The Original Jags
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Tässä ketjussa keskustellaan Venäjän taloudesta yleisesti. Aiemmin suljetussa "Venäjä-suhteet" -ketjussa aiheesta olikin paljon asiaa, joten jatketaan juttua täällä.
Venäjän talouskehitys on ollut pääosin positiivista vuosituhannen taitteesta lähtien. Vuosittainen talouskasvu on ollut vuosittain 6-7% luokkaa, joka ylittää selvästi EU:n keskimääräisen talouskasvun.
Suuri osa talouskasvusta voidaan selittää alhaisella lähtötasolla. Boris Jeltsinin hallitus aiheutti 1990-luvulla valtavan talousromahduksen virheellisillä, osin myös tahallisesti haitallisilla reformeillaan, jonka pääteema oli valtion omaisuuden yksityistäminen harvojen käsiin. Nämä "harvat" muodostivat sittemmin Jeltsinin perheeksi kutsutun ringin, joka sijoitti valtavia rahamääriä lännen pankkeihin. Maailmanhistorian suurin valuutan joukkopako tapahtui hallitsemattoman yksityistämisen jälkiseurauksena. Kuuluisimpia tämän perheen jäsenistä oli ns. juutalaislobby, joista tunnetuimpia ovat Mihail Hodorkovski, Boris Berezovski, Roman Abramovitsh ja Vladimir Gusinsky. 1990-luvun synkimpinä vuosina noin tusina oligarkkeja omisti jopa 70% koko kansallisomaisuudesta.
Heistä nykyisin ainoastaan Abramovitsh on Venäjällä vaikuttavassa asemassa. Hodorkovski on vankilassa, Gusinsky pakeni Israeliin ja Berezovski Englantiin. Berezovski on uhonnut Englannista käsin tavoittelevansa jopa vallankumousta Venäjältä. Lisäksi hänen on sanottu rahoittavan Tshetshenian kapinallisten vastarintaliikettä. Lisäksi hän rahoittaa lukuisia Venäjällä toimivia länsimielisiä kansalaisliikkeitä. Tämä oli varmaankin pääsyy Venäjän kiristyneisiin kansalaisjärjestöjä koskeviin lakeihin. Ulkomailta rahoitettujen järjestöjen toiminnan katsotaan olevan haitallista kansalliselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
2000-luvun taitteen talouskehityksen kääntyminen positiiviseksi aiheutui useammastakin tekijästä. Vuonna 1998 koettu talousromahdus aiheutti samalla ruplan romahduksen, joka teki samalla Venäjän teollisuudesta kilpailukykyisempää. Uuden presidentin tiukentunut ote oligarkeista oli myös eräs talouskasvun päätekijöistä. Valuutan virtaa ulkomaille alettiin hillitsemään, ja oligarkkien 1990-luvulla kahmimaa omaisuutta alettiin palauttaa pikkuhiljaa valtiolle. Suurin yksittäinen tällainen tapaus oli ilman muuta Jukosin haltuunotto vuonna 2003, jota new yorkilaiset pankkiirit myös tavoittelivat omistukseensa samoihin aikoihin. Jukos hallitsi suurinta osaa koko Venäjän öljyteollisuudesta, joten kyse oli todella merkittävästä asiasta.
2000-luvulla syntyi myös todellinen jättiläinen, Gazprom. Tämä Venäjän nykytalouden kruununjalokivi on kasvanut maailman 3. suurimmaksi yritykseksi. 1990-luvulla tämä valtionyritys oli konkurssin partaalla, mutta Putinin hallituksen onnistuneet reformit tekivät yhtiöstä sen mitä se on tänään. Käytännössä Gazprom otti valtion kaasukentät pois oligarkeilta, ja palautti ne valtion hallintaan.
2000-luvun alussa Venäjän talouskasvu perustui pitkälti öljyn korkeaan hintaan. Venäjän kannalta öljyn kova hinnan nousu sattui todella hyvään paikkaan, koska se mahdollisti suotuisan talouskehityksen ja valtion velkojen pois maksamisen. Tällä hetkellä Venäjä on lähes velaton maa.
Mikä on tilanne tällä hetkellä? Tässä jotain osviittaa, kyseessä on IMF:n raportti:
http://www.mosnews.com/money/2006/06/26/imfgrowth.shtml
IMF ennustaa talouden kasvavan vuonna 2006 edelleen 6.5% vauhdilla. Viime vuonna tämän vuoden kasvun ennustettiin jäävän hieman yli 4%:iin, mutta Venäjän sisämarkkinoiden voimakas kasvu on nostanut ennustetta hieman. Onkin huomionarvoista, että Venäjän talouskasvu ei perustu enää nykyisin niinkään raaka-aineiden vientiin, vaan sisämarkkinoiden kasvuun. Tätä voidaan pitää merkkinä talouden tervehtymisen jatkumisesta.
Liittyykö Venäjän talouteen sitten merkittäviä uhkia? Pidemmällä aikavälillä tällainen on eittämättä negatiivinen väestökehitys. Maan väkiluku vähenee vuosittain 600000-700000 tahdilla. Venäjä ei ole avannut rajojaan siirtolaisille siinä määrin kuin EU-valtiot, joka näkyy väestön voimakkaana vähenemisenä. Voimakas talouskasvu vaatii paljon nuorta ja viriiliä työvoimaa, joten ongelmaa on pidettävä merkittävänä. Putinin hallitus onkin ottanut jo kantaa ongelmaan monellakin tavalla. Hallitus maksaa ensi vuodesta lähtien "palkkion" lapsia synnyttäville pareille. Myös ulkomailla asuvia venäläisiä houkutellaan muuttamaan takaisin erinäisin etuuksin.
Paluuliikettä onkin jo nähtävissä. Ulkomailla asuu miljoonia venäläisiä, joten onnistuessaan muuttoliike takaisin auttaisi asiaa. Mutta lopullinen ratkaisu tämä ei ole, vaan syntyvyyden on noustava, jotta väestön väheneminen saadaan pysäytettyä. Syntyvyys onkin noussut joka vuosi vuodesta 2001 lähtien, mutta ei laisinkaan tarpeeksi. Putinin hallitus uskoo, että talouden koheneminen lisää samalla myös syntyvyyttä, ja näin viimeisen viiden vuoden aikana on myös tapahtunut.
Venäjän talous näyttää siis tällä hetkellä hyvältä. Talous tulee kasvamaan seuraavan viiden vuoden aikana 4-7% vuosivauhtia, jota voidaan pitää hyvänä tuloksena. Pidemmällä aikavälillä esiintyy kuitenkin ongelmia, jotka on voitava selvittää, jotta suotuisa kehitys jatkuu myös 10-20 vuoden päästä. Näistä tärkein on syntyvyyden nostaminen, mutta yhtä tärkeä on myös teollisuuden monipuolistaminen ja raaka-aineiden jalostusasteen nostaminen.
Venäjän talouskehitys on ollut pääosin positiivista vuosituhannen taitteesta lähtien. Vuosittainen talouskasvu on ollut vuosittain 6-7% luokkaa, joka ylittää selvästi EU:n keskimääräisen talouskasvun.
Suuri osa talouskasvusta voidaan selittää alhaisella lähtötasolla. Boris Jeltsinin hallitus aiheutti 1990-luvulla valtavan talousromahduksen virheellisillä, osin myös tahallisesti haitallisilla reformeillaan, jonka pääteema oli valtion omaisuuden yksityistäminen harvojen käsiin. Nämä "harvat" muodostivat sittemmin Jeltsinin perheeksi kutsutun ringin, joka sijoitti valtavia rahamääriä lännen pankkeihin. Maailmanhistorian suurin valuutan joukkopako tapahtui hallitsemattoman yksityistämisen jälkiseurauksena. Kuuluisimpia tämän perheen jäsenistä oli ns. juutalaislobby, joista tunnetuimpia ovat Mihail Hodorkovski, Boris Berezovski, Roman Abramovitsh ja Vladimir Gusinsky. 1990-luvun synkimpinä vuosina noin tusina oligarkkeja omisti jopa 70% koko kansallisomaisuudesta.
Heistä nykyisin ainoastaan Abramovitsh on Venäjällä vaikuttavassa asemassa. Hodorkovski on vankilassa, Gusinsky pakeni Israeliin ja Berezovski Englantiin. Berezovski on uhonnut Englannista käsin tavoittelevansa jopa vallankumousta Venäjältä. Lisäksi hänen on sanottu rahoittavan Tshetshenian kapinallisten vastarintaliikettä. Lisäksi hän rahoittaa lukuisia Venäjällä toimivia länsimielisiä kansalaisliikkeitä. Tämä oli varmaankin pääsyy Venäjän kiristyneisiin kansalaisjärjestöjä koskeviin lakeihin. Ulkomailta rahoitettujen järjestöjen toiminnan katsotaan olevan haitallista kansalliselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
2000-luvun taitteen talouskehityksen kääntyminen positiiviseksi aiheutui useammastakin tekijästä. Vuonna 1998 koettu talousromahdus aiheutti samalla ruplan romahduksen, joka teki samalla Venäjän teollisuudesta kilpailukykyisempää. Uuden presidentin tiukentunut ote oligarkeista oli myös eräs talouskasvun päätekijöistä. Valuutan virtaa ulkomaille alettiin hillitsemään, ja oligarkkien 1990-luvulla kahmimaa omaisuutta alettiin palauttaa pikkuhiljaa valtiolle. Suurin yksittäinen tällainen tapaus oli ilman muuta Jukosin haltuunotto vuonna 2003, jota new yorkilaiset pankkiirit myös tavoittelivat omistukseensa samoihin aikoihin. Jukos hallitsi suurinta osaa koko Venäjän öljyteollisuudesta, joten kyse oli todella merkittävästä asiasta.
2000-luvulla syntyi myös todellinen jättiläinen, Gazprom. Tämä Venäjän nykytalouden kruununjalokivi on kasvanut maailman 3. suurimmaksi yritykseksi. 1990-luvulla tämä valtionyritys oli konkurssin partaalla, mutta Putinin hallituksen onnistuneet reformit tekivät yhtiöstä sen mitä se on tänään. Käytännössä Gazprom otti valtion kaasukentät pois oligarkeilta, ja palautti ne valtion hallintaan.
2000-luvun alussa Venäjän talouskasvu perustui pitkälti öljyn korkeaan hintaan. Venäjän kannalta öljyn kova hinnan nousu sattui todella hyvään paikkaan, koska se mahdollisti suotuisan talouskehityksen ja valtion velkojen pois maksamisen. Tällä hetkellä Venäjä on lähes velaton maa.
Mikä on tilanne tällä hetkellä? Tässä jotain osviittaa, kyseessä on IMF:n raportti:
http://www.mosnews.com/money/2006/06/26/imfgrowth.shtml
IMF ennustaa talouden kasvavan vuonna 2006 edelleen 6.5% vauhdilla. Viime vuonna tämän vuoden kasvun ennustettiin jäävän hieman yli 4%:iin, mutta Venäjän sisämarkkinoiden voimakas kasvu on nostanut ennustetta hieman. Onkin huomionarvoista, että Venäjän talouskasvu ei perustu enää nykyisin niinkään raaka-aineiden vientiin, vaan sisämarkkinoiden kasvuun. Tätä voidaan pitää merkkinä talouden tervehtymisen jatkumisesta.
Liittyykö Venäjän talouteen sitten merkittäviä uhkia? Pidemmällä aikavälillä tällainen on eittämättä negatiivinen väestökehitys. Maan väkiluku vähenee vuosittain 600000-700000 tahdilla. Venäjä ei ole avannut rajojaan siirtolaisille siinä määrin kuin EU-valtiot, joka näkyy väestön voimakkaana vähenemisenä. Voimakas talouskasvu vaatii paljon nuorta ja viriiliä työvoimaa, joten ongelmaa on pidettävä merkittävänä. Putinin hallitus onkin ottanut jo kantaa ongelmaan monellakin tavalla. Hallitus maksaa ensi vuodesta lähtien "palkkion" lapsia synnyttäville pareille. Myös ulkomailla asuvia venäläisiä houkutellaan muuttamaan takaisin erinäisin etuuksin.
Paluuliikettä onkin jo nähtävissä. Ulkomailla asuu miljoonia venäläisiä, joten onnistuessaan muuttoliike takaisin auttaisi asiaa. Mutta lopullinen ratkaisu tämä ei ole, vaan syntyvyyden on noustava, jotta väestön väheneminen saadaan pysäytettyä. Syntyvyys onkin noussut joka vuosi vuodesta 2001 lähtien, mutta ei laisinkaan tarpeeksi. Putinin hallitus uskoo, että talouden koheneminen lisää samalla myös syntyvyyttä, ja näin viimeisen viiden vuoden aikana on myös tapahtunut.
Venäjän talous näyttää siis tällä hetkellä hyvältä. Talous tulee kasvamaan seuraavan viiden vuoden aikana 4-7% vuosivauhtia, jota voidaan pitää hyvänä tuloksena. Pidemmällä aikavälillä esiintyy kuitenkin ongelmia, jotka on voitava selvittää, jotta suotuisa kehitys jatkuu myös 10-20 vuoden päästä. Näistä tärkein on syntyvyyden nostaminen, mutta yhtä tärkeä on myös teollisuuden monipuolistaminen ja raaka-aineiden jalostusasteen nostaminen.
Viimeksi muokattu: