Viikko elämästäni – miksi edes seuraan tätä paskaa?

  • 24 136
  • 50

Kipelov

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiovan fasistijuntta
Aiheeseen osittain liittyvä kysymys: oliko liigapeleissä todella näin surkea tunnelma jo esimerkiksi 90-luvulla, vai onko Suomessa siirrytty kirkkotunnelmaisten otteluiden maailmaan vasta 2000-luvun myötä? Asiasta on vaikea muodostaa objektiivista mielikuvaa, kun muutos "vanhoita ajoista" nykyhetkeen ei ole tapahtunut hetkessä, mutta takaraivossa on sellainen kutina, että Nordiksella 90-luvun puolivälissä pelatuissa Jokerien kotiotteluissa oli ihan hyvää möykkää. Muistaakseni halli taputti ihan vaivatta mukana esimerkiksi fanikatsomon rumpukomppien mukaan. Toki joukkue menestyi silloin aivan suvereenilla tavalla ja peli oli pääosin viihdyttävää jne. Suuri ihmetyksen aihe Ilmalaan muuton jälkeen olikin se, että kannustaminen loppui kuin seinään, ja tätä sitten yritettiin kompensoida jopa surkuhupaisalla nauhalta soitetulla kannustuksella.

Hartwall lienee helposti Suomen halleista tunnelmattomin ja steriilein, mutta satunnaiset viime vuosina näkemäni Bluesin ja HIFK:n kotipelit ovat myös olleet todella hengettömiä. Nykyisin "kannustus" tunnutaan mieltävän lähinnä muutaman kymmenen laulutaidottoman nuoren satunnaisiksi hoilausesityksiksi - perinteiset yksinkertaiset huudot ovat jääneet pois näiden joukkokaraoke-esitysten tieltä, eikä liene mikään ihme, että tämä vähentää entisestään ns. karjalalippiskansan mielenkiintoa pitää hallissa ääntä. Oliko halleissa siis ennen möykkää vai kaunistaako kultainen nuoruus mielikuvaa?
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Niin, ketjun otsikko on raflaava. Paskan tilalla voisi olla SM-liiga, mutta olkoon nyt noin. Olen kaiken muun lisäksi kyllästynyt Jatkoajan tylsiin topiceihin.

Mutta vaikka se on negatiivinen ja yksioikoinen, se sisältää myös horisonttia avaavan kysymyksen "Miksi?". Ihmismieli tarvitsee kaikkeen tekemiseensä jonkin motivaation, ja kun SM-liigaa ja jääkiekkoa on tullut elettyä ja hengitettyä viimeiset 10 vuotta äärimmäisen aktiivisesti, on aika ajoin pysähdyttävä ajattelemaan vastauksia tuohon kysymykseen.

Ja niitä vastauksia mm. BitterX tuossa jo ansiokkaasti toitkin esille ainakin pelin sisällöistä ja katsomokulttuurista. Enhän minäkään tiedä juuri ollenkaan miltä ulkomaan sarjojen peli näyttää, kun viime vuosina havainnot ovat jääneet satunnaisiin maalikoosteisiin. Juuri silloin on helppo heittää lonkalta että tuolla peli on parempaa ja täällä paskaa.

Suomalainen pelaajatyyppi, taklaamisen vähittäinen voimistuminen, koko ilmiön törmäys tuomarilinjan kanssa, SM-liigan fyysisyys ylipäätään. Eipä minulla ole kompetenssia kiistää noita väitteitä. Meillä on sittenkin ehkä Euroopan fyysisin sarja, hienoa! Näitä oivalluksia halusinkin tässä topicissa kokea. Huomenna menen taas katsomaan SM-liigan ottelua ja kenties osaan katsoa peliä taas hieman eri näkökulmasta, Uotila vs. Rita, Sihvonen vs. Brooks, ja sitä rataa.

Pelin tasosta pitkälti aiheetta valittava ja itkua tihrustava kiekkoyleisö itse laskee otteluiden viihdearvoa. Fanitoiminnalle ja siten tunnelmalle SM-liiga voi tehdä todella vähän. Tunnelma lähtee yleisöstä.

Toki SM-liiga teki tunnelman kannalta äärettömän pahan virheen taannoin. Se nimittäin asetti seuroille hallikriteerit istumapaikka- ja aitiokiintiöineen. Tämä virhe on jo tapahtunut - valittaminen ja itkeminen ei enää auta. Sen sijaan aito ponnistelu ja pyrkimys vuorovaikuttamiseen voi edesauttaa esimerkiksi katsomojärjestelyiden "parantamisessa". Tämä onkin oikeastaan ainoa asia, mitä seurat voivat tunnelman eteen tehdä - ja sekin olisi seurausta aidosta vuorovaikutuksesta, ei valituksesta. Loppu on kuitenkin jokatapauksessa kiinni kannattajista itsestään - järjestäytyminen ja parhaimmassa tapauksessa choreot, laulut ja äänekäs kannustus.
Mielestäni vähättelet järjestävien organisaatioiden roolia tässä asiassa. Totta, viime kädessä kaikki lähtee niistä hulluista jotka sinne fanikatsomoon tiensä löytävät, mutta SM-liigassa ollaan vielä todella kaukana siitä tilanteesta missä optimaalisesti ulosmitattaisiin sitä kannattajapotentiaalia mitä jopa Suomessa on.

Esimerkiksi Jokereiden Eteläpääty sai nähdäkseni todella paljon tuulta purjeisiin Jokereiden kausikortti-kampanjasta. Samoin Bluesin kannattajatoiminta nousi aivan uudelle tasolle samantyyppisen kausikorttikampanjan ansiosta, samoin futis-TPS:n Veritaksella. Suomen futismaajoukkueen kannattajille on organisoitu iso pääty Stadikalle, ja jälki on ollut sen mukaista. Näissäkin kaikissa tapauksissa se vaati sen tietyn ydinporukan joka itse kannattajatoiminnan eteen paiski duunia, mutta myös olosuhteet olivat suotuisat.

Tai siis sanomattakin on selvää, että mitään ei tapahdu ellei siellä ole niitä kannattajien puuhamiehiä kehittelemässä ties mitä lauluja ja tifoja, mutta mielestäni on väärin sanoa että SM-liiga ja seurat voisivat tehdä vain "todella vähän" fanitoiminnalle ja tunnelmalle. Jossain Elitserienissä on enää todella vähän tehtävissä kun siellä fasiliteetit ovat liki joka hallissa kunnossa, parhaassa tapauksessa 1000 kiimaista kotikannattajaa yhdessä päädyssä ja 300 samanlaista vieraskannattajaa toisessa päädyssä, mutta Suomessa ollaan kaukana siitä tilanteesta jo pelkästään fasiliteettien osalta.

Mitä olen asiaan hieman perehtynyt, niin oikeastaan jääkiekon puolella vain harvojen seurojen kannattajilla on ollut oikeasti hedelmälliset fyysiset olosuhteet toiminnan laajamittaiselle kehittämiselle. Näihin lasken esim. Jokerit, Ässät, Sport, kenties Blues ja KalPakin. Menemättä sen tarkemmin eri paikkakuntien tilanteisiin, yli puolella liiigapaikkakunnista ne fyysiset katsomo-olosuhteet ovat kannattajaryhmille sellaiset, että jo pelkästään sen takia on yksinkertaisesti mahdotonta tavoitella niitä Ruotsin ja Sveitsin meininkejä. Puhumattakaan että sitä on vaikeaa suomalaisesta kansasta muovata muutenkaan.

Vuorovaikutusta on kyllä kokeiltu ja tietääkseni se toimii aika usean seuran ja fanien välillä ihan hyvin. Mutta sitten joku vieraskannattajien asema ja kohtelu on jotain sellaista jonka suhteen en kohta tiedä mitä sille voisi tehdä. Ja kun näin kannattajatoiminnan arjen nähneenä ajattelee kuinka iso asia ne vieraspelit ovat kannattajaryhmien kehittymisessä, niin on se helvetinmoinen sääli kun hommat kusevat ja katsomo-olosuhteissa tulee jopa takapakkia aika ajoin. Äärimmäinen turhautuminen siitä lähinnä seuraa.

Itse uskon, että kyllä nuo SM-liigahallienkin yleisöt heräävät henkiin jos siellä hallissa on äänekäs kannattajaryhmä sitä meininkiä johtamassa. Sinne vain pitäisi saada joka halliin ne olosuhteet siihen kuntoon että nuo ryhmät voivat siihen loistoonsa kehittyä. Mitään poppakonsteja siihen suuren yleisön herättämiseen ei ole, ei kaljatarjoilut, ei mediakuutiot, ei cheerleaderit. Mikään päälleliimattu ei sitä ratkaisua tuo, vaan se tietty fiilis ja ilmapiiri.


Mutta millä ne katsomo-olosuhteet kannattajille tulevat kuntoon? Minä en teidä. Kaikki on sanottu, melkein kaikki on jo tehty. Minua vituttaa enkä kohta jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan.

Ok, kyseessä on vain yksi seikka isommassa sopassa, mutta samanlainen kaavoihin kangistuminen, joka kiistatta näivettänyt Jatkoajan, on vallallaan SM-liigassa. Juuri tämän itseensätyytyväisyyden ja "me ollaan se paras"-asenteen myötä minkäänlaista eteenpäinpyrkimistä ei ole näkynyt - ei liigasssa eikä Jatkoajassa (siis nimenomaan keskustelupalstalla).

Ehkä tämäkin on turhaa kitinää, sillä ei mullakaan mitään rakentavia ehdotuksia ole. Ja ovathan monet tyytyväisiä nykymenoon niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, eikä ihme, niinhän valtaa pitävät ovat aina norsunluutornistaan asiat nähneet. Kun tapetaan tunne kaikesta, huomataan pian, ettei ketään enää kiinnosta.
Jotakuinkin tältähän se vaikuttaa. Ehkä tämäkin topic on vain huuto sen perään, että pelissä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin olisivat taas tunteet ja kunnianhimo, eikä kaikkien miellyttäminen ja mukavoituminen.

tällaisella negatiivisella ajatusmallilla pystytään nimenomaan luomaan itselle välinpitämättömyys, jossa tappio ei satuta, mutta voittokaan ei ilahduta. Itse koin jossakin vaiheessa sellaista vaihetta, että voitto ilahdutti vähemmän kuin mitä vastaavasti tappio suututti. Näin ollen jäin koko ajan miinukselle tunnepuolella, vaikka Tappara voitti ja hävisi. Silloin piti uudestaan ajatella ja järjestää ajatuksensa niin, että oman joukkueen voitosta SAA aina iloita, kun sellainen kohdalle osuu. Tappioiden kohdalla pitää sitten ajatella mahdollisimman äkkiä muita asioita.
Hyvin sanottu. Tätä samaa prosessia tässä käy läpi varmaan itse kukin.
 
Viimeksi muokattu:

Gagarin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Meillä on liiga, jossa taklataan enemmän ja kovempaa, kuin muualla Euroopassa. Kyllä. Näin on. KHL:ää voi seurata Suomessa tv:stä, samoin Ruotsin liigaa. Samoin Sveitsin liigaa. Ei niissä taklata samoissa määrin, kuin SM-liigassa. Intensiteetti on täysin eri tasolla. Tämän ovat toki vahvistaneet monet pelaajatkin. Näin ovat sanoneet useat Suomen ja Ruotsin liigoissa pelanneet pohjoisamerikkalaiset pelaajat. Niemisen Villekin muuten sanoi näin (Uusi Suomi) palatessaan Ruotsista Suomeen.

Vähän irtokommentti, mutta sanonpa kumminkin. Tätä on nyt täällä monet toitottaneet, mutta omasta mielestäni tää SM-liigan fyysisyys ja kova taklaaminen on yhtä puppua. Olen kohta vuoden asunut Ruotsissa ja joka kerta kun vaivaudun hallille, on silmiinpistävää miten Elitserienissä taklaaminen on sallittua. Lähes joka matsissa tulee sellainen kova ja puhdas (tai melkein puhdas, tai jopa vähän ruma) taklaus, josta vuorenvarmasti olisi SM-liigassa lentänyt saman tien suihkuun, mutta josta täällä ei anneta jäähyä lainkaan. Oikeasti uskon että sopeutuminen SM-liigan sääntöihin on ollut yksi syy Tuukka Mäntylän ongelmiin tällä kaudella. Viime keväänä kun muutin tänne, niin Elitserienin finaalisarjan seuraaminen tv:stä herätti samanlaisia mietteitä kuin Nieminen tuossa haastattelussa kertoo. Miehekästä kiekkoa, erilaista kuin Suomessa. Kannattaa muistaa, että Nieminen siirtyi Suomeen Ruotsin divarista.

