No tämä menee filosofisen pohdinnan puolelle, mutta sanotaanko näin että monissa näistä aatteista oleellinen dogmi oli nimenomaan aatteen kannattajien usko siihen että heidän visioidensa yhteiskunnan toteutuminen on vääjäämätön tosiasia ja vain ajan kysymys.
Esimerkiksi marxilaisuudessa ja kommunismissa eli kirjaimellisesti sokea usko siihen, että kommunistinen yhteiskuntajärjestys seuraa ennen pitkään inhimillisen yhteiskunnan saavuttaessa tietyn kehitysvaiheen. Erityisesti lokakuun vallankumouksen jälkeen usko tähän oli kommunistisissa piireissä erittäin vahva ja vallankumousten aaltoa ympäri maailmaa odotettiin kirjaimellisesti henkeä pidätellen.
Nähdäkseni se, määritetäänkö sanaan "uskonto" kuuluvaksi yliluonnollisia piirteitä ei ole tässä kontekstissa oleellista. Samat elementit näissä sairaissa yhteiskunnallisissa ideologioissa esiintyy, ja samoihin ihmismielen psykologisiin heikkouksiin ja herkkyyksiin niissä vedotaan. Ja vahvimpana argumenttina; molemmat edellyttävät kansalaisilta uskoa suureen johtajaan ja tämän ideaan.
Pahoittelut off-topicista, tämä on sinänsä kiehtova aihe mutta menee jo liian kauaksi ketjun aiheesta.
