Pronssia tuli.
Onnittelut pelaajille hienosta turnauksesta. Te olitte tämän turnauksen paras joukkue, mutta nyt kävi näin. Mutta myös pronssi on hieno saavutus tälle suhteellisen kokemattomalle joukkueelle.
Venäjän esitykset turnauksessa parantuivat tasaisesti koko ajan, ja lopussa nähtiin sitä parasta Venäjää. Pronssipelin toinen erä oli paras yksittäinen erä, mitä yksikään joukkue on tässä turnauksessa pelannut. Kolmannen erän lepsuilu ja passiivisuus laskee hieman tästä ottelusta annettavaa arvosanaa, mutta pääasia eli pronssimitali saavutettiin lopulta ilman vaikeuksia.
Joukkue olisi mestaruuden ansainnut, mutta olosuhteet välierässä olivat mitä olivat. Tuon ottelun tuomaripeliin en enää tässä yhteydessä aio puuttua, koska oman mielipiteeni asiasta olen jo ilmaissut.
Venäjän jääkiekkoilun tulevaisuus näyttäisi kohtuullisen hyvältä. Hyökkääjien kohdalla tilanne on suorastaan erinomainen. Tässä joukkueessa pelasi kaksi maailman parasta teini-ikäistä pelaajaa, Aleksandr Ovetshkin ja Jevgeni Malkin. Vaikka olen kehunut Malkinia paremmaksi näistä kahdesta, niin tässä ottelussa Ovetshkin oli aivan omaa luokkaansa. Käsittämättömän taitava pelaaja ja käsien ja jalkojen koordinaatio parasta, mitä tältä planeetalta löytyy. Näiden kahden lisäksi 20-vuotias Aleksandr Semin pelasi hienosti. Näiden lisäksi 22-vuotias Ilja Kovaltshuk, joka tässä turnauksessa oli kaukana parhaasta tasostaan, sekä 22-vuotias Aleksandr Frolov, 20-vuotias Nikolai Zherdev, 22-vuotias Aleksei Kaigorodov, 21-vuotias Igor Grigorenko, 21-vuotias Aleksandr Perezhogin, 22-vuotias Aleksei Kaigorodov, 22-vuotias Jevgeni Gladskih, 21-vuotias Fedor Tjutin, 21-vuotias Kirill Koltsov, 21-vuotias Maksim Kondratjev, 22-vuotias Anton Voltshenkov, 20-vuotias Anton Babtshuk, 22-vuotias Aleksandr Svitov ja 21-vuotias Denis Grebetshkov tulevat olemaan maajoukkueen avainpelaajia jo aivan lähivuosina, ja osa toki sitä on jo nyt.
Joukkue oli tässä turnauksessa paras Venäjä, minkä minä olen nähnyt sitten vuoden 1993, jolloin joukkue otti maagisten Vjatsheslav Bykovin ja Andrei Homutovin johdolla maailmanmestaruuden. Vaikka ennen turnausta kauhistelin joukkueen puolustusta ja sen hitautta ja kiekollista kankeutta, niin loppujen lopuksi joukkue oli täysin mestaruuskelpoinen. Ainoastaan yhdessä ottelussa se oli pelillinen altavastaaja: alkusarjan Tshekki-pelissä. Kaikissa muissa ottelussa se hallitsi ottelua ja kiekollista peliä, ajoittain jopa täysin suvereenisti. Tämän iltainen toinen erä ja eilinen kolmas erä olivat parhaita esimerkkejä.
Ehdottomasti turnaus menee reilusti plussan puolelle. Harmistus eilisen epäoikeudenmukaisuuden johdosta on jo kadonnut, ja nyt voin vilpittömästi onnitella joukkuetta ja olla onnellinen sen pelaajien puolesta. Te ansaitsitte mitalin!