Viikko elämästäni – miksi edes seuraan tätä paskaa?

  • 23 948
  • 50

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Tämä teksti sisältää väliotsikoita, lauseita ja välimerkkejä.


Maanantai

Kaikkien normiviikkojen äiti alkaa peruskankealla maanantai-aamulla. Kiinnostaa niin vähän, että on oikein tarkistettava netistä mitkä matsit tällä viikolla oikein edes pelataan. Tiistaina pääkaupunkiseudulle, torstaina kotipeli ja lauantaina taas reissuun johonkin maakuntaan. No, huomenna voisi sentään lähteä sinne Kehä II:n sisäpuolelle, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.

Illalla Halsingin Pusilan Areenalla pelataan, koska älykäs algoritmi on ottelun tälle päivälle päättänyt. Yritän seurata pelin kulkua sadomaso-liiga.fi:n tulospalvelusta, mutta se ei toimi, joten vaihdan sen sijaan teksti-tv:n puolelle. Väsyneessä nyhjäyksessä kriisissä oleva kotijoukkueen miljoonamiehet heittävät ansiokkaasti kiekkoa ränniin, mutta landet hakevat epäjääkiekon riemuvoiton 1-3-lukemin. Yleisömääräksi ilmoitetaan 8200, mutta paikalla on todennäköisesti korkeintaan 4500, ajattelen. Aitiot sentään olivat varmaan aivan tupaten täynnä.

Luen Katkoaika-nimiseltä sivustolta huomisen ottelun otteluennakon. Paljon tekstiä, vähän sanottavaa. Toimittaja ei ole viitsinyt tarkistaa ketkä suosikkijoukkueeni Pulicansin riveistä oikeasti puuttuvat. Vastustaja Flegun valmentaja peräänkuuluttaa peli-ilmettä.

Tiistai

Pelipäivä on juhlapäivä. Puolilta päivin alkaisi illan kokoonpanojen odottelu, jos enää kiinnostaisi. Tosin liigan sivutkin ovat alhaalla, koska niitä on päivitettävä, ja päivitystä ei viitsitty tehdä 6 kuukauden kesätauon aikana. Sivusto palaa toimintaan kello 14, mutta jostain syystä sarjataulukko on käänteisessä järjestyksessä.

Iltapäivällä tiedän jo lähtiessäni lähteneeni taas vähän turhan myöhään. Painelen sateessa pimeällä motarilla sen mitä sakkojen pelossa uskaltaa. Perillä etelän metropolissa tiet ovat tottakai tukossa ja aina löytyy joku litrainen Micra eteen junnaamaan. Liikennevalotkin ovat mua vastaan, keltainen-punainen, keltainen-punainen kerta toisensa jälkeen. Halli häämöttää jo, en vitussa aio maksaa viittä tai kuutta euroa pysäköinnistä. Niinpä jätän auton noin kilometrin päähän hallista kadun varteen. Astun ulos autosta loskaiselle asfaltille ja huomaan sukkieni märkivän välittömästi. Mitäpä sitä ei tekisi rahansäästön eteen.

Tarvottuani kilometrin räntäsateessa ja loskavalleja väistellen hallin pihaan kiroan itseäni etten ostanut pääsylippua ennakkoon. Totean olevani osa sitä junttimassaa joka tulee hallille juuri niin myöhään kuin vain mahdollista. No, kello on vasta 18:20, joten ehkä vielä on toivoa ehtiä pelin alkuun. Ihmisiä paikalla ei ole nimeksikään, mutta jonot ovat valtaisat kun vain kaksi lippuluukkua on auki. Valitsen niistä toisen. Tuulikaapin kotoisan lämmön ja ilmanvaihdon tasaisen huminan seasta kuulen kotijoukkue Flegun pelaajia jo kuulutettavan jäälle. Vittu! Lipputiskillä valitsen hallin halvimman istumapaikan hintaan 15 euroa, johon täti kuitenkin lisää 2 euron palvelumaksun. Kova hinta väkinäisestä hymystä ja Ole hyvä-toivotuksesta.

Istuimeni on paikka 140 rivillä 62. Yritän tihrustaa tuolla jossain alhaalla liikkuvia pelaajia ja kiekkoa. Pääasiassa haukottaa, koska hallissa ei ole tunnelmasta tietoakaan. Kuuluttajan jenkkityyliset venytykset raikaavat vaisulle salille. Pelikatkoilla kaiuttimista soimaan räjähtävät mainokset sentään pitävät jotenkin valveilla. Joukkueeni kovaotteinen puolustaja Halenius luistelee Flegun nuoren ja yritteliään laitahyökkääjä Jani Sallosen vierestä ja saa jäähyn. Flegu pyörittää ylivoimaa, pieni kannattajaryhmä päädyssä taputtaa kiimaisella tahdilla muun yleisön istuessa suolapatsaina siellä täällä katsomossa. Toisessa päässä kaukalo on pimeänä kun hallin valot eivät toimi. Erätauon Gallahan golf-kisan puttituokio ei oikein jaksa sytyttää vaikka Flegun cheerleaderit ovatkin liki alasti jäällä hillumassa.

Nälkäkin alkaisi jo olla, mutta ei todellakaan kiinnosta ostaa Sebyllan kumihodareita ja 0,33 limpparia 7 eurolla. Kärvistelen mieluummin kotimatkalle asti.

Matsi päättyy 4-2 kotivoittoon. Lopussa Halenius sentään tappeli, tai ainakin yritti tapella vastustajan kilpikonnaa imitoineen Raju Erkkimäen kanssa, sen jälkeen kun tämä oli lyönyt mailalla Jarko Mantusen käsille. Halenius suihkuun ja Erkkimäelle 2+10. Kävelen taas kilometrin loskan ja paskan seassa autolle. Kyllä kannatti maksaa 15 euroa tuostakin. Eikun 17 euroa.

Myöhään yöllä kotona jatkan rituaalinomaista ja jokapäiväistä vaellustani Katkoaika-sivuston syövereihin. Katselen tiistain kierroksen ottelujen kuvakoosteet. Yhtään mielenkiintoista kuvaa ei taaskaan osunut sekaan. Vain pelaaja, toinen pelaaja, ehkä kiekkokin tai maalivahti. Ei ilmeitä, ei fiiliksiä, vain mitäänsanomatonta kaartelua pelipaidat täynnä toistakin rumempia tilkkutäkkimainoksia ja taustalla loputon meri istujaa kaipailevia kuppi-istuimia. Yhdessä kuvassa sentään vilahtaa tanssitytön reisi.

Keskiviikko

Keskiviikkona kiekkoväki kuohuu sarjauudistusten merkeissä. Liigan tyhjäntoimitusjohtaja Tseipii Vöyrisen tiedotteen mukaan seuraavalla kaudella kaikki joukkueet pääsevät playoffeihin, mutta ensin viisi runkosarjan huonointa joukkuetta karsivat keskenään niihin pääsystä, ja viimeinen suoran paikan saavuttanut karsii runkosarjan viimeisen kanssa paras seitsemästä-periaatteella villihevoskortti-kierrokselle. Kaikkien pudonneiden kesken pelataan Fuck Out-karsinta siitä kuka joutuu liigakarsintaan Mustiksen voittajaa vastaan, joka ei kuitenkaan voi nousta ellei voittaja ole Vååsan tai Koovolan joukkue. Lisäksi ilmoitetaan että maalien kokoa suurennetaan koska Bulgarian pääsarjassakin näin on jo tehty ja kokeilu on lisännyt maalimääriä. Lisäksi ensi kaudella tuomareiden paidat ovat ruskeat, koska forssalainen lokapalvelu on tehnyt mittavan yhteistyösopimuksen.

Länsirannikkolaisen Hässien joukkueen toimitusjohtaja Hirsipuu ihmettelee työmaaparakkinsa nurkasta, että "Miten nää tämmötteet liikakarsinnat oikeen kehittää tät meitin es em liikaa? Kyä nää tuntuu olevan iha vaan Mustiksen kehitämistä nää tämmötteet tyhmät lisäpelit"

Eilisen ottelun valtaisat lippuluukkujonot ovat kirvoittaneet asiakaspalautetta, johon Flegun toimitusjohtaja Martti Varmanen kommentoi: ”Ostakaa ne vitun pääsyliput ennakkoon, ei mua kiinnosta palkata lisää lipunmyyjiä. Seiskää sitten siellä sateessa, huorat!”.

Katkoajan natsimotetaattotit ovat taas poistaneet jonkun nimimerkin. Todennäköisesti jonkun jolla on ollut värikkäitä kommentteja. S/M-liigaosiossa ylhäällä ovat supermielenkiintoiset topicit kuten Sekalaisia kysymyksiä jääkiekosta ja Pelejä näyttävät ravintolat.

Torstai

Töistä tullessani ovella eteisessä jokatorstainen Murheilulehti. Suhvosen Patteri syyttää tällä kertaa Kela Kammolaa ja Suck Deddenia pitkästä pakkasjaksosta, katsastusmaksujen noususta ja hallituspuolueiden maahanmuuttopolitiikasta. En jaksa paneutua koko artikkeliin, koska samat lauseet ovat pyörineet sivuilla jo ties kuinka monta vuotta. Veikkaan, että viimeisessä kappaleessa haikaillaan super-ihminen Raivo-Raatoa presidentiksi, ja osun oikeaan. Joo-o, keksisit Patteri jo vähitellen jotain uutta sanottavaa!

Illan kotiottelussa yleisöä viihdyttävät ns. kotituomarit, koska yleinen taloustilanne on ajanut liigan kurimukseen tuomareiden kulukorvauksien kanssa. Onneksi tämä urheilullisuutta ja puolueettomuutta kalvava lama ei sentään estä liigan johtajia tekemästä jokakeväistä ”verkostoitumismatkaa” Marbellaan.

Kello on 18:28, tulen taas viimetingassa katsomoon. Peli alkaa, yleisö on hiljaa. Harhasyöttö, rännikiekko, harhasyöttö, veto ensimmäisen pelaajan polviin, pitkä, ei voi vaihtaa. Muistelen kaihoisasti junioreiden MM-kisojen finaaleja, jossa 18-vuotiaat koltiaisetkin menivät miehekkäämmin tilanteisiin ja laukoivat paremmin.

Hetkeksi pelin intensiteetti syttyy roihuamaan, kunnes Pulicansin nelosketjun rotta Kuro Sawanen erehtyy taklaamaan vastustajan pelaajaa, joka kyllä näkee taklauksen tulevan, mutta hukkaa kiekon jalkoihinsa ja joutuu siksi kääntämään selkänsä juuri ennen kuin taklaus osuu. Pienen polemiikin jälkeen intensiteetti on jälleen onnistuneesti tapettu ja Sawanen jäähdyttelee jo itseään suihkun puolella. Sen jälkeen onkin jo aika Sadomaso-powerbreakin ja marssittaa puolialastomat lapiotytöt noukkimaan lumikolillaan kahvikupillisen verran lunta vaihtoaitioiden edestä. Ja kaiuttimista raikaa Cotton Eye Joe aivan kuin Rednexin 90-luvun kultavuosina konsanaan.

Nyhjäys päättyy 3-3-tasapeliin, mutta onneksi vielä on jäljellä jatkoaika ja mahdollisesti rankkaritkin. Viiden minuutin rännikiekon heittely päättyy ratkaisemattomaan, joten mennään rankkareihin. Zamboni ajaa jäätä ja yritän pysytellä hereillä. Pulicansin maalivahtivalmentaja Sipa Nirmunen täyttelee sudokua rankkarikisan ajan. Toinen joukkue voittaa rankkarit, kumpikohan se nyt olikaan. Niin kyllä se taisi Pulicans olla. Pisteet himaan 2-1. Kaikki saa jotain ja kukaan ei jää ilman, JEE!
 
Viimeksi muokattu:

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Perjantai

Urheilu- ja kulttuuriministeri Kukka Hattunen ilmoittaa perjantaina ensitöikseen, että on tuohtunut torstain jääkiekkokierrokselta poimitusta brutaalista videopätkästä, jossa kaksi pelaaja lyövät nyrkein toisiaan. Hänen mielestään pelihanskat on sidottava käsiin kiinni, ottelutapahtumiin on asetettava 22 ikävuoden ikäraja, lisäksi mailoista on poistettava lavat ja vaihdettava kiekon tilalle kuminen rinkula.

Se mitä ministeri ei nähnyt, oli tappelua edeltänyt selkääntaklaus metrin irti laidasta puolen kentän vauhdilla. Todennäköisesti sitä ei nähnyt myöskään liigan toimitusjohtaja Tseipii Vöyrinen, joka ehättää myötäilemään ministerin linjauksia ja kommentoimaan: ”odotas niin haen strap-onin ja liukkarin autotallin jemmasta, niin voit Kukka panna minua ja miksei noita muitakin todellisia lätkäjätkiä perseeseen.” Muutoin valtakunnan kiekkoväki pysyttelee ministerin pelinavauksesta hissuksiin ja odottelee Kermo Jäkäläisen paluuta St. Louisista pyyhkimään liukuvoiteiset pyllyt ja lämmittämään kaakaota.

Iltasella yritän katsella perjantai-illan ratoksi nettistreamia liigaottelusta, mutta pahuksen Jurpo-TiiViin streami pätkii viiden sekunnin välein, eikä postimerkin kokoisesta ruudusta kyllä muutenkaan juuri mitään näe.

Siispä siirryn taas painelemaan refreshiä Katkoajan foorumille. Suhvonen ja Juhani Leijonakuningas ovat iltapäivän aikana tyrmänneet ministerin ehdotukset mediassa, mutta Katkoajan tuomioistuin ei näitä kahta profeettaa ymmärrä, ku Suhvonen on voittanu ihan liian vähä pelejä liigassa ja Juhani oli sillee liian värikäs viime kevään liigakarsinnoissa ja sano aika pahasti sille yhelleki toimittajalle ja noi kaks on muutenki ihan tyhmii ku ne puuttuu epäkohtii ja sanoo mielipiteet suoraa ku vois vaa antaa lantion heiluu näääääiiinn!


Lauantai

Puolilta päivin on jo aika suunnata nokka kohti maakuntaa Trauman kaupunkiin. Meitä apinoiden jälkeläisiä on tällä kertaa matkassa jopa kaksi bussillista. Matkalla naureskelen matkanjohtajan kanssa, että ei tuolla Traumalla katsomojärjestelyt voi ainakaan niin päin helvettiä olla kuin silloin kerran Lesboossa, jossa meiät oli jaettu kahdeksaan eri katsomonosaan ympäri hallia ja yksi bussillinen porukkaa joutui jopa menemään Katinkylän vanhaan halliin istuskelemaan ja kuuntelemaan peliä radiosta.

Saavumme mukavasti ajoissa sekä nousuhumalassa Traumalle, jossa porukalle jaetaan katsomopaikat kolmeen eri katsomonosaan. Varhaiset oireet aivojeni jakohihnan kiinnileikkaamisesta pulpahtelevat jo esiin. Ensimmäinen erä kuluu epäjärjestyksenvalvonnan kanssa neuvotellessa, toisessa erässä kaikki muut ovat baarissa ja kolmannessa erässä peli on jo ratkennut kotijoukkue Kukon, jolla kuitenkin on Kukon sijaan Kettu paidansa rinnassa, eduksi. Tässä vaiheessa sisälläni asuvaa Suomen virallista kannattajakulttuurin asiantuntijaa vituttaa jo äärimmäisen rankasti. Yritän kuunnella pelikatkoilla kuuluvia kuulutuksia ja mainoksia, saamatta niistä mitään selvää.

Pelin päätyttyä Kukon toimitusjohtaja Timppa Tomppeli tulee huutamaan naama punaisena että "vittu te luhtalaiset ootte perseestä, painukaa sinne mistä tulitte. Niin ja saatte kyllä nyt porttarit tänne Puhelinkoppi Areenaan. Nih!"

Paluumatkalla bussissa pyydän kaveriani katsomaan kännykästään ottelutilastot sadomaso-liiga.fi-ositteesta. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska jättimäinen teleoperaattorin flashgifhypermedia-mainos estää sivuston käytön. Pakko vetää pää täyteen.

Sunnuntai

Iltapäivällä krapula alkaa hellittää ja palaan eilisen kierroksen tapahtumiin. TV-kanava Nolosen sivuilta maalikoosteita katsellessa tuttu kaava palautuu mieleen: puolitoista minuuttia mainoksia ja sen jälkeen puolentoistaminuutin paskalaatuinen maalikooste. En kuitenkaan halua ostaa japanilaista katumaasturia tai peräpukamavoidetta, vaan odottelen kiltisti mainokset alta pois.

Tervanjuonti alkaa kuitenkin maalikoosteita katsellessa. Pelin äänet eivät kuulu ollenkaan, maalisummeri törähtelee missä kohdissa sattuu, selostaja ei tunnista pelaajaa vaikka 26 lukee hevosen kokoisilla numeroilla pelaajan selässä. Kaksi maalia menee ohitse kun ottelun kuvaaja on juuri päättänyt opetella kameransa zoomin käyttöä. Kukko-Pulicans-ottelun kooste alkaa tutusti selostajan rakkauden tunneli-letkautuksella.

Erehdyn katselemaan muidenkin pelien koosteet. Siellä on taas tapeltu ja jaeltu viiskakskymppisiä. Selkäänkin on taklattu ja käsille on hakattu, mutta niistä on kuitenkin selvitty 2+10:llä tai ihan vaan pikkukakkosella. No yksi viiskakskymppinen on sentään annettu taklauksesta, kun Alasvaaran Manne tarjosi lonkkaa Kukon kiekolliselle pelaajalle. Vasta kun taklattu Laura Tukonen paljastaa hamekankaan pelihousujensa alta nostaa tuomari kätensä ja osoittaa Alasvaaralle ovea. Oikein hyvä. Otteluvalvoja ei oikee mielellää haluis kommentoida tällästä tapausta lehdistötilaisuudessa ja asiallista kieltä pittää käyttää.

Iltapulun verkkolehdessä liigan tuomarijohtaja Harto XIV Kärvelä jyrähtää, että ensi kaudeksi tuomarit palkataan kyllä Varamiespalvelusta tai Baronalta, niin ei voida enää syyttää ammattimaisuuden puutetta.

Alkaa taas vituttaa että edes erehdyin katselemaan noista koosteita. En minä tuota paskaa halua nähdä vaan kunnon jääkiekkoa jossa mennään kovaa, taklataan, lauotaan ja pidetään munat kainaloiden sijaan housuissa, niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Ja silti seuraan Pulicansia ja Sadomaso-liigaa vuodesta ja päivästä toiseen, maksan siitä hauskasta satoja euroja, rämpytän refreshiä Katkoajassa ja rakastan jääkiekkoa. Ihan niin kuin tekin.

Ihmettelen kyllä miksi.
 
Viimeksi muokattu:

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olipa loistavaa settiä. Hyvin kiteytetty Murheilulehden anti jääkiekolle.

Vielä kun olisi leijonista ja Kummolasta (Kammola?) ollut jotain masentavaa '5-6'- ja 'silloin dinosaurusten aikaan voitetut MM-kisat'-juttua niin.. no, se olisi jo ollut liikaa. Nyt oli hyvä.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Mä en tykkää yhtään tollasesta nimenvääntelystä.

(aika hauska juttu)
 

Mogilni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pronssilla
Mutta miksi kuvitteellinen viikko? Olisin toivonut aitoa viikon päiväkirjaa yhtä hauskaksi kirjoitettuna :(
 

penzwei

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Tämä kirjoitus vetää hiljaiseksi, mutta ansaitsee samanaikaisesti myös standing ovationit. Todella hyvin kirjoitettu huumoriteksti!

..ja taas pisti vituttamaan tämä meidän HMV-liiga.
 

Swift

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Philadelphia Eagles, Flyers
RV16, vaikka sun kanssa on toisinaan oltu hieman erimieltä asioista näin Lepra-Lahi -akselilla, niin tuo juttu oli kyllä huikaisevan hieno. Hörähtelin alusta loppuun, antaa sen lanteen heiluun näääiin.

Ei mulla muuta.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Todellinen pannukakku jääkiekollisesti ollut tämä kausi, jos ei viime kausikaan enää suuria tunteita herättänyt. Täysin paikallaanpolkevaa ja unettavaa paskaahan SM-Liiga on ollut parisen kautta, joten ei ihme jos väellä alkaa kiinnostus hiipumaan.

Ei kiinnosta kuin vähän alusta tämä touhu enää. Sekin vähä menee juniori-ikäisille pelaajille, kun heitä on sentään ilo seurata "isojen miesten" SM-liigassa. Niille ns. isoille miehille onkin sitten ihan se ja vitun sama mitä ne virkamiehet tekee, ei kiinnosta.

Jaksamisia muille.
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Mutta miksi sen kaiken pitää olla tällaista paskaa? Miksi niin usein hallille meneminen lähinnä vituttaa ja ahdistaa, miksi Jatkoajan otteluketjut aukeavat vain muutamaa tuntia ennen ottelua, miksi ne tyngät otteluketjut täyttyvät pakkopullan makuisista kommenteista ja pelin tai tuomareiden tason taivasteluista, miksi hallilta lähtiessä haluaa nykyään lähinnä mahdollisimman äkkiä himaan ja unohtaa koko matsi?

Minua vituttaa että tällä foorumilla puhutaan liian vähän jääkiekosta. Kyllä, liian vähän. Tämän pitäisi olla Suomen jääkiekkoihmisten ykköspaikka, ja kun katsoo tuota SM-liigaosion pääsivuakin niin ei siellä isoa keskustelua käydä kuin Sekalaisista kysymyksistä ja UrhoTV:n paskuudesta, ja ehkä jotain perushöpinöitä voimasuhteista. Missä ovat visiot? Missä rakentava kritiikki, intohimot ja uudistuksen tuulet?

Sitten vielä osa tästä jääkiekkokeskustelusta haudataan tuonne Kierrätyskeskuksen moskan sekaan. Siellä voisi olla ihan mielenkiintoisia äänestyksiä, gallupeja ja muita ei-niin-painavia topiceja, mutta ei ainakaan minua kiinnosta seurata Kierrätyskeskusta. Käyn Kierrätyskeskuksessa ainoastaan jos pääsivun poiminnoissa sen osion ylimpänä joku topic mihin linkitetään naisia. Tämä on jääkiekkopalsta, miksi helvetissä osa jääkiekkokeskustelusta haudataan Vapaan keskustelun osioon?!

Kannattaisiko vähän joustaa siitä ehdottomasta linjasta, että äänestykset ynnä muut saa avata ainoastaan Kierrätyskeskukseen? Vapaassa keskustelussa luulisi jääkiekkopalstalla olevan sen kaiken muun roskan mikä ei käsittele jääkiekkoa. Eikö voisi olla jokin Yleinen jääkiekkokeskustelu-osio, jossa äänestellään, kerätään niitä yhden rivin mielipiteitä ja keskustellaan yleisistä jääkiekkoaiheista. Miksi esimerkiksi tuo Jukka Ropposen ansiokkaasti ruokkima yleinen maalivahtikeskustelu käydään SM-liigaosiossa? Jos haluaisin avata topicin "Suomalainen jääkiekkojohtaminen", joka kattaa kaiken SM-liigasta maajoukkueen kautta junnusarjoihin, niin mihin osioon sen avaisin?

Ehdotan siis, että Foorumin etusivun valikkoon lisätään osio "Yleinen jääkiekkokeskustelu", jonka aihepiireinä voivat olla esimerkiksi Suomi-kiekon tila, valmentaminen, seurajohtaminen, juniorikiekkoilu, miksei vaikka katsomokulttuurikin ja lisäksi ne äänestykset ym. jotka on tähän asti lakaistu Kierrätyskeskukseen.



Olen jossain määrin kateellinen jalkapalloväelle. Koskien myös sitä legendaarista FutisForumia. Aina kun kiinnitän huomioni jalkapalloväkeen, siellä ollaan huomattu joku epäkohta kuten täälläkin, mutta erona on se että siellä tehdään helvetinmoisella palolla duunia sen asian korjaamiseksi. Mennään eteenpäin, sellaisella vimmalla mistä täällä Jatkoajassa ei ole tietoakaan. Välillä lipsahtaa anarkian puolelle ja järjestetään mielenosoituksia maajoukkuevalmentajaa vastaan, mutta so what?

Futis on Suomessa toistaiseksi huomiossa kakkoslaji. Ja sen kyllä huomaa. Niillä on voitettavaa, meillä hävittävää. Ja niillä on se kiima mistä täällä ei ole tietoakaan. Ens kesänä on taas helppoa naureskella paskoille futiskentille ja todeta, että ei niiden yleisökeskiarvo taaskaan noussut kuin 50 ihmistä, vaikka 300:lla piti nousta. Siinä se ero onkin. Futis tekee duunia ja lätkä tyytyy nykytilanteeseen kuin lapsi untuvapeittoon.

Riittävän kauan kun tyydyt, niin jonain päivänä ei ehkä olekaan mitään mihin tyytyä. Kyllä siellä futiksen puolellakin varmaan vituttaa että on kylmää, pimeätä, lyhyt kesä, paskat stadionit, mutta niillä on se intohimo mikä lämmittää niin ulkona kuin virtuaalimaailmassakin.

Mä odotin, että kun tuo Vuorinen tuli sen saakelin Urpon tilalle liigan johtoon, niin nyt se kurssi kääntyy. Aika heikolta näyttää. Mutta ei se varmaan J-P:n vika ole. Tuo koko "liigaperhe" on jotenkin niin läpimätä tietyiltä osin, ei siellä nähdä 3 vuoden päähän, tai 5 vuoden tai 10 vuoden. Hyvä kuin ensi syksyyn, jolloin sitten ehkä taas abortoidaan yksi Omat pojat-projekti, vaihdetaan lupaava nuori lätkävalmentaja vanhaan kehäraakkiin ja paskat housuissa seivataan tilinpäätöstä plusmiinus nollaan tai edes lievästi miinukselle.

Ja ne ratkaisut mitä siellä mädän perheen päivällispöydässä nuijitaan, heijastuu suoraan mun ja sun mielenkiintoon liigaa kohtaan. Jokainen huono päätös, jokainen kerta kun ulkopuolinen kukkahattutäti kävelee meidän lätkäjätkien ylitse, jokainen kerta kun joku ns. lätkäjätkä sahaa todellisten lätkäjätkien oksaa, jokainen kerta kun tuomarit pilkkivät tai menevät väliin tappeluun, jokainen kerta kun Virmanen käskee yleisöä jonottamaan sateessa tai Rajala haukkuu vierasjoukkueen kannattajat.

Vittu, meillä on hieno laji ja hieno perinteikäs liiga! Missä vaiheessa se on muuttunu tällaiseksi munattomaksi paskaksi? Ja me jotka tätä paskaa rahoitetaan istutaan täällä netissä ja todetaan, että olipas paska matsi taas ja huono tunnelma hallissa.

Hattua täytyy nostaa mm. Kai Suikkaselle, Petri Matikaiselle, Pekka Virralle, Ismo Lehkoselle, Pasi Nurmiselle ja Jarmo Kekäläiselle. Perkeleen hienoja kiekkomiehiä. Niillä on se visio, intohimo lajia kohtaan ja MUNAA. Ja miksipä jättäisin mainitsematta Petteri Sihvosen tai Juhani Tammisen. Se kaksikkohan oikeastaan on pääsarjakiekkoilun kasvot tällä hetkellä mediassa, haluttiin sitä tai ei. Ylilyöntejä joo, mutta myös intohimoa ja munaa. Kyräilyä kyllä riittää joka saatanan näreennokassa pitkin Suomenniemeä noita kumpaakin kohtaan.

Jossain JYPissä ja KalPassa tehdään hienoa duunia tällä hetkellä, vaikka pelaavat landella viiden tonnin halleissa. Tahtoisin sanoa, että Pelicansissakin tehdään. Bluesissakin ainakin tehtiin jo muutaman vuoden ajan, tottakai Kärpissäkin ja HPKssa jokunen vuosi sitten.

Mutta mitäs nää muut sitten? Jollain kirjottajalla oli signaturessaan se Ässien Hirsimäen kommentti, jossa kyseenalaisti liigakarsinnat ainoastaan Mestiksen kehittämiseksi. Siis mitä vittua? Suomi-kiekon yhteinen etu missä pelaa? Tapparan Leinonen uhkaili poliisitutkinnalla IFK:ta Mäntylä-casen jälkimainingeissa.

Ei kunnon lätkäjätkä vaan vittu voi tommosia kommentteja mennä laukomaan. Kai ne siviilipoliisitutkinnat tänne tulevatkin jos jonkun seuran toimitusjohtaja niitä itse haluaa kehiin? Vittuun (valtion) poliisit, vittuun kulttuuriministerit, vittuun kukkahattutädit jotka kieltää Routasydämen soittamisen Raksilassa. Tämä on jääkiekkoa, maailman viileintä peliä jossa on draamaa ja rytinää! MUNAA!

Niitä kompromisseja on nyt tehty niin paljon, että lätkä ei enää herätä niitä intohimoja kuin aniharvoin lauantaipeleissä. On unohdettu ne kaksi tärkeintä asiaa koko hommassa: jääkiekko ja ihmiset. Kaikki saa jotain ja kukaan ei jää ilman. Kaikilla on liigapaikka, kaikki saa tasurista vähintään pisteen, melkein kaikki pääsee playoffeihinkin. Kun aina myötäilet, teet kompromisseja, tulet yli kävellyksi, niin saat aina muodollisesti pätevää, muttet ikinä parasta.

Vittu, mä haluan parasta! Haluan jäädä välillä ilman ja saada välillä kaikki. Tulos tai ulos, voitto tai kuolema, taivas tai helvetti.

Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että pelaajat lakkoilevat, TV-tuotanto on paskaa, juniori-ikäluokat hukattu, yksittäisten pelien arvo ja mielenkiinto aivan pohjamudissa, hallien tunnelma laskee. Seurat pyörittävät miljoonabisneksiä, mutta tuomareiden kulukorvauksista tingitään ja peluutetaan kotituomareita, niin että koko perimmäinen urheilullisuus vaarantuu.

Tää on mun SM-liiga?


Kannattajakulttuurinkin puolesta olen monessakin asiassa saanut täällä Jatkoajassakin vääntää, mutta kohta alkaa olemaan mitta täynnä. Ei Jatkoaika ole kannattajakulttuurin paikka, se paikka on jossain ihan muualla. Kenties kokonaan omalla foorumillaan. Täällä sanotaan vain, että soihdut tappaa astmaatikkoja, laulut eivät kuulu jäähalliin ja että Ultras-kulttuurille pitää antaa porttikielto. Ei ihme että kämäisten Veikkausliigapaikkakuntien kannattajaryhmät pyyhkivät jo osittain lattiaa isojen SM-liigakaupunkien faniryhmillä. Ei ihme että Suomen futismaajoukkueella on about 1000 kannattajan tiivis tuki Stadikalla, Suomen lätkämaajoukkueella ei ole muuta kuin Karjala-lippis ja haalistunut Ville Peltosen nimmari.

Helpompaa tietysti olisi olla rivikatsoja, jättää laulut laulamatta ja vieraspelireissut järjestämättä, mutta kun on tämän tien valinnut niin minkäs teet. Olen kannattaja, puolustan kannattajaryhmiä ja kannattajakulttuuria. Ihan vaan vaikka siksi että ne ovat yksi iso osatekijä siinä Suomi-kiekon isossa kuvassa, mitä monilla tuntuu tekevän vaikeuksia hahmottaa.

Enää pitäisi sitten kiinnostaa tuo koko muu liiga, mielellään tämä keskustelupalstakin. Mutta milläs kiinnostut kun koko toiminta tuntuu lähinnä silmään kusemiselta. Liigan nettisivut alhaalla päivää ennen sarjan alkua, ei herran jumala. Ja ties mitä häiriöitä tilastoissa ja toiminnassa pitkin kautta. Sama koskee nettiTV:tä. Missä on Jukka-Pekka Vuorisen vastuu?


Meistä, arvon Jatkis-veljet ja -sisaret se muutos taitaa lähteä jos on ikinä lähteäkseen. Vuorinen johtaa liigaa, Kummola liittoa, tulokset on nähty. Tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että jääkiekko on persraiskattu ja laji-ihmiset unohdettu. Yritysvieraat aitioissaan varmaan viihtyvät. Ja mikseivät viihtyisi ilmaisten ruokien ja juomien parissa, viihtyisin ehkä itsekin ellen välttämättä haluisi jäpittää seisomakatsomossa kannustamassa joukkuettani, joka merkitsee minulle miljoona kertaa enemmän kuin näille bisnesvieraille.

Vaatii se sitten anarkiaa tai mitä tahansa, niin jotainhan asialle on tehtävä tai koko tämä paska luhistuu käsiin. Jos me todelliset laji-ihmisetkin istutaan täällä Jatkoajassa tumput suorina niin mitään ei tapahdu. Eikä varsinkaan jos selkä käännetään niille henkilöille ja ilmiöille jotka sitä kiinnostusta ja kiimaa voivat sinne talven loskan keskelle nostattaa.

Ajatelkaa asiota.

MUNAA!
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Ironis-sarkastinen kirjoitustyyli ketjun avaajalla hyvin hallussa. Kirjoituksena hyvä. Mutta niin järkyttävän kovaa itkemistä ja parkumista, että en jaksanut lukea avausviestiä aivan kokonaan.

Eikö näitä itkuketjuja ole jo aivan tarpeeksi tälläkin palstalla? Ja taas yksi lisää.

Kun nyt ollaan pikkuhiljaa jo ianvitunkaikkisesti jauhettu liigan tason paskuudesta ja kaikenmaailman sadomasoista ja suviurpoista, niin olisikohan aika miettiä myös seuraavia asioita:

- Oliko vanhoina hyvinä aikoina kaikki pelit niin mielenkiintoisia, että aina mentiin innosta kirkuen hallille ja lätkäväsymyksestä ei koskaan ollut tietoakaan?

- Miksi vanhoina hyvinä aikoina 80-luvulla liigan katsojakeskiarvot olivat suhteellisestikin selvästi matalammista lipun hinnoista huolimatta alhaisempia, kuin nykyään? Ja miksi ne olivat sinä aikana, kun liigasta puhuttiin maailman toiseksi kovimpana sarjana, vain hyvin niukasti korkeampia kuin nykyään?

- Miksi Eurooppa on täynnä kiekkosarjoja, joiden taso on järkyttävän paljon kotoista liigaamme huonompi, mutta joiden otteluissa on miljoona kertaa parempi tunnelma vaikka hallit ovat karmeita latoja (esim. Sveitsin B-liiga, Itävallan Bundesliga ja Nationalliga, Italian Serie A ja Serie B, Saksan DEL ja Bundesliga...)? Olisiko tässä vaiheessa fanina syytä katsoa ennemminkin peiliin, kuin syyttää "unettavaa" liigaa tunnelman puutteesta? Onko syy muka aina palveluntarjoajassa?

- Miksi me haukumme jatkuvalla itkustamisella kotoista liigaa intensiivisyyden puutteesta ja ylistämme vaikkapa Ruotsin liigaa ja KHL:ää, vaikka jokainen näkee, että varsinkin Ruotsin liigassa taklaukset ja intensiteetti suorastaan loistavat poissaolollaan? Tämän vahvistavat lähes kaikki pelaajatkin, joilla on kokemusta kummastakin sarjasta.


Maksavalla asiakkaalla on oikeus esittää kritiikkiä. Ihan ok. Itseäni vaan alkaa vähitelleen vituttamaan jääkiekkoväen säälittävä poraaminen, joka ulottuu täällä Jatkoajassa lähes jokaiseen otteluketjuun ja liigaa yleisesti käsittelevään ketjuun. Sen lisäksi tänne perustellaan erilaisia erityisesti itkemiselle tarkoitettuja ketjuja. Ja taas yksi lisää.
 

Makis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ultras-kulttuurille pitää antaa porttikielto.
Ja niin pitääkin. Jos se ainoa tapa tuoda tunnetta otteluihin on hyväksyä se, että osa porukkaa saattaa satunnaisesti pahoinpidellä vastustajan pelipaitaa pitävän ja että stadionin ulkopuolella tapahtuvat mellakat ovat jotenkin olennaisia viihtyvyyden kannalta, niin sitten laji joutaakin kuolla.
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
- Oliko vanhoina hyvinä aikoina kaikki pelit niin mielenkiintoisia, että aina mentiin innosta kirkuen hallille ja lätkäväsymyksestä ei koskaan ollut tietoakaan?
En tiedä, ei välttämättä. Mutta olisiko asialle tehtävissä jotain? Tai pitäisikö ylipäätään tehdä vai riittääkö että tyydytään siihen mitä on?


- Miksi Eurooppa on täynnä kiekkosarjoja, joiden taso on järkyttävän paljon kotoista liigaamme huonompi, mutta joiden otteluissa on miljoona kertaa parempi tunnelma vaikka hallit ovat karmeita latoja (esim. Sveitsin B-liiga, Itävallan Bundesliga ja Nationalliga, Italian Serie A ja Serie B, Saksan DEL ja Bundesliga...)? Olisiko tässä vaiheessa fanina syytä katsoa ennemminkin peiliin, kuin syyttää "unettavaa" liigaa tunnelman puutteesta? Onko syy muka aina palveluntarjoajassa?
No syy on teitenkin aina sekä palveluntarjoajassa että faneissa, tarkoitus ei ainakaan ollut palveluntarjoajalle koko paskaa vierittää. Noissa maissa ihmiset ovat erilaisia ja koko kulttuuri on erilaista, sekin vaikuttaa asiaan. Niin kuin sekin vaikuttaa, että täältä vähennetään seisomakatsomoja jotka sitä tunnelmaa kiistatta tuovat. Mielestäni myös liigan pitäisi sitä katsomokulttuurin kehittymistä tukea, mutta tekee sen tällä hetkellä aika heikosti. Noissa maissa se tunnelma ja kulttuuri ovat olleet olemassa jo vuosikausia ja se on siellä itsestäänselvyys. Täällä on totuttu erilaiseen ja katsomokulttuurin uusi aalto on vasta rakentumassa.

- Miksi me haukumme jatkuvalla itkustamisella kotoista liigaa intensiivisyyden puutteesta ja ylistämme vaikkapa Ruotsin liigaa ja KHL:ää, vaikka jokainen näkee, että varsinkin Ruotsin liigassa taklaukset ja intensiteetti suorastaan loistavat poissaolollaan? Tämän vahvistavat lähes kaikki pelaajatkin, joilla on kokemusta kummastakin sarjasta.
Kenties itkustamme sitä, että vielä olisi helvetin paljon tehtävissä sen intensiteetin puolella liigan kehittämiseksi, jossa yhtenä osatekijänä tämä tuomaritoiminta. Okei, tuomaritoimintakin on luultavasti Euroopan tasolla aika hyvää luokkaa, mutta siellä tuomaritoiminnan laajan käsitteen alla on myös aika paljon asioita missä asioita tehdään väärinkin, kuten vaikkapa ikuinen lempilapsi taklaukset, taklattavan ja taklaajan vastuu, "päähän kohdistuneet" taklaukset ynnä muut.

Maksavalla asiakkaalla on oikeus esittää kritiikkiä. Ihan ok. Itseäni vaan alkaa vähitelleen vituttamaan jääkiekkoväen säälittävä poraaminen, joka ulottuu täällä Jatkoajassa lähes jokaiseen otteluketjuun ja liigaa yleisesti käsittelevään ketjuun. Sen lisäksi tänne perustellaan erilaisia erityisesti itkemiselle tarkoitettuja ketjuja. Ja taas yksi lisää.
Kerrä sinä minulle miten sinun mielestäsi meidän jääkiekon seuraajien pitäisi tässä olla? Tätä "itkemistä" pitäisi vähentää, okei. Mitä muuta?

Ja niin pitääkin. Jos se ainoa tapa tuoda tunnetta otteluihin on hyväksyä se, että osa porukkaa saattaa satunnaisesti pahoinpidellä vastustajan pelipaitaa pitävän ja että stadionin ulkopuolella tapahtuvat mellakat ovat jotenkin olennaisia viihtyvyyden kannalta, niin sitten laji joutaakin kuolla.
Sinulle ultras-kulttuuri on siis ihmisten pahoinpitelemistä ja mellakointia?
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jonkun visio oli jääkiekon 'siistiminen' perhetapahtumaksi, ehkäpä MM-95-voiton jälkeen? Haluttiin laajentaa yleisöpohjaa, tehdä jääkiekosta salonkikelpoinen laji, ottaa se pois pieniltä 'sisäänlämpiäviltä' piireiltä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, etten läheskään joka syksy jaksa selvittää, mitä uutta liiga on 'yleisöystävällisyyden lisäämiseksi' keksinyt sääntöihin. Juuri kun ehdin kauden aikana oppimaan sen, miten tällä kaudella pelataan, lyö liiga jälleen jotain uutta kehiin ensi kaudeksi. Tätä peliä olen kuitenkin ehtinyt seuraamaan yli neljäkymmentä vuotta ja olen oman osani tehnyt lykkäämällä maailmaan pari potentiaalista katsojaa lisää, ei siihen liigan sääntöuudistuksia tarvita :)

Ihmiset, jotka ovat nähneet kolme jääkiekko-ottelua elämänsä aikana, kommentoivat lajia lehdissä, jos jotain uutiskynnyksen ylittänyttä on tapahtunut. Miksi? Mikseivät jääkiekkoihmiset saa vastaavasti kommentoida vaikkapa hallitusneuvotteluita, ja meidän sanomisille laitettaisiin sama arvo... ei täälläkään kaikki kirjoittajat ole eilisen teeren tyttöjä ja poikia :)

Miksi lehdet nostavat lajin kannalta toisarvoisia asioita tapetille ja vieläpä niiden toimesta, joiden olen luullut lajia rakastavan: urheilutoimittajien.

Miksi kaikki on meitä vastaan :)?

Kiitos RV:lle raikkaasta näköalasta jääkiekkokannattajan sielunelämään! Ja vaikka olenkin samaa mieltä BitterX:n kanssa siitä, että kitinä ei auta mitään - vastuu tunnelman tekemiseen on tietysti katsojallakin - tekee se joskus hyvää sielulle.
 

tiamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
giallorossot, 103:n paskasakki
Nopeasti ja tylysti tiivistettynä, lyhyt näkemys.
Kun tajuttiin mahdollisuus tehdä rahaa kiekolla (lue: erityisesti nationalismia, sankaruutta ja menestymistä yhdistäneen -95:n jälkeen), olennaiseksi tuli tehdä sitä lisää. Toisilla mopo karkasi nopeammin käsistä mutta lopulta mikään seura ei voi väittää tänä päivänä pelaavansa leppoisaa amatöörikiekkoa, jossa raha ei ole merkittävää. Näin on yksinkertaisesti, koska pelataksesi joudut hyväksymään yleisen rahantekosysteemin. Systeemi on lisännyt jatkvasti pelimääriä tehdäkseen rahaa. Kuinka moni jaksaa mennä hallille 3 kertaa viikossa hulluuden kiilto silmissä? Aivan. Vain kansa, joka on elämänsä tunnossaan voitettuaan juuri ekan kerran.

On mielenkiintoista, että kannatuskulttuuri on muuttunut juuri viimeisinä vuosina. Onko taustalla juuri tylsistyminen? Suomalainen urheilun seuraamiskulttuuri on perustunut juuri käymiseen ja näkemiseen. Organisoituminen ja suurempien sosiaalisten porukoiden rakentaminen on tullut mukaan koko ajan voimakkaammin mutta suomalaisten "erilaisuus" perustunee juuri pohjalla vaikuttavaan perinteeseen. Tätä myöden voidaan kysyä, ovatko esim. sveitsiläiset erilaisia ihmisiä vai onko kyseessä nimeenomaan erilainen tapa tehdä asioita. Suomalaisia ei tarvtse leimata oudoiksi jäyhäilijöiksi mutta heitä ei voi myöskään muuttaa hetkessä avoimiksi kannattajiksi, joille seuraamisen rinnalla merkittävää olisi kasvaminen osaksi seuran sosiaalista piiriä.

Eikö ole oikeastaan selvää, että unettavaa "tuotetta" ei jaksa katsoa, jos ainoastaan "tuote" merkitsee jotakin?
 
Maksavalla asiakkaalla on oikeus esittää kritiikkiä. Ihan ok. Itseäni vaan alkaa vähitelleen vituttamaan jääkiekkoväen säälittävä poraaminen, joka ulottuu täällä Jatkoajassa lähes jokaiseen otteluketjuun ja liigaa yleisesti käsittelevään ketjuun. Sen lisäksi tänne perustellaan erilaisia erityisesti itkemiselle tarkoitettuja ketjuja. Ja taas yksi lisää.

Tekisi mieli vastata tähän viestiin legendaarisesta kahdella sanalla: "Samaa mieltä". Olisin voinut lainata vaikka koko tekstin, mutta tuossa ylempänä kuitenkin se olennaisin. Toistaiseksi tämän ketjun paras ja asiallisin viesti. Avausviestikin oli ihan hauska ja hymähdinkin pari kertaa itsekseni, joskin hieman väkinäisesti. Kuitenkin se alkoi hieman toistaa itseään jo kolmannessa kappaleessa.

Mietin ihan samoja kohtia kuin BitterX. Sen sijaan, että käyttää aikansa liigan surkeasta tasosta, olemattomasta tunnelmasta, sikakalliista lippujen hinnoista ja keskustelupalstan jatkuvasti laskeneesta tasosta valittamiseen, olisikin syytä pohtia syitä miksi tuote ei kiinnosta yleisöä, vai kiinnostaako? Onko pelejä liikaa? Miksi lippujen hintoja nostetaan kaudesta toiseen? Miksei sitä tunnelmaa saada halleihin ja mistä tämä johtuu? Miksi Mestis-kiekko kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan vaikka sarjan status on laskenut entisestään surkean tv-sopimuksen ja kasvaneen farmisarja-ajattelun ja -joukkueiden myötä?
 

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Vaikka ollaankin suhteellisen "sisäänpäin vetäytyvä" kansa, niin on niissä otteluissa ennen ollut tunnelmaa ja sitä tunnelmaa löytyy vielä tänäkin päivänä esim. jalkapallo a-maajoukkueen karsintapeleistä, joten ihmisistä tämä ei jää kiinni. Lisäksi täällä on esitetty näkemyksiä, että katsojien pitäisi katsoa peiliin. Itse en tällaista allekirjoita. Maksava asiakas on aina oikeassa. Silloinkin, kun on väärässä. Myös mahdolliset kehityssuunnitelmat pitäisi lähteä tällaisesta lähtökohdasta, koska muuten riski epäonnistua kasvaa huomattavasti.

En ole kiekkoakateemikko, mutta ainakin muutama kehitysehdotus on omassa mielessä. Ensinäkin kaukalonkoko. Jos haluttaisiin pelata pohjoisamerikkalaista kiekkoa, niin kaukaloiden pienentäminen olisi tervetullutta. Täällä kuitenkin halutaan mennä enemmän tällaiseen perheystävälliseen pussykiekkoon, joten silloin pitäisi korostaa taitoa. Kun meillä on vielä ongelmana jatkuvasta rikastuva kiekkoeurooppa (eli että pelaajia alkaa valumaan jo Saksaan ja Tsekkeihin, muiden perinteisten lisäksi), niin taidolle on tehtävä tilaa. Isommassa kaukalossa heikommallakin taidolla ja reaktiokyvyllä voi pelata näyttävää kiekkoa. Nykyään pienessä kaukalossa heikolla taidolla peli näyttää lähinnä nysväämiseltä.

Toiseksi tuomaritoiminta. Yleensä pyrin lähtemään siitä, että ihmisiä ne tuomaritkin ovat ja siten peliin kuuluu tavallaan virheet raitapaitojenkin osalta. Toisaalta jo kulunu, mutta vieläkin paikkaansa pitävä ajatus on, että tuomari on hyvä silloin, kun se ei näy. Eli voitaisiinko sellaiseen mennä, että tuomareille alettaisiin painottamaan ajatusta "vihellä vain silloin, kun on pakko". Eli siis jos tilanne näyttää vähän harmaalla alueella olevalta, niin jättää sen pillin taskuun ja tosiaan viheltää vain ja ainoastaan silloin, kun tilanne ei ole enää harmaalla alueella vaan vahvasti mustan puolella. Lisäksi "tappeluistakin" voisi viheltää enemmän kakkosia väkivaltaisuudesta ja mennä niihin 5+20 ratkaisuihin vasta siinä vaiheessa kun kumpikin on oikeasti tapellut ja tyyliin ilman kypärää. Kun riitapukarit vaan hakkaavat rystysensä verille toistensa kypäriin, niin ulosajot tuntuvat vähän turhilta.
 

RV16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chilinakit ja muu paskansyönti
Mietin ihan samoja kohtia kuin BitterX. Sen sijaan, että käyttää aikansa liigan surkeasta tasosta, olemattomasta tunnelmasta, sikakalliista lippujen hinnoista ja keskustelupalstan jatkuvasti laskeneesta tasosta valittamiseen, olisikin syytä pohtia syitä miksi tuote ei kiinnosta yleisöä, vai kiinnostaako? Onko pelejä liikaa? Miksi lippujen hintoja nostetaan kaudesta toiseen? Miksei sitä tunnelmaa saada halleihin ja mistä tämä johtuu? Miksi Mestis-kiekko kiinnostaa yleisöä enemmän kuin koskaan vaikka sarjan status on laskenut entisestään surkean tv-sopimuksen ja kasvaneen farmisarja-ajattelun ja -joukkueiden myötä?
Niin, oikeastaan pointti olikin alunperin tämän tyyppisissä kysymyksissä, ei niinkään siellä pelin ytimessä. Ei liigan pelin taso ole miksikään mutasarjaksi valahtanut vaikka sitä joka vuosi toitotetaan kun muutama tähtipelaaja karkaa ulkomaille. Kyllä siellä on edelleen ainakin se ylempi puolisko joukkueista jotka pelaavat hyvää organisoitua ja hyvin valmennettua jääkiekkoa ainakin kotipeleissä, ja aina kasvaa uusia tähtiä niiden edellisenä keväänä lähteneiden tilalle, ja nyt on kesken kauden värvätty isoja nimiä takaisin SM-liigaan. Ehkä nyt sitten aivan viime kausina peli on kehittynyt niin nopeaksi ja tiiviiksi, että nuo liigapelaajat eivät oikein mitään taikatemppuja pysty enää esittämään poikkeusyksilöitä lukuunottamatta.

Itkuvirsi veisataankin kaikelle sille mikä sen itse tuotteen ytimen ympärillä on. Miksi SM-liigassa niin harvat asiat menevät oikeasti eteenpäin? On täällä hyvääkin duunia tehty, voin mennä tuohon Lippupalvelun pisteeseen ja ostaa lipun mihin peliin vaan, katsoa tietokoneella ja kännykällä kokoonpanot, istua hallilla pehmustettuun penkkiin ja vilkuilla hidastuksia mediakuutiolta, nähdä Areenaverkon kautta muidenkin pelien maalit kotihallissa, katsoa himassa maalit ja peliraportit Nelosen netistä tai TV:n koostelähetyksestä. Joku voisi sanoa myös, että nuo ovat tai olisi pitänyt olla itsestäänselvyyksiä jo vuosikausia kun puhutaan elämisestä 2000-luvun maailmassa.

Ja silti liigan nettisivut olivat aivan amatöörimäisesti alhaalla vuorokauden juuri sarjan avauksen kynnyksellä, tilastoihin ei voi luottaa, tulosseuranta takkuaa ja Urhon streamit ovat (raporttien mukaan) aivan kuraa. Jatkoajan toimituksesta välittyy se tekemisen meininki ja halu tehdä kunnon jälkeä, SM-liigan toiminnasta välittyy huono johtaminen, vuodesta toiseen. Liigapelistä välitettävän kuvamateriaalin määrä on ajallisesti rajoitettu, joten seurat eivät voi esimerkiksi kotisivuillaan näyttää maalien lisäksi taklaus-, torjunta- ja tappelukimaraa samasta ottelusta, mitä vittua?! Ei tarvitse kuin klikata nhl.com ja katsoa miten hyvä videokooste ottelusta tehdään.

Samalla jääkiekosta on maan suurimpana ja kauneimpana urheilulajina helppo sylkykuppi "tuulipuvuille". Jos joku Maarit Tastula haluaa likasankojournalismilleen huomiota, hän tekee jutun SM-liigan kaukaloväkivallasta (eli tappeluista). Missä on jääkiekkoväen vastaveto näille harhakäsityksille? Missä on "Jääkiekko ei ole väkivaltaa"-kampanja, jossa tunnettujen kiekkomiesten puheenvuoroilla ja vastaansanomattomilla tilastoilla selvitetään, että sitä todellista kipeää tekevät rumat taklaukset ja halonhakkuu.

Minusta tuntuu siltä, että kun joku lajia tuntematon median edustaja tai poliitikko älähtää, niin jääkiekkoväki kuuntelee kädet taskussa ja ottaa sen kaiken paskan vastaan. Niin tein itsekin kun jokunen aika sitten lahtelaisen päivälehden päätoimittaja kirjoitti pääkirjoituksessa ties mitä puutaheinää kaukalotappeluiden kriminalisoinnista teemalla "väkivalta on väkivaltaa kaukalossakin". Olisin voinut kirjoittaa vastineen yleisönosastolle, mutta jäi tekemättä.

No miksei tunnelmaa tule halleihin? Osassa halleista se (fanien vastuulla oleva) kannattajatoiminnan kehittäminen on retuperällä, osaltaan siksi. Osaltaan siksikin, että seurat (ja liiga) eivät oikein edes luo sitä kasvualustaa ja aina ensimmäisenä pelätään että kohta täällä tarvitaan faneille rauta-aitoja ja vallihautoja jos se kasvualusta annetaan. Me roudataan johonkin playoff-matsiin Espooseen sen seitsemän bussillista faneja, ja joku siellä Espoon päässä päättää jakaa fanit ympäri hallia niin, että organisoitu kannustaminen on mahdotonta. Ja liiga ei voi tehdä asialle mitään koska jokainen seura päättää erikseen kaikesta. Siksi tunnelmaa ei tule halleihin, kun arjen kannattajatoiminta on jatkuvaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Se on ollut sitä joskus vuonna 2003, ja on sitä edelleen.

Miten liiga markkinoi itseään? Draamaa ja rytinää oli se slogan, mutta mihin vittuun sekin jäi? Sitten nähdään puolityhjiä (sääli)playoffs-halleja, kun ei ketään kiinnosta markkinoida. Jollekin Intrum Justitialle luotiin mainostilaa maalaamalla tuomareiden kypärät keltaisiksi ja muuttamalla paitojen seeprakuviointia. Kotipizzan läpyskät ovat maaliverkoissa ja nyt jopa firman logo SM-liigan sivuilla integroituna liigan viralliseen logoon. Mites se muu markkinointi kuin pelkät mainospaikat? Mitä nämä Vuoriset, Koskiset ja Järvelät tekevät siellä liigan toimistolla päivät pitkät? Jos niska limassa hommia, niin pitäisikö palkata työntekijä tai pari lisää markkinoimaan tätä tuotetta? Sanokaa jos tässä unohdin jonkun hienon kampanjan jonka SM-liiga on tässä viime kausina toteuttanut.

IFK teki vuoden markkinointitempauksen Aamulehdessä, niin eikös siitäkin osa kiekkoväestä paskonut housuunsa. Sori nyt vaan Mikko Leinonen kun mainitsen sinut tässä taas, mutta lätkäjätkä nyt vaan ei voi uhkailla poliisitutkinnalla normaalin kaukalotappelun jälkeen. Propsit IFK:lle. Epäilen, että Pelicansilla ei olisi munaa samanlaista säpinää luoda, joskaan se ei seuran toimintakulttuuriin välttämättä kuuluisikaan. Ja se, että on tuollainen oma linjaus ja toimintakulttuuri on ihan hyvä asia sekin, vaikka sitten vähän munatonkin sellainen.

Kyllähän minäkin kiekkofriikkinä SM-liigaa varmaan seuraan vaikka eivät markkinoisi asiaansa mitenkään, mutta kaipaahan sitä ihminen (tai apina) jotain virikettä tyyliin Tervetuloa Stadiin Tuukka, ettei leipiinny siihen touhuun kokonaan. Ettei aina olisi "Pelicans-TPS, tiistai ja 3500 hallissa". Puhumattakaan, että se värinä ja uho voisi tarjota jotain fiilistä niillekin jotka eivät ole aivan kiekkofriikkejä.

Tyhmältä tuntuisi myöskään katsella vain vierestä kun Jatkoajan otteluketjut jäävät johonkin 13:een tai 18:aan viestiin jopa silloin kun ratkotaan playoff-paikkoja lauantai-kierroksella. Olkoon sitten mustavalkoista ajattelua, mutta mielestäni paljon keskustelua on hyvä asia ja vähän keskustelua huono asia.


tiamo kirjoitti:
Eikö ole oikeastaan selvää, että unettavaa "tuotetta" ei jaksa katsoa, jos ainoastaan "tuote" merkitsee jotakin?
Hyvin sanottu, muuten.
 
Viimeksi muokattu:

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Itse olen jo useamman vuoden pohtinut, missä on vika kun homma ei nappaa. Kelailin tossa yksi päivä, notta onko se vaan nostalgiaa kun muistelee tuonne lähemmäs kymmenen vuoden taakse Jatkoajan alkuaikoihin, jolloin tämä oli uusi, erilainen ja ennenkaikkea TUORE paikka keskutella jääkiekosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Otteluketjuissa oli parhaimmillaan todella hauskaa settiä ja ne olivat suuri rooli sen kokonaisfiiliksen muodostamisessa, joka sitten purkautui joko voitolla tai tappiolla parin päivän päästä(!) käytävässä pelissä. Nykyisin suurin osa otteluketjuista avataan kaksi tuntia ennen peliä jos jotakuta sattuu kiinnostamaan ja jos se joku sattuu muistamaan missä muodossa kaavoihin kangistuneeseen Jatkoaikaan saa moisen ketjun perustaa. Ok, kyseessä on vain yksi seikka isommassa sopassa, mutta samanlainen kaavoihin kangistuminen, joka kiistatta näivettänyt Jatkoajan, on vallallaan SM-liigassa. Juuri tämän itseensätyytyväisyyden ja "me ollaan se paras"-asenteen myötä minkäänlaista eteenpäinpyrkimistä ei ole näkynyt - ei liigasssa eikä Jatkoajassa (siis nimenomaan keskustelupalstalla).

Ehkä tämäkin on turhaa kitinää, sillä ei mullakaan mitään rakentavia ehdotuksia ole. Ja ovathan monet tyytyväisiä nykymenoon niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, eikä ihme, niinhän valtaa pitävät ovat aina norsunluutornistaan asiat nähneet. Kun tapetaan tunne kaikesta, huomataan pian, ettei ketään enää kiinnosta.
 

Pascal Lemoix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kannustuskulttuurissa varmaankin olisi kehitettävää. Ensimmäinen askel olisi varmaankin se, että toivottaisiin sen oman joukkueen voittoa ja yritettäisiin kannustaa se siihen. Tappion koittaessa kannattaja keskittyy ketjun avausviestin mallissa itseensä: "MINÄ maksoin lipusta 20 euroa eikä peli mennyt MINUN toiveideni mukaan. MINÄ haluan rahat takaisin. MINÄ haluan muuttaa pelien lopputulokset itselleni sopiviksi. MINÄ haluan syödä kolmen lajin illallisen juomineen kolmella eurolla jäähallin käytävällä jne." Ja kun ei enää Karpoakaan ole, niin Kuningaskuluttajaan pitää valittaa. Ja jos on oikein paha, niin Kansanradioon.

Fanituksessa kovaan arvoon nostetaan oman joukkueen vastaiset mielenilmaisut. On sitten broileri, lakana tai ulosmarssi, niin respectiä sataa joka suunnalta, että onpas teillä hienoa toimintaa, milloin meillä. Kaikki pitää erottaa, käynnistää totaalinen Puhdistus ja palkata Raimo Summanen kaikkiin virkoihin.

Usein kuulee lausetta: "Saisi x voittaa meidän joukkueen, että loppuisi tämä kärsimys tältä vuodelta." Useimmissa otteluketjuissa molempien kannattajat uskovat omiensa tappioon ja ottavat voiton vastaan: "En olisi ikinä uskonut." Mielestäni tässä pätee joku kieroutunut logiikka. Mielestäni ei ole sellaista tilannetta, jossa oman joukkueen voitto ei helpottaisi oloa. Voiton balsami auttaa kaikkiin haavoihin ainakin sen yhden illan. Jos ihan oikeasti toivoo oman joukkueensa tappiota, niin silloin kannattaa varmaan pitää taukoa lajista.

Usein tietysti toivo paremmasta pyritään vaimentamaan, ettei tulisi uusia pettymyksiä, mutta tällaisella negatiivisella ajatusmallilla pystytään nimenomaan luomaan itselle välinpitämättömyys, jossa tappio ei satuta, mutta voittokaan ei ilahduta. Itse koin jossakin vaiheessa sellaista vaihetta, että voitto ilahdutti vähemmän kuin mitä vastaavasti tappio suututti. Näin ollen jäin koko ajan miinukselle tunnepuolella, vaikka Tappara voitti ja hävisi. Silloin piti uudestaan ajatella ja järjestää ajatuksensa niin, että oman joukkueen voitosta SAA aina iloita, kun sellainen kohdalle osuu. Tappioiden kohdalla pitää sitten ajatella mahdollisimman äkkiä muita asioita.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Vittu, meillä on hieno laji ja hieno perinteikäs liiga! Missä vaiheessa se on muuttunu tällaiseksi munattomaksi paskaksi? Ja me jotka tätä paskaa rahoitetaan istutaan täällä netissä ja todetaan, että olipas paska matsi taas ja huono tunnelma hallissa.

Tässä nyt on paljon kirjoituksia, joista haluaisin lainata pätkiä ja vastailla niihin oman mielipiteeni mukaisesti. Haluan kuitenkin välttää lainauksien ja vastauksien sekamelskan aloittamisen. Semmoista kukaan ei jaksa lopulta kauaa lukea.

Yllä kuitenkin yksi lainaus, johon tämä koko keskustelu tiivistyy. Ja se suuri valituksen määrä, mihin tämä koko Jatkoaika on hukkumassa. Älähdin aluksi, koska ajattelin, että RV16 aloitti taas yhden ketjun, johon kaikki voi tulla taas avautumaan suviurpoista ja muista ilman mitään rakentavaa keskustelua. Koska tämän ketjun avannut nimimerkki kuitenkin ilmiselvästi itse haluaa pitää keskustelun tässä ketjussa rakentavana, eikä pelkästään jonain saatanan itkumuurina, pidän tätä itsekin hyvänä ketjuna. Otsikosta en vain pidä ollenkaan - se on tyypillinen "tule tänne itkemään" -kutsu.

Pidäthän siis RV16 ketjun avaajan roolissa keskustelun tässä ketjussa asiallisena ja rakentavana? Muuten meillä on taas yksi itkuntihrustamisnurkkaus lisää.

Palataas taas tuohon yllä olevaan lainaukseen. Miksi meidän hieno ja perinteinen liiga on muuttunut munattomaksi paskaksi?

Onko se? Olisiko syytä miettiä, mitä meillä on?

Täysin objektiivisesti sanottuna - muitakin Eurooppalaisia liigoja seuraavana - meillä on edelleen yksi Euroopan kovimmista liigoista. KHL on tietysti kovempi, no question. Ruotsalaisillakin on enemmän rahaa ostaa nimekkäämpiä pelaajia - näin se on käytännöllisesti katsoen aina ollutkin. SM-liiga nousi taannoin hetkellisesti "Euroopan kovimmaksi sarjaksi". Se oli lyhyt jakso, jolloin suomalaisen kiekkoilun kautta aikojen lahjakkaimmat ikäluokat Selänteine, Koivuine ja kumppaneine kasvoi aikuiseen ikään. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto oli romahtanut ja itäblokin pelaajamassa vapautui täysin naurettavalla hinnalla lännen liigojen käyttöön. Tuolloin suomalaiset olivat hereillä venäläis- ja tshekkipelaajia hankittaessa. Väheksyä ei voi myöskään sitä, että suomalaisilla seuroilla oli tuolloin muista länsimaisista liigoista poiketen kontakteja venäläisiin ja myös tshekkeihin. Pelireissuja itään oli tehty YYA-hengessä ja idän ihmeitä oli vastaavasti käynyt meillä pelaamassa ja treenaamassa. Näin syntyi kupla maailman toiseksi kovimmasta kiekkosarjasta. Sanomattakin on selvää, että suomalaisten jälkeen iskivät muutkin itäpelaajien kimppuun, heidän kysyntä ja tarjonta kohtasivat eri paikassa kuin ennen - ja kas - heistäkin joutuin pian maksamaan normaalin markkinahinnan. Samaan aikaan meidän kaikkien aikojen lupaavimmat ikäluokat siirtyivät vähitellen taalakaukaloihin. Sinne minne he kiistatta kuuluvatkin. Venäläiset saivat vähitellen koko järjestelmänsä kuntoon täyden kaaoksen päätteeksi ja siinä ohessa myös kiekkoilunsa. Se nokkimisjärjestys, joka Euroopassa on aina vallinnut, palasi.

Ei tää oo mitään tähtitiedettä.

No? Mitä muuta meillä on?

Meillä on liiga, jossa taklataan enemmän ja kovempaa, kuin muualla Euroopassa. Kyllä. Näin on. KHL:ää voi seurata Suomessa tv:stä, samoin Ruotsin liigaa. Samoin Sveitsin liigaa. Ei niissä taklata samoissa määrin, kuin SM-liigassa. Intensiteetti on täysin eri tasolla. Tämän ovat toki vahvistaneet monet pelaajatkin. Näin ovat sanoneet useat Suomen ja Ruotsin liigoissa pelanneet pohjoisamerikkalaiset pelaajat. Niemisen Villekin muuten sanoi näin (Uusi Suomi) palatessaan Ruotsista Suomeen.

Sitä samaa valitusta saa silti kuunnella jatkuvalla syötöllä. Sitä, että liiga muukkosineen ja paskoine tuomareineen tappaa intensiteetin kokonaan. Jeps. Itsekin olen sitä mieltä, että pelikieltoja ja ulosajoja on napsahtanut joskus liian helposti.

Tässä asiassa pyytäisinkin itse kutakin tarkastelemaan tätä asiaa pintaa syvemmältä. Miksi SM-liiga on toiminut asiassa, niinkuin on toiminut?

Päinvastoin kuin monet kuvittelevat, on peli SM-liigassa viime vuosina muuttunut taklaavaampaan suuntaan. Ennen olimme taklauspelissä muun Euroopan tasolla. Kuten niin paljon puhuttua, suomalainen juniorivalmennus on kasvattanut mainittujen huippuikäluokkien jälkeen kovia duunareita. Se on nähty useissa U-20 MM-kisoissa noiden huippuikäluokkien jälkeen, että suomalaiset ovat taklanneet paskat pihalle eurooppalaisista ikätovereistaan ja joskus täydellisesti fyysisen jyrän alla ovat olleet myös pohjoisamerikkalaiset.

Suomalainen jääkiekkoilu löysi huippuikäluokkien ansiosta oman identiteetin. Se sisältää kovaa duunia ja tinkimätöntä joukkuepeliä tarkkoine roolituksineen. Sillä me olemme menestyneet. Eurooppalaisessa mittakaavassa suomalaiset taklaavat paljon - se kuuluu siihen työntekoon.

Tämän peli-identiteetin syntymisen satoa me edelleen niitämme SM-liigassa. Peli on edelleen murroksessa. Suomalaiset pelaajat taklaavat enemmän ja kovempaa kuin ennen. He ovat fyysisesti paljon vahvempia kuin ennen. Muutos on yllättänyt niin SM-liigan johdon, tuomarit, jotkut pelaajat kuin yleisönkin housut kintuissa:

- Koska tämä suomalainen peli-identiteetti on varsin tuore, ei edes pelaajat ole aina hereillä. Vanhassa liitossa pystyi surffaamaan pää alhaalla - nykyään enää ei. Silti se pää joskus unohtuu alas ja sitten voi sattua. Ymmärrettävää.

- Liigan johto ei ole ollut valmis siihen, että yhtäkkiä rytisee ja sattuu enemmän kuin ennen. Päävammat ovat vakavia asioita. Hengenvaarallisia. On ymmärrettävää, että liiga haluaa suojella pelaajiaan päävammoilta. Kukaan ei halua uran päättäviä loukkaantumisia, toistuvia aivotärähdyksiä, pysyviä aivovammoja. Puhumattakaan kuolemantapauksista. Kuten mainittua, pelaajatkaan eivät SM-liigan ja yleisesti suomalaisen pelityylin murroksen takia ole aina hereillä. SM-liiga haluaa suojella pelaajiaan ja siksi päähän osuneet taklaukset syynätään jopa ylitarkasti. Jokainen, joka on pelannut itse tajuaa, että tämä on lopulta varsin ymmärrettävää.

- Tuomaritkin ovat yllättyneitä, kun näitä yhtäkkiä tulee paljon enemmän. Siksi välillä menee päähän kohdistettujen ja osittain päähän osuneiden niittien välillä puurot ja vellit sekaisin. Ymmärrettävää tämäkin.

- Yleisö puolestaan haluaa intensiteettiä. Taklausten määrä, laatu ja kovuus on koko ajan Suomessa ollut nousussa. Hiljaista muutosta on vaikea havaita. Yhtäkkiä vain havaitaan, että pelirangaistuksia ja -kieltoja taklausten seurauksena napsuu paljon enemmän kuin ennen. Syy ei ole se, että ennen sai taklata enemmän ja kovempaa. Syy lisääntyneisiin rangaistusmääriin on se, että ennen ei taklattu lähellekään niin paljoa ja niin kovaa, kuin nykyään. Kuten sanottu - vähittäistä muutosta on vaikea havaita. Jep jep: ymmärrettävää.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että rangaistuslinja löytää paikkansa ja vakiintuu kohtuulliseksi, kun kaikki mainitut tahot ovat vihdoin tottuneet siihen, että meidän liigamme on fyysisesti erittäin kova.


Tiivistetään siis vielä:

Meillä on liiga, joka on pelillisesti Euroopan parhaita. KHL:ää vastaan ei pystytä kilpailemaan. Ei ennenkään pystytty neukkuliigaa vastaan tasossa kilpailemaan. Ruotsalaisilla ja Sveitsiläisillä on enemmän rahaa. Niinhän se on aina ollutkin. Silti ne eivät edes todistettavasti ole SM-liigaa merkittävästi tasokkaampia liigoja. Toinen taitaa ennemminkin olla astetta heikompi liiga huolimatta Zürichin CHL-mestaruudesta. Lisäksi meillä on liiga, jossa taklataan enemmän, kuin muissa eurooppalaisissa liigoissa. Tämän ovat niin monet suomalaiset ja ulkomaiset pelaajatkin vahvistaneet.

***


Palataanpa taas yllä olevaan lainaukseen. "Paska matsi ja huono tunnelma", siinä kirjoitetaan. Itse asun ulkomailla, mutta käyn varsin usein kotoisassa Hämeenlinnassa. Siellä tulee sitten aina käytyä rakkaan Kerhon matseissa. Joskus mukana on huonoja pelejä - tottakai - mutta suurimmalti osin lähden hallilta hyvillä mielin. SM-liigassa peli on hyvätasoista ja intensiivistä taklauksineen. Huippusuorituksia näkee ja tempo on kova.



(Jatkuu seuraaavassa viestissä...)
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
(...jatkoa edellisestä viestistä)


Huono tunnelma. Se todellakin pitää paikkansa. Meininki on hallissa todella vaisua verrattuna siihen, mitä täällä K-Euroopassa näen jäähalleissa. Futisstadioneista puhumattakaan. En tiedä mikä on totuus, mutta itse näen syy-yhteyden tässä jatkuvassa valittamisessa ja huonossa tunnelmassa. Valituksen kautta on hakattu kiveen, että peli liigassa on huonoa ja intensiteetti puuttuu - siksi ei kukaan halua edes yrittää luoda tunnelmaa.

Kirjoitanpa tähän esimerkin. Olen itse sekä futis-, että kiekkoihminen. Hämeenlinnassa HPK pystyy tarjoamaan paljon parempaa viihdettä, kuin jalkapallon puolella FC Hämeenlinna. Siitä huolimatta FCH:n divaripeleissä Kaurialassa alkaa olemaan jo parempi tunnelma, kuin parin korttelin päässä sijaitsevalla Patria-Areenalla. Siellä on porukka, joka laulaa koko matsin ajan ja saa enenevissä määrin mukaansa ns. tuulariporukkaa. Patria-Areenalla kuulee kohta pohjoispäässä tapahtuvan röyhtäisynkin aina eteläpäädyn aitoihin saakka.

Miksi tämä on näin? Tässä olen samaa mieltä, kuin RV16. Futisväki tekee, kiekkoväki itkee.

Pelin tasosta pitkälti aiheetta valittava ja itkua tihrustava kiekkoyleisö itse laskee otteluiden viihdearvoa. Fanitoiminnalle ja siten tunnelmalle SM-liiga voi tehdä todella vähän. Tunnelma lähtee yleisöstä.

Toki SM-liiga teki tunnelman kannalta äärettömän pahan virheen taannoin. Se nimittäin asetti seuroille hallikriteerit istumapaikka- ja aitiokiintiöineen. Tämä virhe on jo tapahtunut - valittaminen ja itkeminen ei enää auta. Sen sijaan aito ponnistelu ja pyrkimys vuorovaikuttamiseen voi edesauttaa esimerkiksi katsomojärjestelyiden "parantamisessa". Tämä onkin oikeastaan ainoa asia, mitä seurat voivat tunnelman eteen tehdä - ja sekin olisi seurausta aidosta vuorovaikutuksesta, ei valituksesta. Loppu on kuitenkin jokatapauksessa kiinni kannattajista itsestään - järjestäytyminen ja parhaimmassa tapauksessa choreot, laulut ja äänekäs kannustus.

***

Haluan tällä kaikella sanoa, että jatkuvan valittamisen sijasta voisimme katsoa, mitä kaikkea hyvää meillä jo on. Sen jälkeen jokainen voisi tarkastella puutteita ja mistä ne mahdollisesti johtuvat. Puutteita varmasti on, mutta niiden korjaamisen tarvitaan keskustelua ja vuorovaikuttamista. Valittaminen ei hyödytä mitään. Päinvastoin - valittaminen on kontraproduktiivista.

Tämän jatkuvan valittamisen kontraproduktiiviset seuraukset on nyt jo nähtävissä. Julkisessa kiekkokeskustelussa - jossa tällä palstalla on äärimmäisen tärkeä rooli - annetaan jatkuvalla marisemisella ja valittamisella kuva, että kaikki on huonosti. Tuo asenne tarttuu - jäähallille mennään valmiiksi sillä asenteella, että "peli on taas paskaa ja taklata ei saa ja tunnelma on perseestä ja tää liiga on paska".

Sorry, RV16, että reagoin niin ärsyyntyneesti avausviestiisi. Luulin, että taas on tulossa sivutolkulla pelkkää valitusta siitä, kuinka huonosti kaikki on. En huomannut, että tarkoituksesi on herätellä aidosti rakentavaa keskustelua. Ehkä se johtui osittain siitä, että ketjun otsikko on mielestäni aivan liian negatiivinen.

Toivon itsekin, että tässä ketjussa voitaisiin valittamisen sijaan keskittyä rakentavaan keskusteluun.








Huhhuh... Pahoittelen totaalisen ylipitkää ja sekavahkoa viestiä. Joskus vaan on asiaa niin paljon, että lyhyttä ja selkeää viestiä ei vain saa aikaiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös