Peilisokkelo, taustalla Jean-Michel Jarren Equinoxe pt.3. Tästä alkoi viidestä viiteentoista minuuttiin kestävä seikkailu, minkä suomalaiset ja Linnanmäellä vierailleet ulkomaalaiset turistit saivat kokea sukupolvesta toiseen. Liikkuvat lattiat, vino huone (kaiteisiin koskematta), merirosvolaiva, keltainen sukellusvene ja monta muuta klassikkoa, rundin päättyessä puiseen liukumäkeen. Tätä kaikkea oli Linnanmäen legendaarinen naurutalo Vekkula.
Vekkula kiehtoi kokonaisuutena allekirjoittanutta jo lapsena ja rehellisesti sanottuna en osaa sanoa, lasketaanko allekirjoittaneen runit kymmenissä vai peräti sadoissa. Vekkula oli jokaisen lintsireissun kohokohtia ja jo teini-ikäisenä muistan kokeneeni nostalgisia tunteita. Hiljaisena hetkenä saatoit tehdä speed runin, tai nautiskella tunnelmasta ajan kanssa. Vaikka Vekkula on ollut jo historiaa useamman vuoden, elää legendaarinen funhouse edelleen muistoissamme.
Taannoin kun kuulin uutiset Vekkulan sulkemisesta ja purkamisesta, oletin alkuun kyseessä olevan vitsi. Vaikka ymmärrän hyvin vanhan rakennuksen ylläpitokustannusten olleen korkeat, oletin Vekkulan kansallisena kulttuuriaarteena olleen turvassa myös tulevien sukupolvien iloksi, mutta näin ei ollut asian laita ja viimeiset kierrokset Vekkulassa nautittiin vuonna 2017.
Jätetään avausessee semi-lyhyeksi tällä kertaa. Odotan mielenkiinnolla muistoja ja anekdootteja legendaarisesta Vekkulasta.
Laitetaan loppuun vielä MoonTV:n kultturiteko ja suomalaisuuden soundtrackiin jäänyt klassikko.
Vekkula 1961-2017
Vekkula kiehtoi kokonaisuutena allekirjoittanutta jo lapsena ja rehellisesti sanottuna en osaa sanoa, lasketaanko allekirjoittaneen runit kymmenissä vai peräti sadoissa. Vekkula oli jokaisen lintsireissun kohokohtia ja jo teini-ikäisenä muistan kokeneeni nostalgisia tunteita. Hiljaisena hetkenä saatoit tehdä speed runin, tai nautiskella tunnelmasta ajan kanssa. Vaikka Vekkula on ollut jo historiaa useamman vuoden, elää legendaarinen funhouse edelleen muistoissamme.
Taannoin kun kuulin uutiset Vekkulan sulkemisesta ja purkamisesta, oletin alkuun kyseessä olevan vitsi. Vaikka ymmärrän hyvin vanhan rakennuksen ylläpitokustannusten olleen korkeat, oletin Vekkulan kansallisena kulttuuriaarteena olleen turvassa myös tulevien sukupolvien iloksi, mutta näin ei ollut asian laita ja viimeiset kierrokset Vekkulassa nautittiin vuonna 2017.
Jätetään avausessee semi-lyhyeksi tällä kertaa. Odotan mielenkiinnolla muistoja ja anekdootteja legendaarisesta Vekkulasta.
Laitetaan loppuun vielä MoonTV:n kultturiteko ja suomalaisuuden soundtrackiin jäänyt klassikko.
Vekkula 1961-2017