Vuodesta 2015 on poliisin mukaan alkanut negatiivinen kehitys. Onneksi sentään he ovat samalla sivulla opettajien kanssa, vaikka resursseja asioiden selvittämiseen ei riitäkään.
12-vuotias tyttö hakattiin keskellä koulua ja uudelleen puolen vuoden kuluttua koulumatkalla Vantaalla.
www.hs.fi
Tässä on tuo, että väkivaltatapauksia nykyään ilmoitetaan poliisille herkemmin, joka myös tuossa poliisin omassa raportissa on mainittu.
Hesarin jutussa kyseisestä tutkimuksesta kerrotaan näin:
Viimeisin tutkimus on siis melko tuore, mutta väkivallan lisääntyminen ei näy lasten vastauksissa, kertoo lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
”Vaikka määrä on kasvussa, lapset ja nuoret eivät itse kuitenkaan kerro heihin kohdistuvista väkivallanteoista sen useammin kuin ennenkään.”
Ristiriitaan voidaan nähdä useita syitä, Pekkarinen kertoo.
Ensinnäkin aikuiset, esimerkiksi koulujen työntekijät, ehkä ilmoittavat havaitsemastaan väkivallasta aiempaa herkemmin poliisille.
Toiseksi väkivallantekoja nykyään kuvataan ja jaetaan sosiaalisessa mediassa aiempaa enemmän, jolloin siitä jää todisteita.
Mutta, viitteitä on myös, että törkeitä väkivaltatapauksia näyttäisi nykyään olevan enemmän, joita tietysti myös herkemmin ilmoitetaan poliisille, kuten Hesarin jutussakin kerrotaan
Sinänsä en halua asiasta mitenkään kinata enkä myöskään kiistä havaintoja ongelmista. Päinvastoin. Oma tarkoitukseni on vain painottaa sitä, että yhtäältä meidän oma kouluaikamme ei ollut kiusaamisen, väkivallan ja häiriköinnin suhteen mikään Onnen Auvo (ainakaan minun ikäisilläni, 70-80 lukujen taitteessa syntyneillä), vaan kouluyhteisöt olivat erittäin monilla tärkeillä mittareilla huonovointisempia, kuin nykyään. Se näkyi kyllä vakavana oireiluna. Ja toisaalta taas olen halunnut painottaa sitä, ettei olla mihinkään mayhemiin jouduttu, joskin suunta on nyt päinvastainen kuin sen pitäisi olla.
Kuten itsekin olen tähän ketjuun kirjoittanut, resurssit koululaisten - ja ylipäätään eritoten nuorison - mielenterveyden hoitamiseksi ovat huolestuttavalla tolalla ottaen etenkin huomioon sen, miten ajan kuva sotineen, ilmastokriiseineen ja pandemioineen on vaikuttanut nuorten henkiseen hyvinvointiin. Sillä on vuorenvarmasti yhteys siihen, miksi viime vuosina kouluhyvinvointi on kääntynyt laskuun.
