Pysyväiskaverini herra paksusuolentulehdus oikkuili kesän mittaan. Tulehdusarvot toista tuhatta, ja olo vaisu. Elokuun puolivälistä lähti olo heikkenemään isosti, ja viime viikko oli uuvuttava. Tuossahan vatsaoireiden lisäksi on kosolti muutakin kivaa - nivelkivut, jumalaton väsymys, sykkeen häiriöt, yleinen alavire. Ja nyt ekan kerran ihana uusi tuttavuus, todella kuvottava olo.
Erikoissairaanhoito toimii kyllä hyvin ja tehokkaasti Vantaalla. Viesti viime sunnuntaina hoitajalle, että tilanne on nyt tämä, ja oireet nämä Ma klo 7 tulee vastaus, että asia menee käsittelyyn. Parin tunnin päästä uusi viesti, lääkäri tavoitettu. Ja parin tunnin päästä resepti kourassa apteekkiin.
Jälleen kortisonikuurille. Ensimmäinen viikko 8 viikon kuurosta takana, ja olo alkaa olla hyvä. Turhan usein joudun turvautumaan tuohon myrkkyyn, mutta kun ei tunnu muulla lääkityksellä pysyvän poissa kovin kauaa. Minkäs tekee, ja lääkärihän tuon päätöksen aina lopulta tekee.
Vaan täältä tullaan taas! Ja pelkkä ajatuskin siitä, että taas on voimia palata kuntoilun pariin varmasti jo huomisesta alkaen on aivan huumaava! Ihanaa! Huomenna työmatkapyöräilyn päälle kävelylenkki, tiistaina salibandytreenit. Ja siitä sitten rullaavalla suunnitelmalla eteenpäin, aijai!