Tämä on mielestäni Suomessa ongelmana yleisemminkin monilla muuten ihan fiksuillakin ihmisillä, jopa osalla eturivin poliitikoistakin. Katsellaan maailmanpolitiikkaa ihan hirveän paksut Suomi-lasit päässä ja sitten, kun siinä tapahtuu asioita, jotka tuntuvat Suomi-näkökulmasta huonoilta/oudoilta/epämiellyttäviltä, niin saadaan ihmeellisiä selkäydinreaktioita tyyliin "Ei noin saa tehdä!", vaikka ennemminkin pitäisi pysähtyä ja miettiä, miksi joku (vaikkapa nyt Trump) toimi ja puhui niin kuin toimi ja puhui. Tuntuu, että jotenkin hirmu moni on huono asettumaan siihen toiseen näkökulmaan.
Totta kai esim. Trumpilla on Ukrainan suhteen motiiveja, jotka ovat ihan täysin erilaisia kuin suomalaisilla poliitikoilla, hän miettii esim. omaa kannatustaan USA:ssa, USA:n Ukrainan avustamiseen käyttämää rahaa ja mitä sillä voisi vaihtoehtoisesti tehdä USA:ssa, etc. Ihan samoin oli Bidenillä omat motiviinsa ja niin on Euroopan muiden maiden johtajilla. Toki mitä lähempänä ja pienempiä nuo maat ovat Suomea ja Venäjän rajaa, sitä samankaltaisemmiksi ne motiivit varmaan tässä tapauksessa alkavat tulla.
Mutta eihän jollain Ukrainalla nyt ole Trumpille tai keskimääräiselle amerikkalaiselle lopulta varmaan hirveästi väliä. Yksi sota muiden vuosikymmenten varrella olleiden joukossa ja lopulta joku voittaa ja joku häviää, mutta so not, ei paljon lopulta hetkauta, mihin lopputulokseen tämä sota loppuu. Maanantai-illan NFL-peli on paljon tärkeämpi. Ihan samalla tavalla kuin 99%:ia meistä suomalaisista ei lopulta ole kovin paljon hetkauttanut mihin lopputulokseen sodat jossain Afrikassa tai Etelä-Amerikassa ovat vuosikymmenten varrella loppuneet (vai ovatko). Lauantai-illan liigapeli, euroviisut tai lentomäki on ollut paljon tärkeämpi.