Jos paljas tumma suklaa maistuu, niin muutamat venäläisten tuotteet, kuten Korkunovin suklaa, ovat olleet ihan ookoo. Yleensä Venäjällä on pystynyt jo hintalapusta päättelemään, kuuluuko suklaa mahdollisesti tähän harvalukuiseen kohtuullisten tai peräti hyvien tuotteiden joukkoon. Nyrkkisääntö on, että kaikki edullisen pään venäläisperäinen suklaa- ja muukin makeistavara kannattaa jättää ostamatta, maistamattakin paskaa.
Usein venäläiset suklaatuotteet ovat ei-suussasulavia ihan kirjaimellisesti. Vähän rasvainen ja sanoisinko vettä hylkivän oloinen suutuntuma, sellainen josta irtoaa kovin nihkeästi makua. Ja huomatkaa: mitä pidemmälle venäläinen yrittää jalostaa suklaatuotetta, sitä varmemmin se yleensä menee pieleen. Kun suklaaseen on Venäjällä sullottu sekaan jotain marjaa, hedelmää, pähkinää, keksinmurua tai mitä tahansa tunnistamatonta nöpärettä, hiutaletta, hilloa tai löllöä, lopputulos on yleensä vieläkin huonompi kuin mitä suklaa itsessään on. Ehkä tämä johtuu siitä, että paskaan mutta halpaan suklaaseen yritetään sotkea mukaan jotakin muuta, jonka tärkein valintakriteeri on ollut halpa hinta.
Venäläisessä elintarviketeollisuudessa (tai muussakaan venäläisessä kuluttajatuotteiden tuotannossa) ei Neuvostoliiton romahduksen jälkeen oikein missään vaiheessa opittu sisäistämään kunnolla sitä, että asiakas on kuningas, ja että tuotteen pitäisi pystyä kilpailemaan avoimilla markkinoilla ja pärjäämään myös länsimaisille tuotteille. Ihan varmasti myös Putinia on vituttanut koko ajan, kun venäläiset tuotteet eivät yleensä pysty kilpailemaan länsituotteita vastaan kotimarkkinoilla, saati sitten vientimarkkinoilla. Joihinkin Venäjän liehittelemiin kehitysmaihin venäläisiä tuotteita voi hyvinkin dumpata, ainakin osa niistä voi tuntua tyhjää paremmilta.