Tämä teksti sisältää väliotsikoita, lauseita ja välimerkkejä.
Maanantai
Kaikkien normiviikkojen äiti alkaa peruskankealla maanantai-aamulla. Kiinnostaa niin vähän, että on oikein tarkistettava netistä mitkä matsit tällä viikolla oikein edes pelataan. Tiistaina pääkaupunkiseudulle, torstaina kotipeli ja lauantaina taas reissuun johonkin maakuntaan. No, huomenna voisi sentään lähteä sinne Kehä II:n sisäpuolelle, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.
Illalla Halsingin Pusilan Areenalla pelataan, koska älykäs algoritmi on ottelun tälle päivälle päättänyt. Yritän seurata pelin kulkua sadomaso-liiga.fi:n tulospalvelusta, mutta se ei toimi, joten vaihdan sen sijaan teksti-tv:n puolelle. Väsyneessä nyhjäyksessä kriisissä oleva kotijoukkueen miljoonamiehet heittävät ansiokkaasti kiekkoa ränniin, mutta landet hakevat epäjääkiekon riemuvoiton 1-3-lukemin. Yleisömääräksi ilmoitetaan 8200, mutta paikalla on todennäköisesti korkeintaan 4500, ajattelen. Aitiot sentään olivat varmaan aivan tupaten täynnä.
Luen Katkoaika-nimiseltä sivustolta huomisen ottelun otteluennakon. Paljon tekstiä, vähän sanottavaa. Toimittaja ei ole viitsinyt tarkistaa ketkä suosikkijoukkueeni Pulicansin riveistä oikeasti puuttuvat. Vastustaja Flegun valmentaja peräänkuuluttaa peli-ilmettä.
Tiistai
Pelipäivä on juhlapäivä. Puolilta päivin alkaisi illan kokoonpanojen odottelu, jos enää kiinnostaisi. Tosin liigan sivutkin ovat alhaalla, koska niitä on päivitettävä, ja päivitystä ei viitsitty tehdä 6 kuukauden kesätauon aikana. Sivusto palaa toimintaan kello 14, mutta jostain syystä sarjataulukko on käänteisessä järjestyksessä.
Iltapäivällä tiedän jo lähtiessäni lähteneeni taas vähän turhan myöhään. Painelen sateessa pimeällä motarilla sen mitä sakkojen pelossa uskaltaa. Perillä etelän metropolissa tiet ovat tottakai tukossa ja aina löytyy joku litrainen Micra eteen junnaamaan. Liikennevalotkin ovat mua vastaan, keltainen-punainen, keltainen-punainen kerta toisensa jälkeen. Halli häämöttää jo, en vitussa aio maksaa viittä tai kuutta euroa pysäköinnistä. Niinpä jätän auton noin kilometrin päähän hallista kadun varteen. Astun ulos autosta loskaiselle asfaltille ja huomaan sukkieni märkivän välittömästi. Mitäpä sitä ei tekisi rahansäästön eteen.
Tarvottuani kilometrin räntäsateessa ja loskavalleja väistellen hallin pihaan kiroan itseäni etten ostanut pääsylippua ennakkoon. Totean olevani osa sitä junttimassaa joka tulee hallille juuri niin myöhään kuin vain mahdollista. No, kello on vasta 18:20, joten ehkä vielä on toivoa ehtiä pelin alkuun. Ihmisiä paikalla ei ole nimeksikään, mutta jonot ovat valtaisat kun vain kaksi lippuluukkua on auki. Valitsen niistä toisen. Tuulikaapin kotoisan lämmön ja ilmanvaihdon tasaisen huminan seasta kuulen kotijoukkue Flegun pelaajia jo kuulutettavan jäälle. Vittu! Lipputiskillä valitsen hallin halvimman istumapaikan hintaan 15 euroa, johon täti kuitenkin lisää 2 euron palvelumaksun. Kova hinta väkinäisestä hymystä ja Ole hyvä-toivotuksesta.
Istuimeni on paikka 140 rivillä 62. Yritän tihrustaa tuolla jossain alhaalla liikkuvia pelaajia ja kiekkoa. Pääasiassa haukottaa, koska hallissa ei ole tunnelmasta tietoakaan. Kuuluttajan jenkkityyliset venytykset raikaavat vaisulle salille. Pelikatkoilla kaiuttimista soimaan räjähtävät mainokset sentään pitävät jotenkin valveilla. Joukkueeni kovaotteinen puolustaja Halenius luistelee Flegun nuoren ja yritteliään laitahyökkääjä Jani Sallosen vierestä ja saa jäähyn. Flegu pyörittää ylivoimaa, pieni kannattajaryhmä päädyssä taputtaa kiimaisella tahdilla muun yleisön istuessa suolapatsaina siellä täällä katsomossa. Toisessa päässä kaukalo on pimeänä kun hallin valot eivät toimi. Erätauon Gallahan golf-kisan puttituokio ei oikein jaksa sytyttää vaikka Flegun cheerleaderit ovatkin liki alasti jäällä hillumassa.
Nälkäkin alkaisi jo olla, mutta ei todellakaan kiinnosta ostaa Sebyllan kumihodareita ja 0,33 limpparia 7 eurolla. Kärvistelen mieluummin kotimatkalle asti.
Matsi päättyy 4-2 kotivoittoon. Lopussa Halenius sentään tappeli, tai ainakin yritti tapella vastustajan kilpikonnaa imitoineen Raju Erkkimäen kanssa, sen jälkeen kun tämä oli lyönyt mailalla Jarko Mantusen käsille. Halenius suihkuun ja Erkkimäelle 2+10. Kävelen taas kilometrin loskan ja paskan seassa autolle. Kyllä kannatti maksaa 15 euroa tuostakin. Eikun 17 euroa.
Myöhään yöllä kotona jatkan rituaalinomaista ja jokapäiväistä vaellustani Katkoaika-sivuston syövereihin. Katselen tiistain kierroksen ottelujen kuvakoosteet. Yhtään mielenkiintoista kuvaa ei taaskaan osunut sekaan. Vain pelaaja, toinen pelaaja, ehkä kiekkokin tai maalivahti. Ei ilmeitä, ei fiiliksiä, vain mitäänsanomatonta kaartelua pelipaidat täynnä toistakin rumempia tilkkutäkkimainoksia ja taustalla loputon meri istujaa kaipailevia kuppi-istuimia. Yhdessä kuvassa sentään vilahtaa tanssitytön reisi.
Keskiviikko
Keskiviikkona kiekkoväki kuohuu sarjauudistusten merkeissä. Liigan tyhjäntoimitusjohtaja Tseipii Vöyrisen tiedotteen mukaan seuraavalla kaudella kaikki joukkueet pääsevät playoffeihin, mutta ensin viisi runkosarjan huonointa joukkuetta karsivat keskenään niihin pääsystä, ja viimeinen suoran paikan saavuttanut karsii runkosarjan viimeisen kanssa paras seitsemästä-periaatteella villihevoskortti-kierrokselle. Kaikkien pudonneiden kesken pelataan Fuck Out-karsinta siitä kuka joutuu liigakarsintaan Mustiksen voittajaa vastaan, joka ei kuitenkaan voi nousta ellei voittaja ole Vååsan tai Koovolan joukkue. Lisäksi ilmoitetaan että maalien kokoa suurennetaan koska Bulgarian pääsarjassakin näin on jo tehty ja kokeilu on lisännyt maalimääriä. Lisäksi ensi kaudella tuomareiden paidat ovat ruskeat, koska forssalainen lokapalvelu on tehnyt mittavan yhteistyösopimuksen.
