ACN ketju hipoo jo -eikä vähiten omista ansioistani- sellaisia pohjamutia, että ajattelin siirtää mahdollisen syvällisemmän pohdiskelun verkostomarkkinoinnin ideologiasta tänne. ACN on vain yksi tuote, verkostomarkkinointi on laajempi kokonaisuus.
Mikä verkostomarkkinoinnissa ärsyttää niin paljon, että se on niitä harvoja asioita maailmassa, josta jokaisella on absoluuttisen oikea mielipide? Koski asia häntä tai ei, oli kokemusta tai ei. Mielipide on täysin järkähtämätön.
Tiivistän oman näkemykseni tähän:
Kuluttajana minulle on paskan hailea, mistä käyttämäni tuotteet hankin. Pyrin hankkimaan tavaraa, jossa on hyvä hinta/laatusuhde ja jos saan tavaran parhaassa muodossa postimyynnistä, tilaan sen. Jos internetistä, tilaan sieltä. Jos verkostomarkkinoijalta, otan häneltä. Jos kaupasta, haen sieltä. Big deal. Yleensä verkostomarkkinoijia säälitään, koska "heitä käytetään hyväksi". Miksi sama sääli ei ulotu esimerkiksi asuntokauppaan? Jos saat kaksion alle markkinahintojen johtuen siitä, että myyjän perheessä on tapahtunut vaikkapa tragedia, mitä teet? Nappaat kiinni ja olet tyytyväinen ja vielä kehua retostat kavereille, ei mitään sääliä missään ohjelmissa tällaisia pakkomyyjiä kohtaan. Entäs kaupojen konkurssimyynnit tai kuolinpesien huutokaupat. Hyviä mahdollisuuksia täynnä. Mitenkäs K-kaupasta ostamasi Costa-Rica pakkaus? Olisiko mahdollista, että sen valmistuksessa olisi käytetty lapsityövoimaa ja / tai tuhottu luontoa.
Mutta aijai! Jos otat jotain naapurin Pirjolta, onkohan häntä käytetty hyväksi? Tai vieläkin pahempaa -ja tämä on suomalaisuuden ydin- tienaakohan hän tuolla oikeasti??
Yrittäjänä voin ottaa osaa mihin tahansa liiketoimintaan, jos sen panos / tuotto-odotus -analyysi antaa hyvän tuloksen. Verkostomarkkinointi ei ole tässä analyysissä minulle sen huonompi tai parempi kuin muutkaan mahdolliset toimialat. Katson asiaa täysin kliinisesti. Niinpä en ole päätyökseni verkostomarkkinoija, koska haluan toimia monella toimialalla. En ymmärrä siis myöskään vm-uskovaisia, jotka tekevät alasta sinänsä elämäntavan ja kultin.
No, kukin tavallaan. Vai?
Mikä verkostomarkkinoinnissa ärsyttää niin paljon, että se on niitä harvoja asioita maailmassa, josta jokaisella on absoluuttisen oikea mielipide? Koski asia häntä tai ei, oli kokemusta tai ei. Mielipide on täysin järkähtämätön.
Tiivistän oman näkemykseni tähän:
Kuluttajana minulle on paskan hailea, mistä käyttämäni tuotteet hankin. Pyrin hankkimaan tavaraa, jossa on hyvä hinta/laatusuhde ja jos saan tavaran parhaassa muodossa postimyynnistä, tilaan sen. Jos internetistä, tilaan sieltä. Jos verkostomarkkinoijalta, otan häneltä. Jos kaupasta, haen sieltä. Big deal. Yleensä verkostomarkkinoijia säälitään, koska "heitä käytetään hyväksi". Miksi sama sääli ei ulotu esimerkiksi asuntokauppaan? Jos saat kaksion alle markkinahintojen johtuen siitä, että myyjän perheessä on tapahtunut vaikkapa tragedia, mitä teet? Nappaat kiinni ja olet tyytyväinen ja vielä kehua retostat kavereille, ei mitään sääliä missään ohjelmissa tällaisia pakkomyyjiä kohtaan. Entäs kaupojen konkurssimyynnit tai kuolinpesien huutokaupat. Hyviä mahdollisuuksia täynnä. Mitenkäs K-kaupasta ostamasi Costa-Rica pakkaus? Olisiko mahdollista, että sen valmistuksessa olisi käytetty lapsityövoimaa ja / tai tuhottu luontoa.
Mutta aijai! Jos otat jotain naapurin Pirjolta, onkohan häntä käytetty hyväksi? Tai vieläkin pahempaa -ja tämä on suomalaisuuden ydin- tienaakohan hän tuolla oikeasti??
Yrittäjänä voin ottaa osaa mihin tahansa liiketoimintaan, jos sen panos / tuotto-odotus -analyysi antaa hyvän tuloksen. Verkostomarkkinointi ei ole tässä analyysissä minulle sen huonompi tai parempi kuin muutkaan mahdolliset toimialat. Katson asiaa täysin kliinisesti. Niinpä en ole päätyökseni verkostomarkkinoija, koska haluan toimia monella toimialalla. En ymmärrä siis myöskään vm-uskovaisia, jotka tekevät alasta sinänsä elämäntavan ja kultin.
No, kukin tavallaan. Vai?