kuinka, koska en vaan pystynyt juoksuvoimaa alun letkoissa ja hankalakulkuisessa maastossa käyttämään. Keskisyke jäi reissulla lukemaan 161, joten se kertoo siitä ettei ihan kaikkea puserosta radalle jäänyt.
Eihän tuosta maastosta kehuja kuullut keltään. Ei huipuilta, eikä varsinkaan harrastajilta eikä edes toimihenkilöiltä... Helppoonkin maastoon saa huipuille kohtuullisen vaikeat radat, koska heidän juostessaan ei ole vielä uria ja kovassa vauhdissa virheet näkyvät rumasti. Vaikeaan maastoon taas on hankala tehdä helppoa rataa. Suunnistuksellisesti tämä maasto ei ollut yhtään vaikeampi kuin esim. Jämsänkosken kankaat; kartalla ei ollut riittävästi tavaraa ja isot korkeuserot helpottavat tietenkin suunnistustehtäviä. Mutta - Jukola on paisunut niin isoksi, että maasto ja kilpailukeskus ovat aina kompromissejä, eikä tämä tosiaan huonoin mahdollinen ollut.
Mutta pirun kivaa oli!