Keskusteluun yleensä: mielestäni on hyvä huomio tuo, että tasoltaan huomattavasti paskemmissa liigoissa on runsaasti yleisöä ja parempi tunnelma. Tosiasiahan on, että SM-liigasta ei enää ikinä tule taidolliselta ja pelilliseltä tasoltaan mitään mikä olisi kovin lähellä maailman kärkeä. Useimmat katsojat eivät kuitenkaan seuraa ensisijaisesti pelillisiä hienouksia tai vertaile liigan tasoa NHL:ään. Se, mitä halutaan on suuria tunteita. Oma suosikkijoukkue, joka kamppailee suurella sydämellä. Tasaisia otteluita, joissa on panosta ja dramatiikkaa. Tunnelmaa katsomossa. Mikään näistä ei edellytä sitä, että SM-liigan taso olisi kansainvälisessä vertailussa mitenkään erityisen korkea...
 
Viimeksi muokattu:

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oma teoriani on se, että peli on 'viety' pelaajilta ja kannattajilta. Sitä pelataan ihan muualla kuin kaukaloissa.

Ajatuksena oli varmaankin houkutella suurempia massoja katsomoon, mutta nyt näytillä on sen kaltainen versio, joka ei miellytä jääkiekkointoilijoita eikä suurta yleisöä. Joka syksy puhutaan koukkujen, kahvaamisen ja estämisen pois ottamisesta, ja hetken aikaa se toimiikin ennenkuin tulee taas joku tappelu, joka räjäyttää lehtiotsikot. Sitten tiedustellaankin kulttuuriministerin/oikeusministerin/kulloinkin nosteessa olevan poliitikon kantaa 'väkivaltaan'. Peli palaa vanhoihin uomiinsa.

Liigajääkiekosta on tehty on hybridimalli, joka ei miellytä oikein ketään.
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Oma teoriani on se, että peli on 'viety' pelaajilta ja kannattajilta. Sitä pelataan ihan muualla kuin kaukaloissa.

Liigajääkiekosta on tehty on hybridimalli, joka ei miellytä oikein ketään.
Komealta kalskahtavia lauseita. Hyvin mahdollisesti tottakin. Peli on viety kabinetteihin, luotu SM-liigasta kultapossukerho, muutama seura on rahakkaan mesenaatin vallassa, liki kaikkien seurojen ykkösprioriteetit ovat tulos, tulos ja tulos. Samalla yritetään kumartaa kerralla kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja mielistellä lajia tuntemattomien mielipiteitä.

Siitä johdannaisena Restel tuhoaa liigahallien palvelutasoa, mediakuutiot täyttyvät laadukkaan grafiikan, hidastusten ja informaation sijaan kaupallisesta tulvasta ja jossain seuran maalilaulukin katkaistaan kesken jotta saadaan jonkun sponsorin mainos ajettua eetteriin. Sitten joku Kalervo Kummola kerää ympärillensä lakeijoita sen sijaan että Suomen Jääkiekkoliiton palvelukseen valittaisiin pätevimmät henkilöt.

No, kaupallisuus ei ole se suurin saatana vaikka se osittain vanhoillista jääkiekkoromantikkoa joskus korpeaakin.

Suurempi saatana on se, että tuntuu kuin mikään muu ei liigassa juuri (kaukalon ulkopuolella) kehity kuin kaupallisuus. Okei, onhan viime vuosina tullut ties mitä netti-tv:tä, fanituotteiden laatu on ainakin hieman parantunut ja halleja on kunnostettu joka paikassa.


Oma teoriani on se, että peli on 'viety' pelaajilta ja kannattajilta. Sitä pelataan ihan muualla kuin kaukaloissa.
Meinasin alkaa pyöritellä tähän vastakysymyksiä siitä miten peli ja koko jääkiekon ympärillä vyöryvä lumipallo saataisiin takaisin yleisölle. Sitten törmäsin seuraavaan kirjoitukseen:

Jukka Suutarin avoin kirje Sportin kannattajille

Kiitos kaikille Vaasan Sportin faneille kuluneesta kaudesta. Jos haluatte muutoksia, pitäkää ääntä ja äänestäkää teoillanne. Vaatikaa muutoksia, jos seurajohto ei (edelleenkään?) osaa hoitaa asioitaan.

Sportin ensi kauden pelaajabudjetti on noin 400000 euroa. Ja hallituksen herrat "pelkäävät", että sillä rahalla tulee ns. junnujoukkue. Mitä sitten? Nuorissa on voimaa, mutta kuka löytää ja etsii ne nuoret?

En usko, että nykyinen seurajohto osaa edes nimetä viittä pelaajaa seuran A- ja B-nuorista. Kysykää tätä heiltä ja katsokaa heidän bluffinsa läpi. Ne muutamatkin lupaavat nuoret, joita siellä on, ovat jo aikaa sitten tehneet sopimukset muualle.

Kuinka paljon he ajattelivat "junnuille" maksaa ja mistä nämä junnut tulevat? Mennäänkö taas heti 15000-20000 euron kausipalkkaan, vaikka 1000-8000 euroa riittäisi? Mihin ja miten se 400000 euroa aiotaan sijoittaa?

Sportin tämän kauden joukkueen olisi voinut koota alle 400000 eurolla, jos sen olisivat tehneet ammattitaitoiset ihmiset, jotka ovat tiukkoja neuvottelupöydässä ilman idioottimaisia optioita, joita pelaajat saivat lunastella mielensä mukaan.

250000-300000 euroa riittäisi mestiksessä finaalikandidaatin rakentamiseen. Miksi siis lähteä taas leveilemään ja heittämään rahaa kaivoon?

Jos taloutta halutaan tervehdyttää, olisi syytä leikata kakusta vielä 100000 euroa. Ihan oikeasti. 400000 euroa pelaajabudjettiin on edelleen KOVA ja ISO raha mestiksessä.

Pelaajamarkkinoilla Sport on jo ensi kautta ajatellen myöhässä luvattoman paljon, eikä imua ole. Tyly tosiasia. Tai no, rahallahan saa, mutta pitääkö historian toistaa itseään?

Imua ei ole edes nuorissa. Vanhemmat kautta Pohjanmaan ovat allekirjoittaneelle kertoneet, että eivät halua lastaan laittaa tuollaiseen sirkukseen. Se on pois Sportilta ja pohjanmaalaiselta kiekolta, kun nämä nuoret lähtevät muualle.

Näitä 14-16-vuotiaita nuoria ei myöskään tunneta, eikä tiedetä Sportin johdossa. Syksyllä näin monia lupaavia nuoria pienemmissä Pohjanmaan seuroissa (juniori- ja miesten joukkueissa). Sieltä olisin ammentanut tulevaisuutta Sportille ja työ jäi rumasti kesken.

Joku kaunis päivä vielä haluan olla Sportissa taas duunissa ja hoitaa tälle kaudelle asetetun tavoitteen maaliin asti, mutta paljon pitää muuttua ennen sitä - eli seurajohto ensin. Odotan edelleen, että he vastaisivat edes haastemiehelle, jotta erottamiseeni liittyvä oikeusprosessi saataisiin käyntiin. Aikanaan heillä oli kuusi viikkoa aikaa jättää vastaus alkuperäiseen vastauspäivään eli 21. tammikuuta mennessä.

Huhti-lokakuu 2009 oli omalta osaltani helvetin hienoa aikaa. En usko, että Suomesta löytyy toista paikkakuntaa ja faneja jotka koskettavat samalla tavalla kuin Sportin fanit.

Kiitos siis kaikille Sportin faneille vielä kerran, olette uskomattoman loistavaa porukkaa. Ansaitsette parempaa ja paremmin hoidetun seuran kuin tähän asti olette saaneet.

Parhainta onnea jokaiselle jatkoon ja halleilla toivottavasti tavataan.

Ystävällisin terveisin,

Jukka Suutari

Kirjoittaja on Vaasan Sportin entinen pelaajakoordinaattori
Bravo Jukka! Kumarran tälle kannanotolle. Lätkäjätkä puhumassa avoimesti ja rakentavan kriittisesti jääkiekkoseuran ydinosaamisesta, tai lähinnä sen puutteesta. Todella virkistävää lukea välillä jotain tällaista. Suutarikin olisi voinut vaieta ja antaa tuonkin paskan olla tai jättää silloin ne tappeluiden tutkintapyynnöt viemättä asemalle, mutta ottikin ohjia omiin käsiinsä. Mikään ei välttämättä Sportissa muutu, mutta on ainakin yritetty ja tehty se mitä tehtävissä on. Kenties sitten jonain päivänä mätäpaise puhkeaa ja joku myöntää edes kulisseissa että olit Jukka oikeassa. Silloin ollaan paljon lähempänä pelin saamista takaisin yleisölle ja lätkäjätkille kuin kyräilemällä himassa ja avautumassa Jatkoaikaan.

Edes joku välittää, tekee duunia suomalaisen jääkiekon eteen ja uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Siinä on sitä munaa mitä mä kaipaan kiekkoskeneen.
 
Viimeksi muokattu:

hanu

Jäsen
Suosikkijoukkue
raitapaita
Minä olen seurannut SM-sarja ja -liigakiekkoa n. vuodesta 1966. Eli seitsemästä kahdeksaan vuotiaasta nassikasta. Ja kiekko oli varsinkin tuossa vähän toisella kymmenellä tosi iso osa elämääni, niin kuin oli futis kesäisin. Vaikeimmat ajat vuodesta olivat kevätkuukaudet, kun kummatkaan sarjat eivät silloin Suomessa pyörineet. No ehkä se kouluarvosanojen kannalta oli ihan bueno.

Mutta silloin -70-luvulla pelattiin 12 joukkueen sarjaa, ilman pudotuspelejä. Kotimatseja oli 11/kausi. Pelipäivä oli todellakin juhlapäivä. Tampereella oli toki mestaruussarjajengejä kolme ja Koulukadulta löytyivät vielä Hilpara ja VeHu, mutta ei ne omaa jengiä kuitenkaan lyöneet. Lippujen hinnatkin olivat vähintään kohtuulliset. tosin Pellervon jengi nyt löysi halliin ihan ilmaiseksikin.

SM-liigan alussakin pelattiin 10 jengin sarjaa. Paikallispelejä pelattiin työpaikoilla, kouluissa ja kapakoissa parikin viikkoa etukäteen. Ne olivat tapauksia. Play offsissakin mentiin alkuun neljällä porukalla ja paras kolmesta. Eli runkosarjallakin oli ihan vitusti merkitystä verrattuna nykyiseen. Ja silloin pelattiin koko kausi käytännössä samalla jengillä. Olen ehkä vanha muutosvastainen jäärä, mutta minua vituttaa tämä tammikuun lopussa vahvistettu sijalta 14 lähtevä mestarikandidaatti. Vaikkei narreilla nyt juuri niin kovin hyvin menekään.

Yleisömäärät pyörivät Tampereella 3000 - 4000 välillä, mutta lähes kaikki hallissa olivat omalla rahalla. Ei myyty kaljaa, ei ollut ylikovaa soivaa jokapelikatkodiskoa, ei aitioita. Ei ollut saksalaistyyppistä tunnelmaa (ei toki ole nytkään), meillä ei ole koskaan tehty hienoa maalia (paitsi se yksi finaalimaali Lugun verkkoon), kaikki maalit ovat aina jonkun virhe. Mutta se on mun Hakametsä.

Joku tuolla ylhäällä sanoi, että kun pikkupojat kaikkoavat katsomosta, se on lopun alkua. Näin on jo käynyt Tapparalle, Ilves vielä sinnittelee junnkausarien avulla. Mutta kakarat, jotka eivät itse aktiivisesti pelaa, ovat jo tosi pieni vähemmistö halleissa.

En minä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Pelien määrä pitäisi ehdottomasti saada pienemmäksi. Pelipäivästä taas odotettu ja pekukleerattu kohokohta. Seisomakatsomot takaisin, halvat lastenliput jne... Kaljanjuonnista yms. oheistoiminnasta fokus takaisin pääasiaan. Jengin pitäisi tulla hallille katsomaan kiekkoa eikä ottamaan pohjia. Myös ne peliä seisomakatsomon nurkasta kädet taskussa katsovat ja analysoivat muka-asiantuntijat ovat tärkeitä, niin seuroille kun niille junnukatsojillekin, kai. Pelin taso on parempi, kuin täällä valitetaan. Tuomaritaso on paljonkin parempi kuin tältä palstalta ja otteluraporteista voisi päätellä. Katsojamäärätkin ovat ihan hyvällä tasolla, väittäisin, että varsinkin lippujen hintoihin, muihin lajeihin sekä TV-tarjontaan verrattaessa. Jotain tarttis silti tehdä, että näin olis jatkossakin.

t. hanu
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
(Ainakin) kaksi hyvää pointtia

Mutta silloin -70-luvulla pelattiin 12 joukkueen sarjaa, ilman pudotuspelejä. Kotimatseja oli 11/kausi.
Nyt sitten pelataan 58 matsia ja 29 niistä kotona. Ylitarjonta turruttaa väkisinkin.

Tuntuu siltä että SM-liiga onkin nimenomaan epäonnistunut siinä, että yksittäisen pelin arvo on pudonnut aivan liian alas. Paikallisderbyjenkin arvo raiskattiin sillä 8 vuosittaisen ottelun tulvalla, jossa muistaakseni pahimmillaan Jokerit ja IFK kohtasivat 3 kertaa kahden viikon sisään. Puhumattakaan siitä että 10/14 joukkueesta pääsee playoffeihin.

"Sääliplayoffs"-nimitys kuvaa karusti koko pelitapahtuman arvoa. Ja tuota nimitystä SM-liigan johto yrittää epätoivoisesti koristella muilla keinotekoisilla nimityksillä. Mietin tuossa aiemmin että mitähän siellä liigan toimistolla ylipäätään tehdään. No, tuossa tuli ainakin yksi askare: yritetään kuorruttaa paskaa kermalla ja tehdä kakkua.

Kenties taas jonain päivänä 8 menee playoffseihin ja karsintoihin joutuu kaksi tai neljä joukkuetta, niin "kolmen viivan" (kotietu, 8:n sakki, karsintaviiva) tasapaino säilyy .

Pelien määrää ei enää voida kovin paljoa vähentää kun valmiiksi ollaan alakynnessä Euroopan muita huippusarjoja vastaan. Veikkaan että 52 on aivan ehdoton minimi ja silti todennäköisintä lienee että määrä pysyy samana tai muutaman vuoden säteellä pelien määrä nousee 60:een. Ja taas voidaan hymistellä että vuotuinen kokonaiskatsojamäärä nousi kun pelejä lisättiin, eikä tarvitse perehtyä mahdollisesti hankalampiin kysymyksiin kuten yleisön innostus ja ottelutapahtumien taso.


Joku tuolla ylhäällä sanoi, että kun pikkupojat kaikkoavat katsomosta, se on lopun alkua. Näin on jo käynyt Tapparalle, Ilves vielä sinnittelee junnkausarien avulla. Mutta kakarat, jotka eivät itse aktiivisesti pelaa, ovat jo tosi pieni vähemmistö halleissa.
Ja jälleen kerran ollaan jollain lailla siellä mädän ytimessä. Onko pikkunaperoiden määrä vähentynyt liigahalleissa? Jos on, niin ovatko seurat ja liiga tietoisia?

Kalleimmissa halleissa, joissa niitä halpoja seisomapaikkoja ei ole, lapset maksavat pääsylipustaan liki 10 euroa ja teinit jo täyden hinnan 15 euroa. Onko se yli kipurajan, en tiedä. Jääkiekosta puhutaan harrastuksena jo nyt eliitin ja rikkaiden lajina. Luulisi ettei varaa ole tehdä lapsista ja nuorista karsintaa katsomoissakaan hintojen takia.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ja jälleen kerran ollaan jollain lailla siellä mädän ytimessä. Onko pikkunaperoiden määrä vähentynyt liigahalleissa? Jos on, niin ovatko seurat ja liiga tietoisia?

Samaa ikäluokkaa hanun kanssa ja se on pakko tunnustaa, etteivät pikkunaperot enää kuulu kohderyhmä ykköseen missään. Se, missä myyntiä pyritään lisäämään, on yrityspuoli kaikkine oheispalveluineen. Se on täysin ymmärrettävää sen kannalta, että pelkät lipputulot eivät riittäisi mitenkään kattamaan pelaajapalkkiota - 60-luvulla ei pelaamista ammattina edes tunnettu. Eikä nakkien myynnillä pitkälle potkittu, niin hyviä kuin ne muistoissamme olivatkin :)

Mutta mennäänkö jo toiseen äärimmäisyyteen? Minusta liiga pyrkii ylikompensoimaan - kuvittelee, että yritysmaailma haluaa toisenlaista peliä. Ne muutamat yritysjohtajat, joita tunnen ja jotka ovat mukana firmoineen, eivät suinkaan ole haluamassa HMV-kiekkoa. Päinvastoin! Ovat henkeen ja vereen old skool hockey -ihmisiä, osa heistä juuri niitä entisiä pikkunaperoita, joille isä-Tikkanen joskus antoi armon käydä oikeudesta (kuten itsellenikin) :)

Otanta on tietenkin liikuttavan rajallinen ja pätee suurelta osin vain kannattamaani seuraan, mutta silti.

Oma kysymykseni on yhä edelleen kuka/mikä se on, joka haluaa 'hybridikiekkoa'?
 

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Ottelumäärä on jo nyt tosiaan turhan suuri nykypelillä, koska liian usein tarjolla on sekä yleisön että myös pelaajien osalta melko väsähtänyttä menoa. Tiedä sitten kuitenkaan, onko pelkästään ottelumäärän syy vai myös sen, että runkosarjasta on tullut pitkälti pelkkää Arkijuustoa ilman kunnon makua. Tähän ovat osasyynä olleet suljettu liiga, säälipleijarit joista kukaan ei kuitenkaan jatka, sääntölinja,..blaa blaa oikeastaan voisi tähän viskellä vaikka 70 syytä mutta ketä se kiinnostaisi.

Kiekko on nykypäivänä jonkun verran elähtänyt pakkopulla kuten Salattujen Elämien katsominen joillekin, ikävä kyllä. Suvilindenit höpöttävät lehdissä kun kaukalossa tapahtuu ja itkevät kun kiekko on nykyään jotenkin yhteiskunnallisestikin tärkeää touhua, mutta me ns. karvalakkifanit taidamme seurata joka tapauksessa toimintaa, vaikka mitä tapahtuisi.

Toki entispäivänä hallilla oltiin tosiaan ihan tyytyväisiä siihen, että sai kahvin ja lihiksen 5 markalla ja bisseäkin kenties jos tarvetta oli. Hallille tultiin kuitenkin seuraamaan lätkää ja "aitiot" olivat jotain hätäisiä viritelmiä jos niitä oli. Mutta se ei ole enää nykyaikaa. En kaipaa toki suoraan takaisin 70-luvulle, mutta joskus olisi mukavaa tuntea että itse jääkiekko, tapahtuma, valmentajat, pelaajat ja muut oleelliset tekijät olisivat tärkeämpiä tekijöitä toimintaa pyörittäville tekijöille kuin se, että ottelutapahtuma on lähinnä nykyistä rahantahkoamista 7 euron kumihodareita syöviltä väsyneestä pelistä maksavilta katselijoilta.

En nyt ole ihan näin katkeroitunut toki koko touhuun vaan seuraan puuhastelua jatkossakin mutta välillä vaan vituttaa. Vaan tämmöistä eilisen KalPa-HIFK -pelin tunnetta liigaan lisää, niin johan alkaa valitusvirsi katkeamaan.
 
Viimeksi muokattu:

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Ottelumäärät ja täten yksittäisen ottelun merkityksen väheneminen, yhdistettynä sääliplayoffeihin ja ainoastaan yhteen karsintapaikkaan ovat mielestäni suurimmat syyt itseaiheutettuun anemiaan. Tämän lisäksi myös SM-liigan tason romahtaminen, mutta sille ei liiga juurikaan mitään voi. Suora nelinkertainen sarja = 52 ottelua, 8 joukkueen paras seitsemästä play off mestaruudesta ja 8 joukkueen paras seitsemästä play off neljästä sarjapaikasta Mestiksen kärkinelikkoa vastaan voisi olla ratkaisu anemiaan.
 

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Itse en jaksa uskoa, että syy anemiaan on suljetussa liigassa sun muussa. Meillä on pohjois-amerikassa hyviä esimerkkejä siitä, miten suljetutkin sarjat voivat pärjätä, jos bisnestä pyöritetään oikein. Tietenkin median kautta muokataan mielikuvia ja jos media ottaa suljetun liigan hampaisiinsa, niin silloin siitä voi syntyä anemiaa. Tällöin syyllistä voidaan hakea toimittajista (jotka kirjoittavat vain negatiivista) tai jopa liigaorganisaatiosta, joka ei ole osannut myydä/markkinoida suljettua liigaa näille toimittajille.
 

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Huono tunnelma. Se todellakin pitää paikkansa. Meininki on hallissa todella vaisua verrattuna siihen, mitä täällä K-Euroopassa näen jäähalleissa. Futisstadioneista puhumattakaan.

Mielestäni Suomessa tämä katsomokulttuuri on vähän verrattavissa Pohjois-Amerikkalaiseen. Kannattamisen sijaan niinsanotusti eletään itse pelin mukana. Jääkiekko on siitä kuningaspeli, että intensiteettiä löytyy varmaankin enemmän kuin muista pallopeleistä yhteensä. Kun pelissä on tunnetta, taklauksia, vauhtia ja pelotonta uhrautumista oman joukkueen eteen, yleisö syttyy spontaanisti elämään pelin ja sen tilanteiden mukana. Siitä se kaikkein hienoin tunnelma syntyy. Tälläiset pelit ovatkin sitten valitettavan harvassa runkosarjan aikana. Ehkä sitten ottelumäärien pienentämisellä onnistuttaisiin lisäämään hieman räväkkyyttä ja tätä myöten tunnelmaa kaukaloon. Toisaalta tällä kaudella tuntuu, että jokainen ottelu on tärkeä liigan tasaisuudesta johtuen. Kenties pelien tärkeyden vuoksi peli on hieman varovaista.

Mieleeni muistuu eräs SaiPa - TPS ottelu tältä kaudelta. Ottelun kaksi ensimmäistä erää olivat tunnelmaltaan kauden huonoimpia, mutta kolmannessa erässä kun SaiPa painoi taistellen ohi voittoon, nousi tunnelma hetkessä hienoimmaksi pitkään aikaan. Yhtä napakkaa rytmikästä kylmät väreet aiheuttavaa SaiPa -huutoa ja yleisön elämistä pelin mukana ei oltu kuultu moneen vuoteen. Toinen mikä tulee mieleen on muistaakseni lokakuinen TPS - IFK, jossa lähes täysi areena veti aaltoa. Eli jos peli tarjoaa elämyksiä, niin yleisökin syttyy.

Jokereiden ja Vaasan Sportin fanipäädyt ovat hienoa kuultavaa ja mielelläni näkisin vastaavaa muuallakin, mutta ymmärrän miksi tuollaista meininkiä esiintyy jalkapallokatsomoissa enemmän. Tuollainen organisoitu kannattaminen sopii hyvin hidastempoiseen ja hieman tilanneköyhään jalkapalloon, jossa itse pelitilanteet nostavat meteliä harvoin.

Avausviestissä oli muutamia hienoja pointteja, mutta täytyy muistaa että liigassa on moni asia hyvinkin. Näin tasaista liigaa on tällä hetkellä ilo seurata ja mielestäni tämä on ollut parhaita kausia pitkään aikaan. Taso laskenut? Ei mielestäni. Liigaan on tämän kauden aikana tullut todella kovia pelimiehiä.

Keskustelupalstan liian tiukasta linjasta olen hieman samaa mieltä. Ilmapiiri ei ole lupsakka ja vapautunut. SM-Liiga -osion etusivulla on pelkkiä kymmenien sivujen megaketjuja, eikä laisinkaan tuoreita ja ajankohtaisia keskusteluja. Toki keskustelu jakaantuu paljolti joukkueiden omiin osioihin, mutta nekin ovat suurilta osin aika hiljaisia.

Jatkoajan pitäisi muuntautua enemmän HFBoardsin suuntaan. Siellä ajankohtaisia aiheita ilmestyy jatkuvasti ja jos vaikkapa jokin pelaaja on kuuma, hänestä saatetaan tehdä oma viestiketju. Täällä on tuhansia käyttäjiä päivittäin keskustelemassa maamme seuratuimmasta urheilusarjasta, mutta uusia viestiketjuja tulee viikossa ehkä kaksi. Se kertoo siitä, että kynnys ketjun avaamiseen on suuri. Tai en tiedä, ehkä ihmiset eivät vaan halua keskustella jääkiekosta, ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä.

Edit: Tuore muokkaus erittäin vanhaan viestiin. Tässä kun on Mestistä katsellut Maxilta, niin on ollut ilo huomata että usealla paikkakunnalla suuremmat fanisektiot ja aktiivisempaa kannatusta kuin monella liigajoukkueella.
 
Viimeksi muokattu:

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Oma teoriani on se, että peli on 'viety' pelaajilta ja kannattajilta. Sitä pelataan ihan muualla kuin kaukaloissa.

Jotenkin tuohon tiivistyy se, miltä itsestäni tuntuu.

Ihan ilman mitään provokatiivista otetta - tietoisesti hieman asioita oikoen, tämä kulminoituu osittain siihen, mitä Pasi Sormunen aloitti. Siirtyminen IFK:sta Jokereihin herätti jotain aivan käsittämätöntä haloota aikanaan. "Pasi Iskariot" -lakanat hallissa kuuluivat kuvaan, tämä ei ollut hyväksyttävää. Sama oli vielä Peltosen Villen palatessa Suomeen. Nyt jos joku Hirso hyppii edes takaisin näiden joukkueiden välillä, asia kuitataan lähinnä olankohautuksella. Aikanaan sekä pelaajat profiloituivat enemmän joihinkin joukkueisiin - nyt taas esimerkkinä vaikka joskus jossain pelissä tunteita herättänyt Jussi Pesonen, joka pelaa tällä kaudella... niin no missähän se pelaa nyt. En edes tiedä.

Joukkueeseen sitä itse sitoudun, mutta joukkueeseen samaistuminen on helvetin paljon hankalampaa nyt, kun ei tiedä, kuka siellä huomenna sitten pelaa ja pelaako ensi kaudella 6 vai 7 niistä pelaajista, jotka tänään pelasivat. Yritä siinä sitten pikkujätkänä pohtia, kenen nimellä se fanipaita pitäisi ostaa. Ja sitten vielä pitäisi miettiä, onko nuo pelaajat sitoutuneita tähän joukkueeseen millään tavalla. Pelaajat eivät ole enää samalla tavalla omia hengenheimolaisia vaan oman suosikkiyrityksen työntekijöitä, jotka ovat kuitenkin vaan pätkätöissä.

Pelaajavaihdot joukkueiden välillä kuuluvat asiaan, mutta niiden pitäisi olla jotain ei-tavanomaista. Nyt taas ovet käy välillä kuin Stockan tuulikaapissa - siirtotakarajalla oli joskus ennen ehkä kaksi siirtoa. Nyt taas mietitään, mikä joukkue saa 5 huippupelaajaa pelaamaan pariksi kuukaudeksi - mahdollisesti seuraavaksi kaudeksi vielä - ei tässä Erkkikään pysy perässä.

Tai sitten vaan aika on kullannut muistot ja itsekin on muuttunut tylsäksi, ilottomaksi ja värittömäksi puurtajaksi tähän isoon "yhteiskuntaan".
 
Jotenkin tuntuu siltä, että kun jääkiekosta on tullut ammatti ja pelaajista sitä kautta vain rahan perässä kirmaavia leipäurheilijoita, niin aito intohimo urheiluun on siinä kohtaa kuollut. On täysin eri asia, kun ennen muinoin urheiltiin pelaamisen ja voittamisen halusta. Nykyään riittää, että ilmestyy työpaikalle velttoilemaan, kuten tämän hetken ässäpelaajat. Ei puhettakaan halusta kilpailla ja voittaa.
Lisätään siihen vielä täysin puusilmäiset tuomarit, jotka jakelevat ulosajoja puhtaista kovista taklauksista ja valtiovallan puuttuminen ylilyönteihin, niin katsojille jää seurattavaksi onnetonta neitimäistä nysväämistä, jossa taklauksia vältellään ja sponttaanit tappelut ovat kaunis muisto menneestä.

Näin ässäfanina vituttaa erityisesti tämä vuodesta toiseen jatkuva säälittävä rämpininen, joka nyt on saavuttanut huippunsa, ei kiinnosta pelata, kun sarjapaikkakin on jo varmistunut. Kiitos Ilveksen totaalisen floppaamisen. Kun on seurannut Ässien otteita vuodesta toiseen, niin kaiketi tässä on kehittynyt jonkinasteiseksi masokistiksi. Toisinaan pojat napsivat muutaman irtopisteen, joka kuitenkin osoittautuu jälleen kerran pelkäksi tekohengitykseksi.

Vastaus otsikon kysymykseen: En tosiaan edes tiedä. Ehkä sitä jotenkin valehtelee itselleen ennen kauden alkua, että ehkä taas tänä vuonna. Sama itsepetos jatkuu läpi pimeän talven ja viimeistään kevätauringon lämmittäessä tulee taas huomanneensa kuinka hyväuskoinen ja sokea sitä ihminen onkaan taas kerran ollut.
Puolianeemisena sitten seuraa HMV-pleijarit läpi ja toivoo, että kunhan suipot eivät pääse välieriin. Kävisikö tänä keväänä niin, että IFK olisi finaaleissa aiheuttamassa pahennusta? Sitä voisi ehkä seuratakin. Vai kirmaako siellä taas uimalakin suojatit Valtra-lippikset päässä juuri kevätkylvön aattona?
 

Deanwick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyväskylä, Seattle ja kansainvälinen kiekko
Mä olen sitä mieltä että lätkä pitäis viedä takaisin ulkokaukaloihin. Katsomoon ei pääse ilman toppatakkia ja pipaa.
 

jonne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Miten olis Jimmy Jones tyyppinen kollektiivinen "ranteet auki" reaktio? Lupaan tulla itkemään ja kusemaan teidän hau.. haud... no jonkun teistä haudalle. Vittuako vielä odotatte?
 

Jääkuutio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins + ex-Kiekko-Espoo
Pakko sanoa, että vaikka Blues onkin menestynyt mukavasti viime vuosina, kiinnostus liigaa kohtaan on pudonnut aivan pohjalukemiin. Tämä kausi on ollut lopullinen mahalasku, ja jos en olisi ostanut kesällä kausikorttia, en varmasti olisi käynyt montaa matsia katsomassa.

Suurin osa matseista on vaan käsittämättömän puuduttavaa paskaa, jossa suurin odotus kohdistuu pelin loppumista kohtaan. Kun aivan karmeaan urheilulliseen antiin lisätään pelin merkityksettömyys, ei lopputulos kiinnosta kiviäkään.

Onneksi on kevät ja kohta alkaa jalkapallokausi. Ainakin jokaisessa pelissä on panosta eikä matseja ole sataaviittäkymmentä.
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kysely jääkiekon SM-liigasta

Nostetaanpa tätä mainiota ketjua ylös ajankohtaisen kyselyn vuoksi. Postasin viestin jo SM-liigan yleisketjuun, mutta aihepiirinsä puolesta se sopii tähän ketjuun kuin nenä päähän.

Allekirjoittaneelle kolahti tänään sähköpostiin kutsu nettikyselyyn SM-liigan ottelutapahtumiin liittyen. Viesti alkaa näin:

"Hyvä jääkiekon SM-liigaa seuraava,

Haluamme kehittää toimintaamme jatkuvasti ja siksi pyydämme palautettasi SM-liigaotteluista, niiden tunnelmasta ja sisällöstä sekä kysymme muutaman kysymyksen SM-liigan yhteistyökumppaneista."

Kaikki te, joille vastaava kutsu on tullut ja jotka haluatte palautetta antaa, nyt on sen paikka! Ei vaan jupista foorumeilla vaan annetaan suora palaute kun sitä kerran kysytään, eikö niin?
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Mulle tollasta kyselyä ei ole tullut, mutta lääkkeet liigan kiinnostavuuden nostamiseksi ovat selvät:

- lippujen hinnat alas
- lauantaimatsit alkamaan aikaisemmin
- runkosarjaa lyhyemmäksi
- liigakarsinnat pysyviksi ja urheilullisin perustein tapahtuvaksi

Näistä tärkein on ensimmäinen kohta. Jos lippujen hinnat olisivat alemmat, kävisi halleilla enemmän väkeä (etenkin nuoria, jotka jaksavat vielä kannustaa) ja tunnelma olisi heti parempi. Parempitunnelmainen peli on lähes aina myöskin viihdyttävämpi, sillä se fiilis tarttuu kyllä pelaajiin, ihan kuten se puolityhjän hallin kirkkotunnelmakin.
 

JokeriJätkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ylösnoussut
Mistäköhän liiga tietää noita kyselyitään lähettää? Ovatko seurat antaneet esim. kausarin ostaneiden yhteystiedot vai mitenkä? Minulle ei moista kyselyä ole tullut mutta vastattavaa kyllä olisi ja paljon.
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Mulle tollasta kyselyä ei ole tullut, mutta lääkkeet liigan kiinnostavuuden nostamiseksi ovat selvät:

- lippujen hinnat alas
- lauantaimatsit alkamaan aikaisemmin
- runkosarjaa lyhyemmäksi
- liigakarsinnat pysyviksi ja urheilullisin perustein tapahtuvaksi
En haluaisi tätä(kin) topicia konemaiseksi luetteluksi mahdollisista uudistuksista. Jokainen tietää että pelejä voisi olla vähemmän, liput halvempia jiiänee ja niitä varten on myös topiceja olemassa. Toivon tätä enemmän fiilispainotteiseksi.


Tällä haavaa muuten Pelicans ja SM-liiga vaikuttaa hyvinkin kutkuttavalta ja mielenkiintoiselta, ainakin verrattuna viime kevään angstailuihin. Itse asiassa kiinnostus on korkeammalla kuin parina-kolmena edellisenä syksynä. Toivottavasti se ei ole vain sitä, ettei vielä tässä vaiheessa kautta ole ehtinyt uudelleen leipiintymään tähän systeemiin. Paljon tietysti auttaa sekin, että Toivola heitettiin vittuun, Lahessa on halliremppa valmistumassa ja kannattajillakin parempi standi käytössään. Kaikenlaista pikkukivaa, vaikka edelleen samoihin lapsuksiin liigan toiminnassa voisi hajoilla kuten viime kaudellakin. Kovin moni asia ei ole muuttunut.
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mistäköhän liiga tietää noita kyselyitään lähettää? Ovatko seurat antaneet esim. kausarin ostaneiden yhteystiedot vai mitenkä? Minulle ei moista kyselyä ole tullut mutta vastattavaa kyllä olisi ja paljon.

Rekisterilähteenä on viestin mukaan "Lipun ostaneiden rekisteri sekä kausikorttirekisteri, Jääkiekon SM-liigan joukkueet".
 

Kettumainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
- lippujen hinnat alas

Ei tarvitse kuin selata pelaajien palkkataulukot läpi, niin tähän voi vastata, että forget it!

Surkuhupaisaa miten kansanedustajien pieniäkin palkankorotuksia kirotaan suu vaahdossa, mutta kiekkoilijoita vain ihaillaan ja he ovat sankareita. Hyvälle miehelle kuuluukin maksaa jne...
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
...
Surkuhupaisaa miten kansanedustajien pieniäkin palkankorotuksia kirotaan suu vaahdossa, mutta kiekkoilijoita vain ihaillaan ja he ovat sankareita. Hyvälle miehelle kuuluukin maksaa jne...

Ei kenenkään ole pakko ostaa pääsylippuja jääkiekko-otteluihin, mutta koitapas jättää verot maksamatta.

Paska vertaus tuo kansanedustaja/liigapelaaja.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Mulle tollasta kyselyä ei ole tullut, mutta lääkkeet liigan kiinnostavuuden nostamiseksi ovat selvät:

- lippujen hinnat alas
- lauantaimatsit alkamaan aikaisemmin
- runkosarjaa lyhyemmäksi
- liigakarsinnat pysyviksi ja urheilullisin perustein tapahtuvaksi

Näistä tärkein on ensimmäinen kohta. Jos lippujen hinnat olisivat alemmat, kävisi halleilla enemmän väkeä (etenkin nuoria, jotka jaksavat vielä kannustaa) ja tunnelma olisi heti parempi.

Bluesin peliin pääsee halvimmillaan (irtolipun hankkimalla) 13 eurolla. Mielestäni se on ihan kohtuullinen hinta. Vertailun vuoksi: kävin kesällä parissa Hongan pelissä ja päivittelin lipun hintaa: 20 euroa! Vertaa Hongan fasiliteetteja viereisen jäähallin vastaaviin, todellinen riistohinta futiksessa. Ongelma on Lippupalvelu, joka vetää aika helvetisti välistä jos lippua ei ehdi Areenalta käydä ostamassa. Tietysti tämä on tällaista keskituloisen työssäkäyvän puhetta, opiskelijalle raha on toki isompi kynnys. Mutta opiskelijat käyvät esim. paljon leffassa eikä se paljoa halvempaa ole.

Launtaimatsit aikaisemmaksi: allekirjoitan, ja lupaan heti tuoda nelihenkisen perheeni jokaiseen klo 16 tai 17 alkavaan kotimatsiin. Oman jengin kohdalla ongelma on vain se, että alkamisajankohdalla ei ole paskaakaan väliä kun Espoossa ei launtaisin pelata.

Kaksi jälkimmäistä ovat myös kannatettavia ehdotuksia.

Mielenkiintoista olisi muuten tietää miten kiekkoilun poistuminen valtakunnallisilta ilmaiskanavilta vaikutti yleisömääriin. Voihan olla, että lajin vieminen pois suuren yleisön ulottuvilta vähentää myös sen potentiaalista katsojakuntaa - jokunen lätkämatsia telkkarista katsova kun saattaa sitä kautta innostua lähtemään peliinkin. Nyt kun lätkän katsomisesta töllöstä pitää maksaa, sitä katsovat vain lätkäfanit.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös