Niin, ketjun otsikko on raflaava. Paskan tilalla voisi olla SM-liiga, mutta olkoon nyt noin. Olen kaiken muun lisäksi kyllästynyt Jatkoajan tylsiin topiceihin.
Mutta vaikka se on negatiivinen ja yksioikoinen, se sisältää myös horisonttia avaavan kysymyksen "Miksi?". Ihmismieli tarvitsee kaikkeen tekemiseensä jonkin motivaation, ja kun SM-liigaa ja jääkiekkoa on tullut elettyä ja hengitettyä viimeiset 10 vuotta äärimmäisen aktiivisesti, on aika ajoin pysähdyttävä ajattelemaan vastauksia tuohon kysymykseen.
Ja niitä vastauksia mm. BitterX tuossa jo ansiokkaasti toitkin esille ainakin pelin sisällöistä ja katsomokulttuurista. Enhän minäkään tiedä juuri ollenkaan miltä ulkomaan sarjojen peli näyttää, kun viime vuosina havainnot ovat jääneet satunnaisiin maalikoosteisiin. Juuri silloin on helppo heittää lonkalta että tuolla peli on parempaa ja täällä paskaa.
Suomalainen pelaajatyyppi, taklaamisen vähittäinen voimistuminen, koko ilmiön törmäys tuomarilinjan kanssa, SM-liigan fyysisyys ylipäätään. Eipä minulla ole kompetenssia kiistää noita väitteitä. Meillä on sittenkin ehkä Euroopan fyysisin sarja, hienoa! Näitä oivalluksia halusinkin tässä topicissa kokea. Huomenna menen taas katsomaan SM-liigan ottelua ja kenties osaan katsoa peliä taas hieman eri näkökulmasta, Uotila vs. Rita, Sihvonen vs. Brooks, ja sitä rataa.
Pelin tasosta pitkälti aiheetta valittava ja itkua tihrustava kiekkoyleisö itse laskee otteluiden viihdearvoa. Fanitoiminnalle ja siten tunnelmalle SM-liiga voi tehdä todella vähän. Tunnelma lähtee yleisöstä.
Toki SM-liiga teki tunnelman kannalta äärettömän pahan virheen taannoin. Se nimittäin asetti seuroille hallikriteerit istumapaikka- ja aitiokiintiöineen. Tämä virhe on jo tapahtunut - valittaminen ja itkeminen ei enää auta. Sen sijaan aito ponnistelu ja pyrkimys vuorovaikuttamiseen voi edesauttaa esimerkiksi katsomojärjestelyiden "parantamisessa". Tämä onkin oikeastaan ainoa asia, mitä seurat voivat tunnelman eteen tehdä - ja sekin olisi seurausta aidosta vuorovaikutuksesta, ei valituksesta. Loppu on kuitenkin jokatapauksessa kiinni kannattajista itsestään - järjestäytyminen ja parhaimmassa tapauksessa choreot, laulut ja äänekäs kannustus.
Mielestäni vähättelet järjestävien organisaatioiden roolia tässä asiassa. Totta, viime kädessä kaikki lähtee niistä hulluista jotka sinne fanikatsomoon tiensä löytävät, mutta SM-liigassa ollaan vielä todella kaukana siitä tilanteesta missä optimaalisesti ulosmitattaisiin sitä kannattajapotentiaalia mitä jopa Suomessa on.
Esimerkiksi Jokereiden Eteläpääty sai nähdäkseni todella paljon tuulta purjeisiin Jokereiden kausikortti-kampanjasta. Samoin Bluesin kannattajatoiminta nousi aivan uudelle tasolle samantyyppisen kausikorttikampanjan ansiosta, samoin futis-TPS:n Veritaksella. Suomen futismaajoukkueen kannattajille on organisoitu iso pääty Stadikalle, ja jälki on ollut sen mukaista. Näissäkin kaikissa tapauksissa se vaati sen tietyn ydinporukan joka itse kannattajatoiminnan eteen paiski duunia, mutta myös olosuhteet olivat suotuisat.
Tai siis sanomattakin on selvää, että mitään ei tapahdu ellei siellä ole niitä kannattajien puuhamiehiä kehittelemässä ties mitä lauluja ja tifoja, mutta mielestäni on väärin sanoa että SM-liiga ja seurat voisivat tehdä vain "todella vähän" fanitoiminnalle ja tunnelmalle. Jossain Elitserienissä on enää todella vähän tehtävissä kun siellä fasiliteetit ovat liki joka hallissa kunnossa, parhaassa tapauksessa 1000 kiimaista kotikannattajaa yhdessä päädyssä ja 300 samanlaista vieraskannattajaa toisessa päädyssä, mutta Suomessa ollaan kaukana siitä tilanteesta jo pelkästään fasiliteettien osalta.
Mitä olen asiaan hieman perehtynyt, niin oikeastaan jääkiekon puolella vain harvojen seurojen kannattajilla on ollut oikeasti hedelmälliset fyysiset olosuhteet toiminnan laajamittaiselle kehittämiselle. Näihin lasken esim. Jokerit, Ässät, Sport, kenties Blues ja KalPakin. Menemättä sen tarkemmin eri paikkakuntien tilanteisiin, yli puolella liiigapaikkakunnista ne fyysiset katsomo-olosuhteet ovat kannattajaryhmille sellaiset, että jo pelkästään sen takia on yksinkertaisesti mahdotonta tavoitella niitä Ruotsin ja Sveitsin meininkejä. Puhumattakaan että sitä on vaikeaa suomalaisesta kansasta muovata muutenkaan.
Vuorovaikutusta on kyllä kokeiltu ja tietääkseni se toimii aika usean seuran ja fanien välillä ihan hyvin. Mutta sitten joku vieraskannattajien asema ja kohtelu on jotain sellaista jonka suhteen en kohta tiedä mitä sille voisi tehdä. Ja kun näin kannattajatoiminnan arjen nähneenä ajattelee kuinka iso asia ne vieraspelit ovat kannattajaryhmien kehittymisessä, niin on se helvetinmoinen sääli kun hommat kusevat ja katsomo-olosuhteissa tulee jopa takapakkia aika ajoin. Äärimmäinen turhautuminen siitä lähinnä seuraa.
Itse uskon, että kyllä nuo SM-liigahallienkin yleisöt heräävät henkiin jos siellä hallissa on äänekäs kannattajaryhmä sitä meininkiä johtamassa. Sinne vain pitäisi saada joka halliin ne olosuhteet siihen kuntoon että nuo ryhmät voivat siihen loistoonsa kehittyä. Mitään poppakonsteja siihen suuren yleisön herättämiseen ei ole, ei kaljatarjoilut, ei mediakuutiot, ei cheerleaderit. Mikään päälleliimattu ei sitä ratkaisua tuo, vaan se tietty fiilis ja ilmapiiri.
Mutta millä ne katsomo-olosuhteet kannattajille tulevat kuntoon? Minä en teidä. Kaikki on sanottu, melkein kaikki on jo tehty. Minua vituttaa enkä kohta jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan.
Ok, kyseessä on vain yksi seikka isommassa sopassa, mutta samanlainen kaavoihin kangistuminen, joka kiistatta näivettänyt Jatkoajan, on vallallaan SM-liigassa. Juuri tämän itseensätyytyväisyyden ja "me ollaan se paras"-asenteen myötä minkäänlaista eteenpäinpyrkimistä ei ole näkynyt - ei liigasssa eikä Jatkoajassa (siis nimenomaan keskustelupalstalla).
Ehkä tämäkin on turhaa kitinää, sillä ei mullakaan mitään rakentavia ehdotuksia ole. Ja ovathan monet tyytyväisiä nykymenoon niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, eikä ihme, niinhän valtaa pitävät ovat aina norsunluutornistaan asiat nähneet. Kun tapetaan tunne kaikesta, huomataan pian, ettei ketään enää kiinnosta.
Jotakuinkin tältähän se vaikuttaa. Ehkä tämäkin topic on vain huuto sen perään, että pelissä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin olisivat taas tunteet ja kunnianhimo, eikä kaikkien miellyttäminen ja mukavoituminen.
tällaisella negatiivisella ajatusmallilla pystytään nimenomaan luomaan itselle välinpitämättömyys, jossa tappio ei satuta, mutta voittokaan ei ilahduta. Itse koin jossakin vaiheessa sellaista vaihetta, että voitto ilahdutti vähemmän kuin mitä vastaavasti tappio suututti. Näin ollen jäin koko ajan miinukselle tunnepuolella, vaikka Tappara voitti ja hävisi. Silloin piti uudestaan ajatella ja järjestää ajatuksensa niin, että oman joukkueen voitosta SAA aina iloita, kun sellainen kohdalle osuu. Tappioiden kohdalla pitää sitten ajatella mahdollisimman äkkiä muita asioita.
Hyvin sanottu. Tätä samaa prosessia tässä käy läpi varmaan itse kukin.
