Viestin lähetti TBK
Täytyy kuitenkin muistaa, että Suomi ei sotisi mahdollisessa sodassa koko Venäjän armeijaa vastaan, vaan vastassa olisi suunnilleen Pietarin armeijakunta vahvennettuna tjsp.
Ja Suomi tuskin jäisi tällä kertaa ihan yksin, eiköhän joku EU:n maa sieltä apua hivenen antaisi.
Tuo, että Suomea vastassa olisi Pietarin armeijakunta vahvennettuna tjsp(on muuten mikä) on mielestäni hiukan hyvä uskoisuutta. Jos Venäjä tänne haluaisi tulla niin ei se mitään sattuman varaan jättäisi. Miesten värväys vähän kauenpaakin olisi erittäin todennäköistä.
TBK, luulen myös että ei Suomi yksin sodassa jäisi. Ainakin tuo länsi naapuri voisi olla kiinnostunut antamaan vähintään materiaali tukea Suomelle, vaikka liittoumaton onkin. Sen verran taitaa sveduja pelottaa, että joutuisivat Idän jätin naapurissa asumaan.
Nyt menee off tobic mut menköön. Mitä mieltä porukka on NATOsta? Itse olen ehdottomasti sillä kannalla ettei Suomen tulisi liittyö NATOon. Hyviä puolia Suomelle en NATOssa näe olevan kuin ilmavoimat. Tosin ilmavoimat ovat nykysodassa aika ratkaisevassa osassa, mutta silti. NATOn toiminnasta minulla on kuva , että jotkut asiat siellä tehdään helvtin monimutkaisesti. Osa asioista taas vailla mitään mielikuvitusta samalla ennalta arvatavalla kaavalla(isojen armeijoiden heikko puoli). Suomalainen taktiikkataito Suomalaisessa maastossa on varmasti parhaita mitä läytyy. Lisäksi Suomalaiset osaavat ja uskaltavat vaihtaa taktiikkaa hämätäkseen vihoillista ja parantaakseen omaa menestystä.
Mitä sitten tapahtuisi jos Suomi liittyisi NATOon? Ruvettaisiinko Suomessa käyttämään NATOn taktiikoita? Koska pitäähän yhteispeli eri maiden armeijoiden välillä toimia. Tuleeko tänne joku jenkki kenraali johtamaan suomalaisa joukkoja vai saavatko suomalaiset itse johtaa joukkojaan ja päättää isoista taktisista linjoista? Itse en ole kovinkaan vakuuttunut jenkkien sotimistaidoista, vaikka maailman suurin sotilasmahti onkin. Helppohan se aavikolla on jyrätä Irakilaisia. Näillä kun ei ole mitään into puolustaa maataan. Mutta yritä samaa Suomen olouhteissa kun on metri lunta, 20 astetta pakkasta, päivänvaloa kaksi tuntia päivässä ja vihollinen joka osaa ja haluaa taistella.
Se olisi näkemisen arvoista kun Delta Force äijät tiputettaisiin helikopterista keskelle suomalaista korpea helmikuussa. Laskeutumis paikkassa tuo mainittu metri lunta, 20 astetta pakkasta, lähin talo 15 kilometrin päässä. Jätkät ois vyötäröään myöten hangessa, kun ei sattunu tulemaan mukaan niitä suksia. 500 metrin matkan taittamiseen menee aikaa tunti ja eka äijä on jo ihan poikki uran aukaisemisesta. Sitten jätkät huomaa et maiharit taitaa pitää aika huonosti vettä. Kengän päälle sulanu lumi puskee nahan läpi ja pojilla tulee ikävä nokialaisia. Mut se ei kovia Delta äijiä pysäytä. Varpaita saa vähän paleltaa. Varmuuden vuoksi raportoidaan radiolla johtokeskuksen suuntaan, että on ongelmia varpaiden kanssa. No veli Venäläisen radio peilaus systeemit on valppaana ja deltojen sijainti on samalla sekunnilla vihollisen tiedossa. Deltat kumminkin etenee kohtuu hyvin. Ainoastaan perkeleellinen pusikko ja risukko, minkä läpi joutuu puskeen käy joka äijän hermoille. Kymmenen tunnin jälkeen on jo edetty viisi kilometriä, eikä kohde ole enää kuin 20 kilometrin päässä. Tulee nukkumis tauko ja pojat tunkee pieniin telttoihin. Kaminaa ei ole mukana. Vaatteita ei siis kuivata.
Viiden tunnin unien jälkeen kohmeisen märät vaatteet niskaan ja jatkamaan tehtävää. Sitten huomataan, että pattereilla toimivat pimeänäkö laitteet ovat yllättäen hyytyneet ollessaan yön 25 asteen pakkasessa. Nyt pilkko pimeässä metsässä tarpominen ei enää näytäkkään niin houkuttavalta kenestäkään. No, kunnon sotilas jatkaa silti tehtäväänsä. Onneksi gps paikantimessa on vielä virtaa ja ryhmän sijainti sitä myöten selvä. Radiolla pikainen tilanne tiedoitus johtokeskukseen tilaanteesta. Siellä ollaan huolissaan miten ilman pimeänäkö laitteita pärjätään. Eihän valoisaa aikaa ole kuin kaksi tuntia vuorkokaudessa. Suunnitellaan jo ryhmän evakuoimista, mutta lopulta päätetään jatkaa tehtävää.
Ryhmä lähtee etenemään ja tulee pienen joen luokse. Eka mies lähtee sitä ylittämään ja putoaa suoraan jään läpi. Muut kaverit rynnivät apuun ja saavat kuin saavatkin läpimärän miehen ylös jäistä. Ainostaan ryhmän gps hukkuu virran mukana. Siitä syntyykin helvetinmoinen ongelma. Kukaan ryhmän jäsenistä kun ei osaa suunnistaa. Koko metsä näytää amerikan pojasta täysin samalaiselta ja 50 tonninen kartaa ei paljoa anna yksityiskohtia. Yksi mies on läpimärkä, gps on poissa pelistä. Ryhmä tekee päätöksen. Tehtävä on jätettävä kesken. Radiolla ilmoitetaan evakuointi tarpeesta.
Hakupaikaksi sovitaan edellinen majoituspaikka. Se on ainoa paikka, jonka koordinaatit ovat ryhmän muistissa. Ryhmä lähtee takaisin omia jälkiään. Majoitus paikka on täynnä komeaa mäntyä. Siis sopimatonta kopterille laskeutua. No, onneksi mukana on räjähtävää tulilankaa ja sillä saadaankin melkein tarvittava alue harvennettua. Mutta vielä pitäs saada lisää puuta kaatumaan. No, sitten keksitään ampua rynkyllä puita nurin. Mutta kuinka ollakkaan pakkanen ja kosteus on jumittanut poikien hienot pyssyt. Aseet eivät inahdakkaan. Tarvitaan hiukan puunamista ja lämmittelyä ja pian yksi ase on ampuma kunnossa. Sillä saadaan loput puut katumaan ja paikka kopterille on valmis. Pojat jo vitsailevat, että olipa hyvä ettei kohdattu vihollista, kun oli nuo aseetkin jäätynyt.
Viimein kopteri saapuu. Kovia kokenut delta ryhmä kiipeää sisään ja lento tukikohtaan alkaa. Muutama päivä tuo jälkeen ryhmän jäsenet istuvat kanttiinissa ja muistelevat tuota reissuan "pakkas helvetissä". He ovat onnellisia, että selvisivät hengissä. Kestihän reissu lähes 20 tuntia. Saavatkin olla onnellisia nuo kaverit. Speznazit olivat nimittäin lähteneet hiihtämään amerikkalaisia kohti heti kun heidän olin paikkansa oli saatu peilattua. Vain muutama minuutti lisää ja he olisivat olleet lahtaamassa koko delta ryhmän enneikuin nämä olisivat kerenneet nousta kopteriin.
Tällainen kuva minulla on USAn erikoisjoukoista suomen oloissa. Tietysti hiukan kärjistettynä.