Missasin tänään täpärästi bussin ja vittuuntuneena istuin odottamaan seuraavaa, joka oli tulossa 20 minuutin päästä. Siihen samalle pysäkille iskeytyi tämä mummo, jonka seurassa ei ollut todellakaan tylsää. Luulen, että molemmille tuli hyvä mieli, mummulle siitä että joku kuunteli ja mulle hänen huikeista tarinoistaan.
Rouva oli 91 vuotta nuori ja sain kuulla uskomattomia tarinoita natsien hirmuteoista, evakkoreissuista, kahdesta hävitystä sodasta, pientilan viljelemisestä Laatokan rannalla jne. Viime kesänä tasavallan presidentti oli tullut häntä tervehtimään siirtolapuutarhalle, josta mummu omistaa mökin. Mummu jutteli, että vaikka en mie ihmisestä pidäkään, niin oli se mahtavaa. Siinä mie surkia karjalan tyttö kättelin maan presidenttiä. Hää ol hyvin lämmin ja piti tällä lailla (samalla rouva otti kädestäni kiinni ja demonstroi) näin kädestä kiinni.
Jotenkin vaan veti iloiseksi siinä rouvan tarinoita kuunnellessa, vaikka aihe tietenkin vakava olikin. Palanen historiaa siirtyi häneltä minulle ja arvostan sitä todella.