Länsirannikkolaisen Hässien joukkueen toimitusjohtaja Hirsipuu ihmettelee työmaaparakkinsa nurkasta, että "Miten nää tämmötteet liikakarsinnat oikeen kehittää tät meitin es em liikaa? Kyä nää tuntuu olevan iha vaan Mustiksen kehitämistä nää tämmötteet tyhmät lisäpelit"
Eilisen ottelun valtaisat lippuluukkujonot ovat kirvoittaneet asiakaspalautetta, johon Flegun toimitusjohtaja Martti Varmanen kommentoi: ”Ostakaa ne vitun pääsyliput ennakkoon, ei mua kiinnosta palkata lisää lipunmyyjiä. Seiskää sitten siellä sateessa, huorat!”.
Katkoajan natsimotetaattotit ovat taas poistaneet jonkun nimimerkin. Todennäköisesti jonkun jolla on ollut värikkäitä kommentteja. S/M-liigaosiossa ylhäällä ovat supermielenkiintoiset topicit kuten Sekalaisia kysymyksiä jääkiekosta ja Pelejä näyttävät ravintolat.
Torstai
Töistä tullessani ovella eteisessä jokatorstainen Murheilulehti. Suhvosen Patteri syyttää tällä kertaa Kela Kammolaa ja Suck Deddenia pitkästä pakkasjaksosta, katsastusmaksujen noususta ja hallituspuolueiden maahanmuuttopolitiikasta. En jaksa paneutua koko artikkeliin, koska samat lauseet ovat pyörineet sivuilla jo ties kuinka monta vuotta. Veikkaan, että viimeisessä kappaleessa haikaillaan super-ihminen Raivo-Raatoa presidentiksi, ja osun oikeaan. Joo-o, keksisit Patteri jo vähitellen jotain uutta sanottavaa!
Illan kotiottelussa yleisöä viihdyttävät ns. kotituomarit, koska yleinen taloustilanne on ajanut liigan kurimukseen tuomareiden kulukorvauksien kanssa. Onneksi tämä urheilullisuutta ja puolueettomuutta kalvava lama ei sentään estä liigan johtajia tekemästä jokakeväistä ”verkostoitumismatkaa” Marbellaan.
Kello on 18:28, tulen taas viimetingassa katsomoon. Peli alkaa, yleisö on hiljaa. Harhasyöttö, rännikiekko, harhasyöttö, veto ensimmäisen pelaajan polviin, pitkä, ei voi vaihtaa. Muistelen kaihoisasti junioreiden MM-kisojen finaaleja, jossa 18-vuotiaat koltiaisetkin menivät miehekkäämmin tilanteisiin ja laukoivat paremmin.
Hetkeksi pelin intensiteetti syttyy roihuamaan, kunnes Pulicansin nelosketjun rotta Kuro Sawanen erehtyy taklaamaan vastustajan pelaajaa, joka kyllä näkee taklauksen tulevan, mutta hukkaa kiekon jalkoihinsa ja joutuu siksi kääntämään selkänsä juuri ennen kuin taklaus osuu. Pienen polemiikin jälkeen intensiteetti on jälleen onnistuneesti tapettu ja Sawanen jäähdyttelee jo itseään suihkun puolella. Sen jälkeen onkin jo aika Sadomaso-powerbreakin ja marssittaa puolialastomat lapiotytöt noukkimaan lumikolillaan kahvikupillisen verran lunta vaihtoaitioiden edestä. Ja kaiuttimista raikaa Cotton Eye Joe aivan kuin Rednexin 90-luvun kultavuosina konsanaan.
Nyhjäys päättyy 3-3-tasapeliin, mutta onneksi vielä on jäljellä jatkoaika ja mahdollisesti rankkaritkin. Viiden minuutin rännikiekon heittely päättyy ratkaisemattomaan, joten mennään rankkareihin. Zamboni ajaa jäätä ja yritän pysytellä hereillä. Pulicansin maalivahtivalmentaja Sipa Nirmunen täyttelee sudokua rankkarikisan ajan. Toinen joukkue voittaa rankkarit, kumpikohan se nyt olikaan. Niin kyllä se taisi Pulicans olla. Pisteet himaan 2-1. Kaikki saa jotain ja kukaan ei jää ilman, JEE!
