Itse tunnustaudun fanaattiseksi Velipuolikuu-faniksi. Olen veivannut vanhoja vhs-nauhoja parikymmentä vuotta ja nauranut joka kerta vedet silmissä. Se, että joitakin täällä ei vpk-sketsit naurata ei mielestäni kerro siitä, että huumori olisi vanhentunut vaan siitä, että se vain sattuu olemaan erilaista kuin katsojan oma maku.
Jännää on esimerkiksi se, että eräät pitävät Mutapainin ystäviä VPK:ta parempana, vaikka omasta mielestäni PPP:n ura on ollut VPK:sta lähtien pelkkää alamäkeä. Mutapaini oli jo väsynyt versio Velipuolikuusta. Paikoitellen hauska, mutta Kari Heiskasta ja Litmasta lukuunottamatta näyttelijäkumppanit olivat muuntautumiskyvyttömämpiä. Tabu oli välissä hyvä, vaikka siinäkin oli jo enteitä ylipitkistä sketseistä. Hymyhuulet oli viimeinen oman rimani ylittänyt PPP tuotos ja siinäkin Aake Kalliala oli kymmenen pykälää huonompi aisapari kuin Heiskanen, joka omasta mielestäni on vielä PPP:täkin nerokkaampi esiintyjä. Ville Virtanen ja Antti Raivio itseasiassa varastivat mielestäni koko shown Aki ja Turo hahmoineen.
Sitten alkoikin tämä PPP:n rahastuskausi, jolloin ilmestyivät umpisurkeat Pulttibois, Manitbois, Hei Hulinaa ja Hui Helinää (vai mikä lie), jotka olivat päätöntä hokemahuumoria hirveimmillään. Ja juuri kun luulit, että pohjat oli saavutettu, PPP lyöttäytyi kimppaan Jope Ruonansuun kanssa. Sen sarjan nimeä en edes muista.
Kaverille ei jätetä ja muut myöhemmät, joissa Petelius ei itse ole pääosassa vaan kirjoittajana ovat kyllä jo minullekin maistuneet vähän paremmin.
Se mikä huumori maistuu on aika yksilöllinen juttu, mutta yhdistäviäkin tekijöitä löytyy.
Itse en voi sietää Soidinmenoja tai ylipäätään mitään Pertsa Reposen tuotoksia, Lapinlahden Linnut on 90 prosenttisesti huonosti näyteltyä tuubaa ja Ugrilampaat väkisin yrittämistä. Olen huomannut, että sama juttu on monen muunkin vpk-fanin kohdalla.
Kummeli ja Pulkkinen naurattivat aluksi, mutta kumpikaan ei osannut lopettaa ajoissa. Julmahuvi taas oli suorastaan erinomainen ja osittain juuri siksi, että he osasivat pitää setin kasassa ja lopettaa huipulla.
Piti sitten Velipuolikuun huumorista tai ei, tosiasia kuitenkin on, että ohjelma oli merkittävä virstanpylväs suomalaisessa tv-viihteessä. Sitä ennen ei sketsiohjelmissa juuri oltu nähty non-sequitur huumoria, järjettömiä mistään alkamattomia ja mihinkään järjelliseen päättymättömiä sketsejä, joita esim englantilainen huumori oli viljellyt jo parikymmentä vuotta (Monty Python, The Goodies etc.).