Maanantai
Kaikkien normiviikkojen äiti alkaa peruskankealla maanantai-aamulla. Kiinnostaa niin vähän, että on oikein tarkistettava netistä mitkä matsit tällä viikolla oikein edes pelataan. Tiistaina pääkaupunkiseudulle, torstaina kotipeli ja lauantaina taas reissuun johonkin maakuntaan. No, huomenna voisi sentään lähteä sinne Kehä II:n sisäpuolelle, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.
Illalla Halsingin Pusilan Areenalla pelataan, koska älykäs algoritmi on ottelun tälle päivälle päättänyt. Yritän seurata pelin kulkua sadomaso-liiga.fi:n tulospalvelusta, mutta se ei toimi, joten vaihdan sen sijaan teksti-tv:n puolelle. Väsyneessä nyhjäyksessä kriisissä oleva kotijoukkueen miljoonamiehet heittävät ansiokkaasti kiekkoa ränniin, mutta landet hakevat epäjääkiekon riemuvoiton 1-3-lukemin. Yleisömääräksi ilmoitetaan 8200, mutta paikalla on todennäköisesti korkeintaan 4500, ajattelen. Aitiot sentään olivat varmaan aivan tupaten täynnä.
Luen Katkoaika-nimiseltä sivustolta huomisen ottelun otteluennakon. Paljon tekstiä, vähän sanottavaa. Toimittaja ei ole viitsinyt tarkistaa ketkä suosikkijoukkueeni Pulicansin riveistä oikeasti puuttuvat. Vastustaja Flegun valmentaja peräänkuuluttaa peli-ilmettä.
Tiistai
Pelipäivä on juhlapäivä. Puolilta päivin alkaisi illan kokoonpanojen odottelu, jos enää kiinnostaisi. Tosin liigan sivutkin ovat alhaalla, koska niitä on päivitettävä, ja päivitystä ei viitsitty tehdä 6 kuukauden kesätauon aikana. Sivusto palaa toimintaan kello 14, mutta jostain syystä sarjataulukko on käänteisessä järjestyksessä.
Iltapäivällä tiedän jo lähtiessäni lähteneeni taas vähän turhan myöhään. Painelen sateessa pimeällä motarilla sen mitä sakkojen pelossa uskaltaa. Perillä etelän metropolissa tiet ovat tottakai tukossa ja aina löytyy joku litrainen Micra eteen junnaamaan. Liikennevalotkin ovat mua vastaan, keltainen-punainen, keltainen-punainen kerta toisensa jälkeen. Halli häämöttää jo, en vitussa aio maksaa viittä tai kuutta euroa pysäköinnistä. Niinpä jätän auton noin kilometrin päähän hallista kadun varteen. Astun ulos autosta loskaiselle asfaltille ja huomaan sukkieni märkivän välittömästi. Mitäpä sitä ei tekisi rahansäästön eteen.
Tarvottuani kilometrin räntäsateessa ja loskavalleja väistellen hallin pihaan kiroan itseäni etten ostanut pääsylippua ennakkoon. Totean olevani osa sitä junttimassaa joka tulee hallille juuri niin myöhään kuin vain mahdollista. No, kello on vasta 18:20, joten ehkä vielä on toivoa ehtiä pelin alkuun. Ihmisiä paikalla ei ole nimeksikään, mutta jonot ovat valtaisat kun vain kaksi lippuluukkua on auki. Valitsen niistä toisen. Tuulikaapin kotoisan lämmön ja ilmanvaihdon tasaisen huminan seasta kuulen kotijoukkue Flegun pelaajia jo kuulutettavan jäälle. Vittu! Lipputiskillä valitsen hallin halvimman istumapaikan hintaan 15 euroa, johon täti kuitenkin lisää 2 euron palvelumaksun. Kova hinta väkinäisestä hymystä ja Ole hyvä-toivotuksesta.
Istuimeni on paikka 140 rivillä 62. Yritän tihrustaa tuolla jossain alhaalla liikkuvia pelaajia ja kiekkoa. Pääasiassa haukottaa, koska hallissa ei ole tunnelmasta tietoakaan. Kuuluttajan jenkkityyliset venytykset raikaavat vaisulle salille. Pelikatkoilla kaiuttimista soimaan räjähtävät mainokset sentään pitävät jotenkin valveilla. Joukkueeni kovaotteinen puolustaja Halenius luistelee Flegun nuoren ja yritteliään laitahyökkääjä Jani Sallosen vierestä ja saa jäähyn. Flegu pyörittää ylivoimaa, pieni kannattajaryhmä päädyssä taputtaa kiimaisella tahdilla muun yleisön istuessa suolapatsaina siellä täällä katsomossa. Toisessa päässä kaukalo on pimeänä kun hallin valot eivät toimi. Erätauon Gallahan golf-kisan puttituokio ei oikein jaksa sytyttää vaikka Flegun cheerleaderit ovatkin liki alasti jäällä hillumassa.
Nälkäkin alkaisi jo olla, mutta ei todellakaan kiinnosta ostaa Sebyllan kumihodareita ja 0,33 limpparia 7 eurolla. Kärvistelen mieluummin kotimatkalle asti.
Matsi päättyy 4-2 kotivoittoon. Lopussa Halenius sentään tappeli, tai ainakin yritti tapella vastustajan kilpikonnaa imitoineen Raju Erkkimäen kanssa, sen jälkeen kun tämä oli lyönyt mailalla Jarko Mantusen käsille. Halenius suihkuun ja Erkkimäelle 2+10. Kävelen taas kilometrin loskan ja paskan seassa autolle. Kyllä kannatti maksaa 15 euroa tuostakin. Eikun 17 euroa.
Myöhään yöllä kotona jatkan rituaalinomaista ja jokapäiväistä vaellustani Katkoaika-sivuston syövereihin. Katselen tiistain kierroksen ottelujen kuvakoosteet. Yhtään mielenkiintoista kuvaa ei taaskaan osunut sekaan. Vain pelaaja, toinen pelaaja, ehkä kiekkokin tai maalivahti. Ei ilmeitä, ei fiiliksiä, vain mitäänsanomatonta kaartelua pelipaidat täynnä toistakin rumempia tilkkutäkkimainoksia ja taustalla loputon meri istujaa kaipailevia kuppi-istuimia. Yhdessä kuvassa sentään vilahtaa tanssitytön reisi.
Keskiviikko
Keskiviikkona kiekkoväki kuohuu sarjauudistusten merkeissä. Liigan tyhjäntoimitusjohtaja Tseipii Vöyrisen tiedotteen mukaan seuraavalla kaudella kaikki joukkueet pääsevät playoffeihin, mutta ensin viisi runkosarjan huonointa joukkuetta karsivat keskenään niihin pääsystä, ja viimeinen suoran paikan saavuttanut karsii runkosarjan viimeisen kanssa paras seitsemästä-periaatteella villihevoskortti-kierrokselle. Kaikkien pudonneiden kesken pelataan Fuck Out-karsinta siitä kuka joutuu liigakarsintaan Mustiksen voittajaa vastaan, joka ei kuitenkaan voi nousta ellei voittaja ole Vååsan tai Koovolan joukkue. Lisäksi ilmoitetaan että maalien kokoa suurennetaan koska Bulgarian pääsarjassakin näin on jo tehty ja kokeilu on lisännyt maalimääriä. Lisäksi ensi kaudella tuomareiden paidat ovat ruskeat, koska forssalainen lokapalvelu on tehnyt mittavan yhteistyösopimuksen.
Länsirannikkolaisen Hässien joukkueen toimitusjohtaja Hirsipuu ihmettelee työmaaparakkinsa nurkasta, että "Miten nää tämmötteet liikakarsinnat oikeen kehittää tät meitin es em liikaa? Kyä nää tuntuu olevan iha vaan Mustiksen kehitämistä nää tämmötteet tyhmät lisäpelit"
Eilisen ottelun valtaisat lippuluukkujonot ovat kirvoittaneet asiakaspalautetta, johon Flegun toimitusjohtaja Martti Varmanen kommentoi: ”Ostakaa ne vitun pääsyliput ennakkoon, ei mua kiinnosta palkata lisää lipunmyyjiä. Seiskää sitten siellä sateessa, huorat!”.
Katkoajan natsimotetaattotit ovat taas poistaneet jonkun nimimerkin. Todennäköisesti jonkun jolla on ollut värikkäitä kommentteja. S/M-liigaosiossa ylhäällä ovat supermielenkiintoiset topicit kuten Sekalaisia kysymyksiä jääkiekosta ja Pelejä näyttävät ravintolat.
Torstai
Töistä tullessani ovella eteisessä jokatorstainen Murheilulehti. Suhvosen Patteri syyttää tällä kertaa Kela Kammolaa ja Suck Deddenia pitkästä pakkasjaksosta, katsastusmaksujen noususta ja hallituspuolueiden maahanmuuttopolitiikasta. En jaksa paneutua koko artikkeliin, koska samat lauseet ovat pyörineet sivuilla jo ties kuinka monta vuotta. Veikkaan, että viimeisessä kappaleessa haikaillaan super-ihminen Raivo-Raatoa presidentiksi, ja osun oikeaan. Joo-o, keksisit Patteri jo vähitellen jotain uutta sanottavaa!
Illan kotiottelussa yleisöä viihdyttävät ns. kotituomarit, koska yleinen taloustilanne on ajanut liigan kurimukseen tuomareiden kulukorvauksien kanssa. Onneksi tämä urheilullisuutta ja puolueettomuutta kalvava lama ei sentään estä liigan johtajia tekemästä jokakeväistä ”verkostoitumismatkaa” Marbellaan.
Kello on 18:28, tulen taas viimetingassa katsomoon. Peli alkaa, yleisö on hiljaa. Harhasyöttö, rännikiekko, harhasyöttö, veto ensimmäisen pelaajan polviin, pitkä, ei voi vaihtaa. Muistelen kaihoisasti junioreiden MM-kisojen finaaleja, jossa 18-vuotiaat koltiaisetkin menivät miehekkäämmin tilanteisiin ja laukoivat paremmin.
Hetkeksi pelin intensiteetti syttyy roihuamaan, kunnes Pulicansin nelosketjun rotta Kuro Sawanen erehtyy taklaamaan vastustajan pelaajaa, joka kyllä näkee taklauksen tulevan, mutta hukkaa kiekon jalkoihinsa ja joutuu siksi kääntämään selkänsä juuri ennen kuin taklaus osuu. Pienen polemiikin jälkeen intensiteetti on jälleen onnistuneesti tapettu ja Sawanen jäähdyttelee jo itseään suihkun puolella. Sen jälkeen onkin jo aika Sadomaso-powerbreakin ja marssittaa puolialastomat lapiotytöt noukkimaan lumikolillaan kahvikupillisen verran lunta vaihtoaitioiden edestä. Ja kaiuttimista raikaa Cotton Eye Joe aivan kuin Rednexin 90-luvun kultavuosina konsanaan.
Nyhjäys päättyy 3-3-tasapeliin, mutta onneksi vielä on jäljellä jatkoaika ja mahdollisesti rankkaritkin. Viiden minuutin rännikiekon heittely päättyy ratkaisemattomaan, joten mennään rankkareihin. Zamboni ajaa jäätä ja yritän pysytellä hereillä. Pulicansin maalivahtivalmentaja Sipa Nirmunen täyttelee sudokua rankkarikisan ajan. Toinen joukkue voittaa rankkarit, kumpikohan se nyt olikaan. Niin kyllä se taisi Pulicans olla. Pisteet himaan 2-1. Kaikki saa jotain ja kukaan ei jää ilman, JEE!
Viimeksi muokattu: